Eihän täsä ole kuin hädin tuskin kaksi viikkoa ko viimotteksi kävin täällä misään käppäilemässä ja valokuvaamassa - Virpiniemessäkin vasta kaksi viikkoa ja päivä sitten ja siltikin täsä ajassa, täsä välissä, on tuo luonto ynpäröivä muuttunut aivan totallisesti kohti kevättä! Jeeru et on näilläkin seuduilla kevät kovaa vauhtia tuloillaan!
Ihan vaik sellaisista lähtien, ettäs nyt näin täällä ekat Kurjet.... ei muuten ko tokat jo! Sitten olemma nähnyt Mu-urkut pesissään hyörimässä sekä Peipposet mm. tontillain tällä.
   Nyt oli omassa elämässäin eka kerta nuiden viimo kertaisten jälkeen, et pystyin ( Sukumme Mummon muuttossa kävin taasen uudelleen mukana ) ja jousin ( omain huushollin asiat saanut tuon poissaoloni jälkeen kondikseen ) lähtemään kuvaamaan minnekkään ja täten sit menin kun kerta lekurikin sanoi, et kyllä voinen polviain käyttää - kohtuudella ja niiden antamin mahdollisuuksin; vettä polvissa tuon Mummon muuton rasituksista....
   Suunnaksi otimma tään Luovon läntisimmän kolkan elikkäs Marjaniemen. Siellä on helppo heittää sellainen pieni, kokeileva lenkki, mitä polvet kestäävät vahi eivätkö kestä? Siellä näen mitä kevät on tehnyt luonolle tälle, siellä on helppo käppäillä vaik polviini ottaakin.















    "Keuhko." ... jolla joku on joskus toiminut, elimistöään liikuttanut, hyvin voinut. Ei enää; nyt tääkin kipale ruuminsa osista on jo tarpeeton, käytetty, unhoitettu tälle rannan sannalle näkyvälle...




   Sulat vedet!
   Sulatpa tosiaan.... Tää täsä oli tällainen piskuinen lampi johka on joskus syssyllä mereltä nousseet vedet tyrskyjen turvin todennäköisesti, tälle paikalle. Talvi tullut sen jäädyttänyt tähän ja nyt kevään tullen matalana lampareena sit sulanut näin jo avovedeksi liikkuvaiseksi, Tuulen Tuittupäisen liplatellessa puhuriensa mukanan sen pinnalla.




    "Autuutta!"
    Arvaatte varmaan Armaat Lukijain miun, KUKA imppasi jälleen tätä kaikkea kauneutta?!




   Hannuksenlammenpuro oli tällainen tänä pänä: pari-kolme sulaa noroa ja vettä lot of nuiden jäisten pintojensa alla. Sen verta jopa et eipää tuosta ollut oikein rötkyilykengilläin ieti yrittää ylitsensä, jotta matkaani jatkaa olisin voinut iellehen JOS näin olisin halunnut - en halunnut; ei polvein vaine tykännyt tästäkään matkasta jo, jotenka käänyimmä täsä paikkaa takaisin "jäljilleni".




   "Sukkahousut." - joku unhoittanut rannan sannalle tälle....?







   "Tynkä."






   "Kiteet."







    "Aurinkokello."
    Armas Lukijain miun - katsoppas kuviani näitä ja huomaa tuo Aurinkoisen halo joka monessa kuvassain näissä mukana on.




    "Pallopäät."
   Varsinaista jääpallojen olin aikaa en tänä keväänä yhyttänyt näiltä rannoilta, vaine tällaisia "myöhäisiä" palleroita.













   "Man cave."




    Aallonmurtajan merenpuoleisella pielustallaan on vielä tän verta röysiä olemasa.
    Muistan muutamia vuosia sitten kuin kerkesin tänne joskus myöhemmin syksyllä näitä röysiä katselemaan tänne Luovolle ja silloin niitäoli jäljellä täsäkin paikassa vaine jokunen yksittäinen kipale.
Nyt onnessain olen kun näin jo talvelle näiden "tulon" tänne ja nyt sit voinen seurailla vaikkas koko tään kevähän näiden elämää ja sulamista alusta loppuun - jos kerkiävät sulaa siihen mennessä ko Työni alkavat.




   Tää kuvanen ihan vaine siksi et kun katsastat Armas Lukijain miun, tuossa 2.4. kirjaamaani "Jääkenttien kutsu."-bloggaustain täältä, ni näet kuin oli tuossakin matkassa tuonne Taivahanrantamille Virpiniemeen mennessä, viellä tuolloin täysin jäätä josa mm. moottorikelkoilla ihmiset olivat kulkeneet jäitä pitkin.
Nyt olisi mielestäin aikas kyseinalaista moinen puuha. En mie ainakaan lähtisi kelkalla kulkemaan. Just ja just, jos tietäisin rannan syvyydet, pohjansa rakenteen, niin IHAN rannalta voisin jäätä myöten kävellä. Muttas sekään ei oikein "kiinosta" enää, sillä sen verta Arka-Jalka olemma mie.

    "Butterfly." ( Hydrokopterit. )
   Jääkiitäjät joissa on eteenpäin työntävä ilmapotkuri perässään ( nuo roottorit tuolla takanansa ). Nämä ovat keveitä amfibiokulkuneuvoja joissa on litteä pohoja joten näillä voi nousta jäälle ja liukuen kulkea tuon työntövoiman turvin sitä jääpintaa pitkin. Ymmärrykseni mukaan näillä voi kulkea myös vesiä pitkin, mutten tiedä et voikoo juuri näillä malleilla kulkia kuin pitkälti vesiä myöten?
Näissä lukee "Arctic Ant" kupeillansa joita tietojeni mukaan käyttävät Suomen pelastustoimi ja Rajavartiostokin.
   Senkin tiedän, ettäs kun nämä lähtevät liikenteeseen tahi ovat liikenteessa, niin näiden ääni on KOVA!
Nimittäin ain kun täällä reissaden ja yövyin tuolla Marjaniemessä sekä näistä yksikin lähti liikenteeseen niin voi että kuin olikaan äänensä kova ihan asunnon sisälle astikin kuultuna!




