keskiviikko, 24. elokuu 2016

Tulta ja tappuraa.

     Tämän alla olevan tekstini kirjoitin tänään, ihan juuri äsken:

   "Tulta ja tappuraa.

   Silmäni ovat sikkurallaan, ajatukseni takkuvallaan... siis takkuavat. Mutta samalla sisälläni myllertää niin että on aivan pakko saada jonnekin kaikki tämä "mätä" ulos. Sen verta voimakkaampi on tämä kenkutuksen potenssi suhteessa väsymykseeni.

   Olin yökylässä tyttäreni luona.
   Eilen haastattelin tyttären kera kaksi henkilökohtaisen avustan pestiin hakijaa ja ONNEKSI sieltä löytyikin toinen heistä jonka ensin tytär hyväksy ja sitten minäkin puoltavan sanaseni laittelin samaan pinoon. On se "urakka" taasen tehty ja hoidettu - ihanaa.
Avustajia kun ei "kasva jokaisessa puussa" vaan ne ovat aikalailla "kiven ja kannon alla". Eli pitää vain olla tyytyväinen että yleensäkin oli hakijoita ( nyt useampikin kuin nämä kaksi jotka sitten valikoin haastateltavin useamman joukosta ) ja nyt runsaammin. Oli ns. vara valikoida. Aina kun ei ole ollut edes sitä yhtäkään mistä "valita"...
   Edelliset haastattelut pidinkin tässä kevään korvalla. Olisiko ollut toukokuussa. Oli hyvä henkilökohtainen avustaja mutta sattumoisin kun ei sitä tätä elämän kulkua tiedä etukäteen - vaikka hänkin kuin alkujaan suunnitteli olevansa pitemmän ajan tyttärelläni töissä, niin kohtalo toisin määrää: hänen mummonsa sairastui syöpään ja hän lähti mummoaan hoitamaan Etelä-Suomeen.
Mutta nyt ollaan taasen uuden avustajan kera aloittelemassa "pitkästä aikaa" ja täytyy vain olla tyytyväinen ja kiitollinen että saatiin yleensäkin avustaja. Olla tyytyväinen...
  
   ... mutta kun "väsy painaa, uni ei anna lainaa..."
Olemme vähä unista sukua. Myös minä ja tyttärenkin. Mutta kun se tapahtuu näin kuten kohta kerron niin ei niin kuin mitään järkeä!
   Illalla asetuttiin nukkumaan kuten yleensäkin siinä 22.30.-23.00. välissä. Tyttären vielä sitten touhutessa omijaan yhden kuvalehden kera sängyssään.
Yöllä havahduin moneen kertaan kun hän lähti kävelemään; komensin takaisin sänkyyn nukkumaan kieltäen esim. yleisiin tiloihin menon huoneestaan ja sanoen että nyt nukkumaan.
Aamuyöstä sitten neljän pintaan heräsin siihen että hän oli räpännyt valot päälle nukkuma-alkoviinsa ja löytänyt värityskynät sekä -kirjan huoneen pöydältä. Minä TOLLO en tajunnut illalla laitta niitä yön ajaksi sieltä pöydältä muiden hänen tavaroidensa ja tekemistensä kera kaappiin kukollisen oven taakse!
No, minä sitten tätä valoa kieltämään ja laittamaan pois päältä. Kerroin että on yö, nyt nukutaan. Tiesin tämän kyllä entuudestaan että eihän kiellot onnistu mutta kun uni olisi minullekin niin makeaa että jos vain suinkin saisin nukuttua vielä lisää ja jos vain tytärkin itse saisi vielä unen päästä kiinni...
Siinä meni vajaa tunti kun hän laitteli valoja päälle alkovistaan, huoneestaan, aukaisi kaihtimia ikkunasta, otti minun paitaani ja hamettani lattialta pyyhkiäkseen suuttumuksensa kyyneleitä kasvoiltaan, huutaessaan, yrittäessään mennä ohitseni ns. yleisiin tiloihin huoneestaan ja yrittäessään avata sitä lukollista kaappia jonka illalla jo suljin ajoissa ( siellä ovat hänen kuvalehdet, värityskirjat, palapelit, cd-levyt, dvd-levyt, pikkueläimet yms. joilla hän tykkää "leikkiä", ja touhuta ).
Yritin joka kerta selittää että nyt on yö - nukutaan. "Päivällä sitten valvotaan." "Ei nyt touhuta." "Ei saa mennä käytävään.", ( muut nukkujat saattaisivat havahtua käytävällä kulkijaan ). Kuuroille korville tämä kaikki tietysti "kaikui" sillä hän oli päättänyt nyt toisin. Siinä me se vajaa tunti "inteltii" vastatusten mitä tehdään. Minä sanallisesti ja hänen käytävälleen pääsyä fyysisesti estäen, ja hän huutaen ( kun sanoja ei ole ), ja tehden kaikkensa että voisi jatkaa touhujaan.
Tiesin että se oli tyttärelle "valmiiksi taputeltu erä" ja niin sitten viiden hujakoilla sanoin hänelle että ok. "Kerran näin on niin sitten valvotaan - muista, päivällä ei sitten nukuta..." ( Harvoinpa tytär on nyttemmin enää päiväunosia ottanutkaan... ) Ja aloin vaihtamaan hänelle päiväkamppeita ylleen, petasin petinsä ettei sinne vällyin väliin kömmi enää "kun kerran on jo aamu ja hereillä ollaan". Samaten vaihdoin itselleni tamineet sekä petasin sohvalta petini pois.
   