    "Hiljainen on kylä tie."
    Rantakadun hiljais-eloa.
On muuten tästähin kohtaa, tältä -kadulta lumet sulaneet huomattavasti jo.
Muistissa on kuin juoksulumen kinoksissa tästäkin talven aikana rämmin lävitsensä, ja nyt sit oli näinkin helppokulkuista kuljeskella.








 

    Eilennä ehtoolla oli jälleen todella upea Aurinkoisen lasku maille!
Kävimpäs kuvailemassa sitä Taivanrannanmaalarina ollen Marjaniemessä.






   "Timangi." - jälleen....



    "Peilaaja."



   "Beduiinit jäällä." - ilta auringossa.
   Nää filmausryhmän telttaset nyt tästä kulmasta ja tällä valolla kuvattuna.



    Satama-altaan kauneutta kera Aurinkoisen laskevaisen.

   "Aurinkorannalla."



   "Rysän vanki." - löytyi jälleen tutulta paikaltansa.


---------------------------------------------------


    Ja sitten tänä pänä, jälkeen aamupäivän, iltapäivällä, kun olimma Leipäset jo leiponut, pakkaillut kamani kaps´säkkeihini ja suorinut matkaani "sfääreihin";
    Potti, Potinlahti, Potinhamina.... Mikähän näistä on tään paikan ns. oikia tahi virallinen nimi?



    "Yksinäinen."



   Väntelänkari ja sen nokassa olevainen niemi tosa harvenevin puineen.

   Muistatte varmahan Armaat Lukijain miun, ko pakisin teille siitä kuin kylän raitilla jalkasin tahi polkupyörälläkin kulkeissa, vastahantulijat moikkaavat, heit heittelevät, päivät sanovat?
Nyt tuossa samaista raittia Hepo Hopiallain karauttaissain huomasin kuin miulle tuntemattomat autoilijat kättään nostivat tervehtien.
Ihmettelen tätä ja sitä: en ole tällaiseen tottunut entisillä seuduillain. Onkoo se Luotolaisten tapa; kaikkia, ventovieraitahin, kenties vieraspaikkakuntalaisiakin, moikataan? Sillä yhä edelleenkään en pidä ajokkini lasissa kylilllä kulkeissain sitä "paikkakuntalais"-lätkää; joten miuta ei tunnista paikkakuntalaiseksi - jos ei autoani tunnista tahi tarkalla näöllä miuta lasin lävitse kerkiä tunnistaa ja ennen sitä jo tunne minua?
Ihan kiva juttu sinällään. Ei paha ollenkaan. Pitäisi vaine itse nyt oppia ettäs kaikkia voi moikata, jokahiselle heit heiluttaa!
   Tästä en ole teilla pakissut vielä - nytpä pakisen:
   Tuonne Luovolle muutettuain on siellä tullut useita kanssani saman nimisiä henkilöitä vastaani miun. Silleen jopa et "samalla aukialla", samaisessa paikassa ja tilassakin, on meitä useampikin henkilö saman nimen omaavana!
Tää on itsellein hassu tilanne sillä empä ole ennen oman nimisiä tavannut muuta kuin ala-asteella ollessain tunsin yhden ylempiluokkalaisen joka omasi "minun" nimeni!
Täten pohdin nyt, ettäs miksipä on tuolle seudulle "pesiytynyt" nuin monta "miun" nimisiä henkilöitä? Mikä on heidät juuri sinne tuonut tahi miksikä heidän vanhempansa ovat antaneet heille juuri tään nimen?

   "Lautalla pienoisen kaffilan....";



    Luodonseljän kauneutta pilvisessä aurinkosäässä. Horisontissa siintää manner ja -ko Varjakka sekä Säärenperä?

  

     "... sinne jää."

    Sinne jäin taasen "Kotipuu.", koti ja seudut nuo. Ikävä jo lähteissäin.
    Matkaani tehden, nyt sitten ihan pilkulleen rajoitusten mukaan ajaen, ei pikkastakaan ylitystä misään vaiheessa!, koskapa sen muistutuksen viime paluureissullain itsellein sainen, tuntui matka tää tosi piiiiiiiiiiit-källe!
Köryytellä nyt läpeensä 80km/h ku baana oli suhteellisen tyhyjä ja mitä kuivinta pintaa asfaltit jo!
Sekin viellä, ettäs täsä tääl ns. Savon puolella josa on ollut ihan talvisillakin, lumisilla, keleillä tähän asti aina sen 100km/h -rajoite, niin siihempä oli nyt sit laitettu tuo 80km/h! Ihan tuon viime kertaisen reissuni jälkeen, jonka teimmä tuossa parisen viikkoa sitten tuota samaista tietä pitkin ajellen tähän suuntaan. Jeeru et tuntu tympiältä, suoraan sanoin! Kyl kesäisiä rajoitteita ikävä tuli ja kovasti niitä vuottelen!

   Ajellessain tuon matkain tuolta tänn huomasin ns. kevään edistymisestä seutukuntaeroja.
   Se misä tuolla lähtöpaikkakunnallain ihmiset ajelevat autoillansa merenjäällä kestävällä, niin täällä perillä Savonmaalla ovat vesitöjen jäät jo "värjääntyneet" harmajaisiksi. Paikoin on vesi täällä jään päällä ja paikoin ihan aluettain vesessä jo; juoksevien vesien kohdalta tahi paikassa johka päivä paistaa lämpimästi.
   Tuolla asuinpaikkakunnallain olen nähnyt ( kuten mm. Virpiniemessä käydessäin ) tahi kuullut kerrallansa vaine yhden Joukkahaisen, niin täällä niitä nyt näin jo laumoittain 12 tsipaletta kerrallansa; täällä on siis jo paljon enempi Joukkahaisia olemasa!
    Näimpä täällä ollahan jo pidemmällä kevään tulossa ko tuolla kotikonnuillani.

    Päivä tää valkeni pilvisenä, hämyisenä ja pikkuisessa pakkaskelissä.
Näimpä mie ajattelin, nottas ihan hyvä keli jatkaa akkunoideni näiden vosekkimista;



Yläkerran yssi ja ainoa ikkuna saine kiiltävän "kuoren" yllensä, samoin kuin myöskin piekuiset, yksittäiset akkunat saunassa ettäs suihkussa. Ulko-ovetkin putsi-putsistin samoin teis sitten, sisältänsä päin. "Kun kerta on ryhdytty toimeen, niin sit ja-kans loppuun asti!"
Mietiskelin et tokkopa tuota viel kaik väliovet? Sittenhän sitä jo vaikkas kaik valaisimet, jne., jne..
   Onneksein Aurinko Armas tuli pilvimassan takaa esille ja alkoi helottaa sil viisiin, ettäs uloshan sitä mielein miun teki!
Rötkyilykamppehet yllein, eväät reppuuni miun, kamera kupeellein keikkumahan, ja; "Menox, sanoi Annien Lenox"!


   Ns. pääte tavoiteeksi Ojakylän "kummitusmetsästä" Lahdenperälle, Kaaranselän lävitse Ulkokarvon nokkaan ja siitä sitten jotahin kautta takaisin Hepo Hopiain tykö.
   Hepo Hopiain jätin vuottaa kevyenliikenteen väylän reunustalle. Evästin sitä, ettäs yritän tulla takaisinkin; jos en uppoa meren syviin kätköihin lahdelmaa tuota ylittäissäin.... Koitan tulla takaisin kyllä ja ihan omin jaloinkin viellä, sillä tiedän ja tiedostan, ettäs matkaani tää tulee olemaan piiit-kä. Vasiten kun eilennä juuri niveliäin aikas lailla rasittelin.
No, häätyy kertoa näin heti alkuunsa, ettäs tuon Ulkokarvon jälkehen, seudulla Ontonkurkun jälkeen, Koivuharju-tilan paikkeilla totesivat lonkkain ( vasite se kehenompi ), ettäs tää nyt oli sit täsä; koitas jollahin ilmeellä itse päästä takaisin menopelisi luokse! Noin neljä ja puoli kilometriä nettikartalta mitattuna, takanain tuolloin.
Huh, ottipas se tiukille, se loppu matka sitten. Muttas niin vain taivalsin pääasiassa hankiaisia pitkin yhteensä selleiset 8,5km + kaik kamerain kera poikkeamat, noin neljässä tunnissa!
Huomaa siis, että eilisen rasitukset sit peilasivat tähän päivään; kävelytahtini hidastui, meni aikaa paljon enempi ko mitä eilen: n.10km/3h, tänään n.8,5km/4h! Tosin tänään pidin kaksi lyhykäistä kaffitaukoa eillisen yhden sijalta.....
    Joops - lähdetääs taasen....




    Tarri.



   "Kahden."




    Ojakylän peltojen syrjässä, katse Lahdenperän jäälle.




   Ojakylää ns. takaapäin katsottuna Lahdenperän lahdelta.




    "Kauaksi on pitkä matka."; Lahdenperän rannalla kohti Kaaranselkää ja sen taa.
Myös alla tuosta rantamalta ( jo jäältä ) kuvattu kuva;







    "Kurvit kohillaan."




   "Hymyhuulet." - Kaaranseljällä ja...
.... samaisella kohdalla sitten Tuuli Tuittupäisen juoksua flipan nokasta;







   Ihanuutta!
  Kaaranseljän tyvessä on paikka Karinnenä ja siellä sitten oli jonkinlaisen piskuisen maanpinnan laskeuman. Epäilen, ettäs siinä on jokin linnuille tehty piskuinen lampi joka näin talven aikaan oli peitossa lumien ja hankien sekä siten "vajonut" alaspäin kohdallaan suhteessa ynpäröivään maastoonsa.
   Tuolla paikalla oli myöskin laavu, kera polttopuulatonsa. Oli siinä myöskin katolla katettu pitkä pöytä sekä ulkohuussikin.
Oletan, ettäs ko täällä on lot of mettämiehiä ja -naisiakin, niin olisko paikka tuo jokin mettämiesten nuotiopaikka paikalla olleen nuotiopohojan kera.