   Ei tässä kaikessa toisaltaan mitään...
Ajatella kuitenkin että jos olisin tänään töissä - se olisi ns. sangen vaarallista olla töissä näin väsyneenä; muutama silmäys unta koko yön aikana. Tyttärellä melkein sama juttu - hänen pitää kyetä osallistumaan siellä palvelukodissaan päivätoimintaan muiden mukana - vaikka onkin väsy.
Onnekseni juuri tänään minulla ei ole töitä joten koetan vain pysyä sitkeästi hereillä. Toivottavasti pysynkin sillä tiedän että jos nyt päivän aikana simahdan niin se kostautuu sitten tulevana yönä niin että en saa illalla unta ja herään taasen aamulla ani varhain lyhkäisten unosten jälkeen. Kun ei se vain mene minulla niin että sitten väsyttäisi seuraavana aamuna ja saisin nukuttua edes himpun pitempään - nousen silloin kuitenkin ns. normaaliin aikaan viiden tiimoille - viimeistään kuuteen.

   IMO -päätös/sopimus.
   Nyt on tämä Suomemme yhteiskunta kuten myös sitten sitä myöten tyttäreni asumisen yksikkö ottanut käyttöön kesällä YK:n yleissopimuksen IMO:n ( ItseMääräämisOikeus ).
Tämä taasen tarkoittaa mm. sitä että kaikki tämä edellä oleva yöllinen tapahtuma ei voi, eikä saa, tapahtua esim. tyttäreni ja henkilökunnan välillä; henkilökunta ei saa "rajoittaa" tyttäreni heräämisiä ( komentaa, käskeä, ohjata sänkyyn ) keskellä yötä. He eivät saa laittaa enää niitä hänen "kamoja" lukkojen taakse yön ajaksi kuten ennen. Pois tyttären näkyviltä ja saatavilta jotteivät ne häiritse leikkiin ja touhuamiseen "kutsumisellaan" hänen yö uniaan. Vaan kaappien pitää olla auki ja kaikkien kamojen saatavilla silloin kun hän haluaa.
Periaate on samoin myös esim. suihkussa olevan pesuainekaapin, huoneiston- ja talon oven kanssa. ( Lue: tyttäreni joka voi sattuessaan vaikka tyhjentää ne pesuaineet sieltä kaapista yms. pitkin lattioita, seiniä, yms. ja "leikkiä" niillä. Jopa laittaa suuhunsa niitä, jos sattuu. Samaten kävellä huoneestaan ja ennen kaikkea talosta ulos vaikka keskellä yötä jos niitä ei pidetä lukossa! )
Onneksi kuitenkin heillä on järki päässä niin että näihin henkilökunta saa ja onkin puuttunut, "poikkeusluvalla" joka heidän pitää kait anoa jostakin... mutta kuitenkin... Paikat lukkoon ihan jo ns. terveydellisyys syistä ja vaarallisuus syistä - ja sellaisille asukkaille avain jotka sitä kykenevät käyttämään "ajatusten kera".
    Paitsi sitten tämä KAAPPI!
Siihen he eivät kait saa puuttua mitenkään kun ei ole mitään "painavaa" syytä. Ei ole mitään konkreettisesti terveyden tahi vaarallisuuden "päälle" sattuvaa!
Siis HALOO! Eikö siinä ole jo ihan tarpeeksi vaaraa että tyttäreni valvoo yönsä näiden saatavilla olevien touhuttavien juttujensa takia. Hänen itsensä sanoin ( ei puhu mutta tuetusti kommunikoiden on kertonut ): "Kun ne houkuttelevat häntä." "Ei hän voi nukkua kun ne ovat saatavilla."
Eikö se ole terveydelleen käypä asia. Vaaraksi ainakin pitemmän päälle hänen terveydelleen ja yleensäkin kaikkinaiselle jaksamiselleen!
Jos hän valvoo yöt ns. läpeensä niin mitenkä hän jaksaa sitten päivät olla tavan elämässä kiinni? Ei mitenkään, vaikka kuin sukuunsa lyhyt unisuudessaan onkin tullut.