    Mietin muuten sitä eilistä koulu-ammuntaa ja sen henkilöitä, surussain.
    Mitkä olivat tekoon tuohon johtaneet puitteet? Toki nyt olen päivän mittaan kuullut, että kyseessä oli koulukiusattu oppilas - se ampuja, mutta siltikin...
   Mitenkä nykyaikanakaan ei viellä voida tällaistä koulukiusaamista poistaa? Mitenkä se on mahdollista vielä nykypäivänäkin? Tokihan tiedän ja tiedostan, että on tää nykyaikainen nettimaailma, yms. yhteydenpito-jutut, niin sehän on sinällään helpompaa, tuo kiusaaminen, ko ennen muinoin kun ei ollut tuollaisia kanavia kiusata itse koulun aikana ko sitten koulunkin ulkopuolisella ajalla. Ja sitten tietenkin fyysistä ( sanallista, ruumillista, yms. ) kiusaamistakin kummassakin ajassa.
Pöh, typerää!
   Mites sitten esim. tällaisella pienemmällä paikkakunnalla josa suunilleen kaikki tuntevat toisensa ihan perheinensä, jälkikasvuineen, sukulaisineen ja naapureineenkin? Ja vasiten sitten kun täällä tosiaan metsästetään? Tuntuu et vähintään joka toisessa pistissä on joku metsästäjä olemassa ja asumassa! Ja ikä kulkee taatusti näillä metsästäjilläkin ihan lapsesta aikuiseen ja vanhukseen asti!
Mitkä ovatkaan siis mahdollisuudet esim. tällaisella paikkakunnalla jonkun koulukiusatun, jotankin maailmaan tähän kyllästyneen, tahi jotankin itsensä kaltoin kohdelluksi tuntevaisen, alkaa heilumaan pyssyn/jensä kera!

    Olihan siellä tietenkin ( mettämiseten/naisten - ei kun HENKILÖIDEN.... oletettujen ihmisten.... ) paikalla tähystystorni/näköalatornikin!
Sinneppä siis miekin kapusin, yhä ylemmäs yrittäin, ylimmän tasanteen tavoittain:



   Lahdenperä...



... Lahdenperää ja Kaarenselkää ( tuo maasto/heteikköalue oikiassa reunassa joka on näin talvella täysin lumen peitossa ) ....



.... ja sitten viellä Ojakylänlahtea tuolla taustalla olevaisen Kyröperän metän edustalla.




   Jälleen tätä ihanuutta.... peltoaukia siinä rannan tuntumassa.




   Ulkokarvo kärki siintää tuolla vasemmalla Petsamon laiturin kera itse Petsamon jäädessä kauaksi tuonne oikialle jonnehin metsän tuon taakse..




   "Hienohelma."
   Jännä miten lumenpinta, tuulikin, voi olla hienohelma tällainen.




    "Aika mennyt ei koskaan palaa."
   Ulkokarvon Petsamon laituri - tahi siis mitä siitä nyt sit onkaan jäljellä näin....  



   Tähän laituriin seilasi aikoinaan Oulusta yhteysalus, laiva,  HL Hailuoto joka piti tätä satamapaikkanaan täällä Luovolla vuosina 1920-1968 toukokuusta joulukuulle, vesistöjen ollessa auki.
Kesällä 1986 alkoi lauttaliikenne Riutunkarin ja Huikun välissä ja nytten sitten on toteutumassa liki samalle paikalle kauan suunitteilla ollut silta 2026.
    Tuolla laivalla kulki kaikki mahdollinen ihmisen elämään liittyvä tavara, asia, jne.. Postit, ostokset, karjalle tarpeet, jäkälät Luovolta suureen maailmaan. Ihmiset asioilleen mantereelle - ihmisten ollessa Luovolla liki omavaraisesti töissä täällä ja omilla tiloillaankin.
Sittemmin alkoivat autot yleistymään ja sen mukaan sitten laiva tuo kuskasi jo autojakin tänne ja täältä poies.
    Maailma avartui, ihmiset liikkuivat yhä enempi.... ihmiset maailmalle ja maailma ihmisten mukana tänne tullen.







    Vaski, Huikun lauttaranta, lauttaväylä ja vastapuolen, mantereen, Riutunkari tuolla kaukana horisontissa.




   Jep.... Ori-ja jotahin.... Organumi!
   Taideteos, ympäristöteos, joka toimii kaikukammiona. Tämän on suunitellut Lukas Kuhnen haluten yhdistää kuullun, nähdyn ja kehollisesti aistitun kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi jossa isoin kupoli on ns. pohjasävel ja kaksi pienempää sitten terssi ja kvintti.
Tässä teoksessa on jokahisessa kupolissaan oma oviaukko ja tosiaan jokaisessa omanlaisensa kaikupohja äänille sisäpuolellaan tuotetuille.
   Tästä teoksesta olemma kirjannut ja kertonut teille, oi, Armaat Lukijain miun, jo aikaisemminki. Vuottansa en muista olleskan, muttas sen muistan ko täällä olemma viimotteeksi käynyt!
Se oli yksi kevät ( mikä kevät - älkäätte kysykö! ) kun oli juuri alkanut sääski-aika. Sainen tuolloin muutamat pistokset jalkapohjiin niiltä ja lekurikeikanhan se sit teki terveyskeskukseen, miulle! Paukamat sen verta mahtavat noiusivat niihin pistoksiin. ( Miksikähän siis tuon kerran nuin hyvin muistan? )
Tuon kerran jälkeen en ole täällä käynyt - en ainakaan muista käyneeni - sillä olen kiertänyt tätä ko ruttoa tuon kokemuksein takia.
   Nyt sitten tuossa 2023 vuoden aikana ovat tästä kaiken vesakon poistaneet ympärillä tään niemenkärjen. Nyt on avaraa; "kaahee, aakee, laakee" oikein. Enää ei luulisi moisten ötököisen häiritsevän ja pistelevän. Etenkään näin talviseen aikaan käydessä ko kylmä pohjois-koillinen Tuuli Tuittupää puhkui ja puhisi tänäkin päivänä oikein kunnolla!
Se on tuo moinen raikkaaminen jokin Helmi-elinympäristöohjelmaan hanke josa ennallistavat ympäristöä mahdollisemman alkuperäiseen kuosiin mahdollistaen luonnon parempaa monimuotoisuutta, ekosysteemipalveluja ja vesiensuojelua. Samalla tietty, kuten tässäkin niemessä, tukemaan alueen historiallista perinneympäristöä. ( Täten ajattelen, ettäs tääkin niemi on tuolloin laivakautena ollut sitten tällainen avoin niemenkärki eikää kuten silloin vuotta 2023 ennen, täysin vesakkoinen ekosysteemi. )




    Joku piti kaffeetaukonsa ensimmäisen....




    "Optinenharha." - oikiasti tään aukon yläreuna ei kallistu nuin ulospäin.
    Muistini mukaan isomman kupolin näkymät kahteen eri suuntaan katsottuna....



.... ja pienimmän;







     Täsä seison kuvaamassa tätä taidekupolli-sydeemiä taukotuvan viereltä, joka täällä on olemasa.
Siinä voi ja saa retkeilijät, luonnossa matkaavaiset, taukoansa pitää. Lämmittää kaminaa ( klapeja näytti olevan paikalla ) ja evästää sisätiloissa, sillä ovensa tuo ei ollutkaan nyt lukossa kuten aikaisemoina vuosina ain oli kun täällä pistäydyin!
Hyvä te, hyvä Luotolaiset!
   Senkin viel mainitsen ettäs se tuo koko Lahdenperä lahti; Ojakylänlahti, Ontonperä ja likellä olevan Kengännenän Kengänkari, on lintujen rauhoituspaikka; lintujen metsästys kielletty.

     Täsä kohtaa nousin maihin ja stalladen tietä myöten Ontonkurkkuun sekä siitä sitten liki Luovontielle asti. Siihen viimosen pellon etunurkkaukseeen asti ko Ulkokarvolta tullahan päätielle.
Siinä sit nousin takaisin pelloille hankikannolle. Mirs-marssin ( kait ) Ojakylän tienvarrella olevien talojen taustalle pitkin laakeita peltoja niiden. Pihapiirit teitenkin kauempaa kurvasin "noukkien" muutamat ihanuudet sieltä likeltänsä kuitenkin muutamia aarteita....



   Aitta josa on yksi seinä päreistä, kaksi laudoitettuna ja yksi sitten hirsisenä.




   Jo aikaisemminkin täällä käyskennelleenä, täällä kulkeneena ja valokuvaaneenakin, mietiskelin tänäänkin, nottas tietävätköhän itse Luotolaiset millaisia aarteita heillä onkaan näissä kaikissa vanhemmissa ja vanhoissa rakennuksissa?
Itse kukin rakennus täällä on oman ikäisensä; toiset tosi vanhoja, toiset vanhoja ja sit toiset uudempia tahi todella uusia. ( Henk. koht. mielipiteeni: onneksi nuita todella uusia ja modernejakin, on vaine muutama tsipale - esin näin kylän raitilla, vanehmoien talojen seassa. muttas kyllä niitäkin löytyy. Mm. tälläkin reissulla yhden sellaisen bongasin. ) Ja näistä, niin uusimmista ko vanhoistakin, on sitten jokahinen omansalaisessa kunnossa. Mikä hyvin pidettynä, mikä hivenen kehenommin ja sit jotkut jo ihan asunottomassa kunnossakin.
MUTTAS jeeru, jos vaine joku ihminen valokuvaisi edes pikkuisen osan nästä kaikista rakennuksista, niine ihanine hienouksineen, ennen kuin ne "mananmajoille" menevät! Näin saisi edes osasen näiden ihanuuksista tallennettua tuleville sukupolville ja heistä niille jotka näitä arvostavat, jotka tällaista kauneutta arvostavat.
    Mie antaisin kamerain "laulaa surutta" näiden kohdalla kun näitä vastaani tulevi, muttas näissä tulee aina vastahan lupakymysykset ja yksityisten omaisuuksien kuvaamisen oikeudet; ei voi ihan mitä vaine kuvata, eikä mistä vaine, jne..
Tätäkin aittaa kuvatessain yritin kuvata tään siten etteivät ihmiset tunnistaisi mistä olen kuvani ottanut? Kenen omaisuutta tunnistettavaa olisi ynpärillään; misä moinen ihanuus onkaan? Ettei tulisi sanomista jälkikäteen, ettei joku ärähtäisi, suuttuisi....
    Muttas sitten taasen tää Tuulinen Mylly, tää on ns. ylistäomaisuutta, kaikkien kuvattavana:



    Tääkin on jonkin hankkeen rahoittama projekti, tää ettäs kyläläiset, Luotolaiset, ovat saaneet tään Tuulisen Myllyn kunnostettua, se on täsä paikkaa ja toiminnassakin jos olen oikein ymmärtänyt. ( rahoittajina mm. Euroopan unioni, Leader+  ja -ko Nouseva Rannikkoseutu ry. )
    Tämä on Hyvän Tuulen Mylly joka joka vuoden heinäkuussa käännetään naisten voimalla. Sitä en tiedä, ettäs kuinka paljon sitä käänetään? Onkoo sen kertaalleen akselinsa ympäri vahi vaine puolikkaan, neljänneksen....?






    Käänsivätpä he täs sitten kuinka paljon tahi vähän, vaine, niin miepäs käänsin kylkein ylös tuonne Tuulisen Myllyn tään oven edustella, portahiaan pitkin. Istuin alas, kaivelin reppuain, otimma evähäni esille ja ka - nautiskelin tuulensuojassa ( pohjois-koilinen jäi selkäin aj myllyn tään taakse ) rauhastain sekä eväistäin mukaani ottamistain. Lopuista niistä joita niistä ole viel jäljellä.