   Eli tämä sitä arkea sitten on tällaisen erilaisen läheisen omaisena:
Jälleen saan alkaa kaivelemaan tuolta netin "ihmeellisestä" sfääristä esille ajankohtaiset tiedot Yk:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, kehitysvammaisten erityishuollosta, vammaislaista ja kenties vielä jostain muustakin laista, jotta tiedän mitkä ovat lait ja pykälät? Mitä ne sisältävät tällä hetkellä? Mitkä ovat tyttäreni oikeuksia ja mitä minä voin sekä SAAN tehdä tyttäreni läheisenä hänen hyväkseen jotta hänen elämänsä olisi oikeudellista ja tässä tapauksessa terveellistä? Mitkä ovat henkilökunnan velvollisuudet, rajat ja oikeudet?
Saan lukea, tankata ja painaa mieleeni kaikki nuo. "Ilolla" - taasen. Onkin tuosta jo vierähtänyt muutama vuosi kun viimeksi piti opetella kaikki nämä lait silloisissa muodoissaan... olisiko ollut noin vajaa kymmenisen vuotta - peräti... eikä - oli tässä välissä yksi juttu kun tytär ja osa ohjaajistakin, joutui toisen asiakkaan pahoinpitelemäksi...

Sitten voin alkaa pitämään tyttäreni puolia. Sillä en missään nimessä tule hyväksymään ( ainakaan "nielemättä" ) että vaikka kuin onkin ItseMääräämisOikeus tyttärellänikin niin sitten sen takia hänen elämänsä päivärytmit voidaan laittaa aivan sekaisin sen takia kun "ei voida rajoittaa oikeuksiaan" ja kaiken pitää olla avointa - jopa niiden lukollisten kaappien... ( muuten tietokoneen klaffikaappi oli varmaankin myös lukossa... miksi... senkinhän pitäisi olla auki tämän IMO: n mukaan... millä perusteella sen pitävät lukossa? )
 

   Ihanaa; selvisipä pääni himpun tätä tekstiä kirjoittaessani - väsyttää...

 


   Tämä teksti on vain ja ainoastaan MINUN ajatuksiani ja näkemyksiäni tästä kyseisestä asiasta. Tällaisena koen tällä hetkellä tyttäreni tilanteen ja tämän IMO -päätöksen vaikeuden. Lakeja ja pykäliään en tosiaankaan vielä tarkalleen tiedä ennen kuin olen niihin tarkemmin tutustunut.

   Saa jakaa."

sunnuntai, 21. elokuu 2016

Tähtitieteilijä ja kaipaava Taivaanrannanmaalari.