    Tuolla taustalla vasemmalla näkyy metsä ja mökkiranta josta menin tuonne Lahdenperä-lahdelle joka näkyy kuvain tään keskellä, tuon Tuulisen Myllyn pelekan takana.
   Ja alla samainen lahti sitten jo peltoaukialta kovattuna kun iellehen matkaani tätä jatkoin, kohti Hepo Hopiatain vuottavaista;






   Vielä katsaus perääni, kohti Ojakylän peltoja ja tienvarsi talojaan.




   "Tassuni" jotka näköjään jo lähteissäin laahasivat aikas pahasti hankia myöten tassutellessain!




    Tarri.



    Tästä mie lähdin, tähän mie tulin: "Kummitusmetsä.".


    Sitten "irti-poikki-katki" -kunnossa Heopni tykö, ajo kotio ja sauna lämmä!

    Eilennä aloittelin ns. kevään teon;



... vosekkimalla akkunoideni isompien ukset ja pielustat sekä glasit sisäiset. Uloimmat glasit ja pielustat jätimmä vosekkimati: ne vuottavat sit lämpimimpiä kelejä, sitten vasta käyn niiden kimppuun - kait tuota joskus niihinkin täsä kerkiän....?
Eipää ole akkunoiden nuiden ulkoväliä taidettu putsi-putsittaa toviseen aikaan... En taida miekään sit niitä vosekkia - miksi vosekkisin, kun ei kerta muutkaan?
    Elämän aikan näkee monen moista akkunaa ja akkunoihin aukaisumekanikkaa; tulipahan näissä sit jälleen yksi uusi sydeemi vastahan. Kysyy aikas paljon näppivoimaa et auki saanen; eilennä meinasin periksi jo antaa, kun ei vain sormissain voimaa ole.
Samatenhan tuo olkapääni jurppi vastahan, ettäs ihanko tosi meinaat sillä ojennella, kurkotella, ja rättejä huiskia? Ei, ei se ollunna mielissään tällaisesta puuhasta.
   Ompahan muuten "helpot" lasit putsistaa ko ei ole yhen yhtä sälekaihdinta misään välissä! Jee, tää Mummeli onnessansa on; yksi työvaihe vähäisempänä.
Ompahan onni ettei ole ko kahdet lasiset ikkunapuitteet akkunassaan; vaine neljät lasiset pinnat per akkunansa putsistettavan! Jee, ei "enää" kuutta pintaa per lasi!
Olempahan onnessain ko en ole voinut omata ensimmäistäkään kukkasta nyt vähään aikaa reissuisen elämäin takia; ei ole kukan kukkasta poies edestä siirettäväksi ( eikää kukkain multienkaan vaihtoa sen puoleen.... ).

   Tänä pänä meinasin tuota pesu/putsistus-hommeliiniain jatkaa, muttas ko se tuo Ukko-Ylimmäinen loineh todellakin kaunihin ilma sekä tilan seudulle tälle, niin enhän mie mitenkään sisälle kotiini voinut jäädä, en!
Eväät mukaan, kera kuppisten kuumain kaffien termariin uskolliseen. Kamera reppuseni uumeniin ja itsellein Tuulta Tuittupäistä vastahan tarpeeksi vaatetta ja nuttua niskahan, ettei vilu kapajais jäisillä kentillä tulevilla.
    Tähtäin oli Marjaniemi sekä sieltä sit mirs-marssien vähintään Virpiniemeen sekä takaisin päin stalladen.
Sainkin, jaksoin, matkan tuon tehdä kun tsemppasin itseäin.
Muistatte, Armaat Lukijain miun, kuin "Kupparin kurssilla" täsä käväisin? Siellä yksi niistä vetäjistä haastatteli miuta ja kyseli et kuin jaksan liikkua, kuin pitkän matkan kenties? Silloin mietin matkoja mitä olen valokuvatessain kävellyt, muttas en osanut matkan pituutena sanoa kuin pitkälti pääsen ja jaksan stallade.
En tosin nytkään osaa sanoa matkan pituutena mitään. Itse aikana kylläkin: mennessä ajan tuon alkaessa lähennellä tuntia jäisillä hantohanki-lakeuksilla noilla, ilmoitteli lonkkain pahempi ( oiki ), ettäs nyt ois sit tään reissun määränpää jo tavoitettu. Kuitenkin noin puolitoista yhteensä pistelin menomatkaksein, sitten tein käännöksen takaisin ja yhteensä sainen kuin sainenkin kasaan kolmen tuntisen verta!
( Teimmä summittaisen mittauksen nettikartasta: noin, 4km mennen + sitten sen jälkeen vielä noin 6km. Ottaen huomioon sen, ettäs valokuvatessa liikun ees-sun-taas monessa kohtaa siten et siitä askelia ei voi nettikarttaan piirellä ja mitata. Elikkäs todellisuudessa tulee taatusti enempi matkaa tehtyä ko mitä nettikartasta kykenen mittailemaan! )
Ja nyt lonkka tuo raihnainen huutaa Hoosiannaa! Katotaan kuin pitkään virttänsä täsä jaksan kuunella ennen kuin tabu-purkille urkenen....?


   Jep, jep. Lähdetääs nyt kuitenkin jo matkallein tälle:



    "Lihassäikeet."




   "Tulen."




   "Venho." ... ah, tää Venhonen jällevän!




   Marjaniemi - taaksein jää.




    "Tuulen urut."




   "Pois tuuli jälkesi jäältä vei..."








   "Medusa."




   "Röysät."







   "Laskos."








   "Kivipöydän ritarit."


   Ns. puolimatka taitettuna ja sit jatkuu....




   "Hailuodon silta." ( "Silta." )







   "Varjo vain jälkeen jää."








   "Lippa."




   "Lumipullat." ( tikkupulla )




    "Suojassa."




   "Kuulethan sataa nyt, pisarat laulaa taas.": Jamppa Tuominen - Vesipisaroiden laulu.


    Se, misä sainen täällä ystäväni ystävien mökillä yöpyä mm. viimetteksi toissa keväällä ja tuolloin kuvasin sieltä tällaisen Aurinko Armahan laskun yhtenä ehtoona niin...



... nyt käytin "oman käden oikeutta" ja pistäydyin heidän mökkikuistillaan pitämässä kaffeebreikkini miun.
Sainen istua muualla ko lumisella ja kylmällä hangella evästäissäin eväitäin;



  
   Tuolla mökkisen tuon kuistilla istuissa ja funtsiessain mietiskelin, nottas se et nyt asustelen täällä Luovolla on hyvä jutska.
Voin, pystyn ( jos ei Matti-Kukkaroista oteta aina lukuun mukaan ), ja kykenenkin, silloin tällöin lähtemään tähän tapaan reissade jonnehin tänne. Ja vasiten sitten sulien vesien aikaan; elin ehto miulle - vesi.
Muttas sitten kun taasen ajattelen, ettäs asustan "sisämaassa" täällä, enkää meren äärellä, niin jeeru et pahaa tekee.
Jos ajattelen kuin sitä tänä pänäkin tuolla jään päällä stallade ja kuin esim. toissa keväänä tällähin mökillä ( tahi sitten muuloin mennä vuosina kun tääl reissade ja tuolla Luovon kärjessä ain ) majailin meren äärellä, niin kyllä mie ehdottomasti äärellä meren olisin ja asustaisin!
Olkoon se sitten näin talvisena aikana kun jääkentät meren tuon sinisen ja syvän peittää, tahi syksyisen myräkkäin ja synkkien öiden aikana, niin meri, meren äärelle mie kyllä haluaisin. Puhumatikaan sitten heräävän kevään tahi vehreän kesän ajasta....


   No, niin, nyt sitten näinen ITSE tällä reissulla TÄÄLLÄ eka keraan Joukkahaisen ihan lintuna, enkää vaine kuullut sen ääntä.
Ja eka kerran näinen tälle vuodelle, keväälle, tään Merikotkankin;



Kuvani tää ei todellakaan ole mikää tarkka, sori.
Kylmistä käsistäin lemppasin tumppuni jäiselle hangelle, kaivoin kauko-odjektin repustain ja kylmettyvin avokäsin siinä sit tihrua-tähtäsin, moista kuninkaallista...








   Hotellirakennukset ja majakka sekä jokin tutkamasto.
   Nyt ko jäät ja jäisetkannet, kestivät stallaajaa ees-taas meneväistä, ni käppäilimpäs sataman vesialtaan merenpuoleisen aallonmurtajan ja suojavallin takakautta aivan niin pitkälle ko uskaltauduin, elikkäs sinne yhteen väliin asti josa sit tuli avonaiset vedet vastaan.
Pääsimpäs kerrankin tuolle vallille kulkemaan ja käyskentelemään. Se kun tuuppahan olla sulanmaan aikana kaiken maailman siivekkäiden valtakuntaa eikää silloin sinne ole ieti mennä - vasiten pesintäaikoinaan!




   "Beduiinit."
  Tuossa ko viimo viikolla tänne palasin jällevän, ni katsastin siellä mantereen puolla lauttarannassa, nottas ovatpa nyt kuvausryhmäläiset poies lähteneet.
Tuon tuloin jälkehen en ole täällä paljoa maisemissa näissä liiikkunut, jotenka enpää tuota tienytkään...
Tullehet ovat nyt sitten tuonne Marjaniemen niemen kärkeen ja sinne leirinsä tuon kuvauksien, pystyttäneet.
Sinne ei nyt sitten ihan kärkeensä, mm. aallonmurtajalla pääsekkään, olleskana!




   "Jätän tään nyt tähän vaine...."




   "Mökit nukkuu lumiset, nukkuu hankitantereet"




   "Rantavahti." .... vartioi "Beduiinejä" tuolla oksitonsa kätköissä olevaisia.




   "Pikkulat."




    "Rantakatu." ... josa sankkevan hiljaista on näin talviseen aikaan.


    "Onni on olla...." ... näin etukäteen "viisas" sillä kotiini tultuain sitten "palasinkin maanpinnalle" kera Sukumme Mummon.
Se onkin sitten nyt tiedossa jo seuraava reissu sinne suuntaan.
Näinpää kasselen täsä mitä kerkiän viel ennen sitä tääl kois tehdä, mitä teen, vahi teenköö mitään....?
Ei vaine - teenhän mie, muttas mitä - sen näämme kunne saamme elää!
   Heissan nyt kuitenkin tältä erää!
 

    ... tälle vu´uelle, keväälle ja termarini uuden korkkin kera!
   Eihän se ole sää tahi tilasta kiini, milloin sitä mirs-marssii rötkyillen, eihän, vaan vaine mieli ja tilasta sekä ennen kaikkea tahtotilasta!
Sään Ilmeilijät povasivat ( hei -huomatkaa Armaat Lukijain miun; "povasivat" eivät siis ennustaneet tahi vasiten tieneet! ) tälle päivää tään endisen Aurinko Armaisinta päivää Taivahankannelta käsin, muttas kuis kävikään? Aivan siis muuta saamme nyt me, Maan Matoset päällä tään Telluksen, staallaavaiset!
Ei Aurinkoista, ei poutaa, ei edes hetkittäistä. Vaine pilvien peittämää kantta Taivahan. Kosteita, märkiä ja aikas ns. vaakasuoraan tulevaisia lumen lämpäreitä vasten kasvoja kun tuonne sekaansä lähtee stallede ees ja taas. Siellä kastuu tassu, kastuu nuttu, mutta sehän on tällainen sää ja tila meille Suomalaisille sankkevan tuttu.
    Suunnaksi otimma nyt Pöllä-niemen ja sen merellisen kannen Pohojanmerellä.
Siellä sitä kosteutta riitti ihan omiksi tarpeiksi ja itse merellä kauempana armotonta sumun usvaisuutta äärille maan. Ei paljoa näkynyt pidemmälle, ei Taivahanrantoja häämöttänyt.



   "Talviunet."






    "Simpukka."
   Todellisuudessa häätyy sanoa, etteivät nää venhot täsä misään talviunilla ole, vaan ns. iki-unta uinuvat, sillä nämä ovat näköjään täsä paikallansa kesät-talvet, ynpäri vuosien.



     Pöllän uloin niemennokka Suuren Yksinäisen kera ja sitten....
.... vastarantaa Riveinnokkaan asti;






   Kuivasäikkä.



    "Myrskyluoto."



   "Tuki ja turva."



   "Merenkävijät."






    Täsä kohtaa luulin.... ajattelin tunnistavani seudut nää... olen paikassa-joka.... viime vuoden marraskuun alussa käväisin täsä aivan varmasti;



... Itänenän pää?!
Todellisuudessa, kun nyt vertaan nettisfäärien kartastoista olinpaikkaani tuolloista, niin se oli toden näköisesti "vain" jokin Kuivasäikän takaisista niemistä.
Elikkäs miulta jäikin kulkemati tään paikkasen ja Itänenän välistä viel ns. toinen mokoma matkastansa! Jeeru, ettäs nyt harmittaa todella! Ja kun mie niin luulin et sainen "plakkariini" tuonkin matkan nyt...
   Tuolla stallatessain, jäälakeuksien rantamilla tassutellessain, ja vasiten nyt näin jälkikätehen kois ollessain sekä näitä matkojani kulkemiani katsellessain, pohdin, nottas miun häätys hankkia itsellein tästä Luovosta sellainen vanhan perinteinen maastokartta; tarkka mutta uusittu versio tietenkin! Ja perinteinen-uusittu kompassikin!
Ei tuolla mirs-marssiessa tule aina kännykkää kaiveltua esille ja sit verrattua sen kartastoja nettisfääreistä paikkaani josa olen. Eikää välttis jokahiseen paikkaan edes netti kannakkaan... Joten kartta, kompassi ja silmieni edessä näkemät maisemat, niiden muodot, ni "kartalla olisin" hyvinkin.



    Riveinnokka paluumatkallain kohti Kuivasäikkää josa halusin pitää kaffitaukoni tään retkeni.
    Toivoin ettei siinä mökissä ole mitään valvontakameraa joka hälyt päälle laittelisi omistajalleen... Toivoin, etteivät omistajansa pahakseen pistäisi ku heidän mökkinsä kuistia lainaan näin... Ajattelin, nottas ollaanhan sitä "saaristossa", saaressa näin, ja eikös saaristossa ole olemassa ns. kirjoittamaton sääntö, ettäs jos mökki auki on, ni sisällensä saa esim. myräkässä mennä.... Nyt ei ole myräkkää, eikä sitä saaristoakaan oikeasti, muttas jos nyt kuitenkin kuistiansa lainaisin näin...?
   Riisuin liiat kamppeeni yltäin. Poies villaiset sukat tassuistain, poies yksi vaatekerta yltäin, sekä pyssykkäinen-myssykkäinenkin poistin päänupistain.
Kaivelin tään termarini esille, nostin evääni "pöytääni". Asetin itsein aloilleni ja tuumasin:
"Sukkasunnuntai, mutten sukkasillain vaan eräilytassuillain.
Pohojanlahti edessäin, Joukkahaiset ääntää tuolla josain lähelläin.
Suvikeli; lumet painuu nippuun, räystäät tippuu.
Lainaan jonkun mökin kuistia, istun, tuumaan ja juon mukillisen kaffia kuumaa - hiljaisuus huumaa."
( kännykkäkuva; )



    Laittelimma reissuin tään jälkehen nettisfääreihin yhdelle saitille kiitosta:
    "ISO KIITOS ihmiselle sinulle joka mennä syssynä tällä saitilla annoit vihjeen tään termarin uuden korkki-korkin mahdollisuudesta!
Olet ihanainen ihminen <3
   Nytten pääsin ekaa kertaa todellisuudessa käyttämään tätä uutukaista korkkia kera tään vanhemman termarini miun.
Hyvin sopii ( sopivuutensa tosin testasin jo tuolloin kun korkkisen tään tähän itsellein hankin... ), hyvin pitää niin lämpimänä sisuksensa termarin tään ko itse lämpimänä kaffeenkin sisällänsä.
Tästä on hyvä jatkaa iellehen kohti uusia retkijä ja reissujain - kiitos!
     T: Reissaaja-Lissi."

  "Tuki."



   "Äärettömyyksiin."



   "Suuri Yksinäinen."
   Käväisin katsomassa tään Pihilijaisen näin likempääkin kun aikaahan miulla eväsrepussain mukana oli...



   "Talviaaloilla."



    "Kainaloinen."


   ... ja mie mietin, että sie lähdit, jälkeesi jätit ISOn ikävän.
Porstuastain poies lakaisin siun jäkesi lumiset nuo
- on kuin et konsa luonani käynyt,
et luonani käy nyt.