   Aamun tämän loistokkaan noustua tuumailin että se on sit tänään päivä tämä sunnuntainen se päivänen aurinkoinen joka on aivan yhtä passeli kuin mitä mikään muukin viikonpäivä oisi läheiseni arkisia asioita hoitaa, jotenka...
   Tänään oli sit se aika vuodesta et tein "välikatsauksen" ( siis mennen puolen vuoden osalta ) tyttäreni käyttökukkaron tiimoilta hoitokodissaan:
Tarkistin ja laskin jokahisen kuitin et rahat on menneet ja palautuneet oikein ja että summat pätevät listatun listan mukaan: laskin heidän ylläpitämänsä rätingin paikkansa pitävyyden. Katsoin mitä on ostettu, mihin rahat ovat menneet, ja kun tarvitsin niin kyselin että mitenkäs se tämä oikein on mennyt tahi mitä tämä on? Annoin myös kiitosta johon oli harvinaisen paljon aihetta tänä vuonna - ja palautetta negatiivistakin, lähinnä kysymysten kautta sillä siellä oli muutamia sellaisia kohtia joita en vain ymmärtänyt tahi en osanut tajuta...


002.jpg

   Tästä kaikesta laskemisesta ja räknäilemisestä heräsi eräs ajatus mieleeni jota voisi tavallaan sanoa ihan hyvin vaikkas Tähtitieteeksi:
   Ostokset maksavat 0,98e + 8,40e eli 9,38e.
Maksan sen käteisellä ( kun meitä käteiselläkin maksavia on viel olemassa täällä maailmassamme ) 20,00 eurolla ja saan siitä takaisin palautuksena 10,60e.
Eli jos nyt oikein "Ojalan laskuopilla" osaan laskiea niin... kauppahan hyötyy tästä käteismaksusta 0,02e!
Eli minä maksajana menetän sen 0,02e - tältäkin osto kerraltani "kuin tuhka tuuleen"!
( Nämä summat käyvät mihin vain ostokseen jossa tapahtuu tällainen "hävikki"; ostokset maksavat 9,48e - maksan 50,00eurolla ja saan takaisin vain sen 40,50euroa, enkä 40,52e... )
Jos tämän summan kertaa esim. jonkun isomman kauppayhtymän kaupan asiakasmäärällä/pv. ... olkoon se vaikka jotain 700hlö./pv. ( kun en totuutta tiedä... ) ja sitten siitä otetaankin sellainen "satunnais-otto"; 600hlö. joiden kuittien loppusumma päättyy ( ja he maksavat siis nyt sattumoisin KÄTEISELLÄ ) näin edellä kertomani mukaisesti "vajaisiin" euroihin, "vitosten/kymppien" välisiin summiin senteissä, niin kaupathan nettoavat hinnoitteluillaan ( ja Suomen valtion "sentittömällä politiikalla" ) päivässään sen 12,00e!
Tällä 12,00 euron summalla tekisin mie työtön tahi tyttäreni eläkelläinen ( kuten varmaan moni muukin ns. vähempiosainen kanssamme ) ruokaostoksia ihan kummasti!
On se vain niin väärin...

   Tätä onkkelmaa "pakoon" ja ajatuksiani välleen himpun tuulettaakseni lähdimmä mie tään päiväiseen, ihanaan Aurinko Armahan päivänpaisteeseen, tänne lähitienoolleni - ja tietenkin kamerain kera... Lenkki kun ei HIRVEESTI houkuttanut näin hellelukemilla...
   Kun mie pääsin tänne päälle paikallisen ulkoilualueen niin olo oli mitä "taivaallisin". Olo oli kuin olisin saanut sellaisen pienen or...... Miten sitä voi ihminen olla niin "riippuvainen" luonnosta? Miten se voikaan olla niin tärkiää - miulle? ( Vahi onkoo syynä se etten ole nyt kesän aikana paljoa joutanut "hötkyillä" ulos luontoon kun Homma-paikkani hommat ovat vetäneet miusta virrat niin että sen lisäksi ei ole paljoa "tarvinnut" "haahuilla" mihkään "omaan aikaan" luonnon helmassa? Ja nyt kun kerrankin pääsin siin oloha oli kuin taivaisiin olisin päässyt? )
Ajattelin aikoja entisiä kuin pääsin sieltä Majastani Matalaisesta het´ ulko-ovelta luontoon. Vasiten näin kauniilla kelillä jolloin ain teki mielein lähtiä jonnekkin käppäilemään joko kameran kera tahi sitä ilman, tai sitten vaikkas jopa lenkille.
Ajattelin niitä maisemia siellä ja niiden kauneutta. Mietin miltä tuntuisi se tai se paikka juuri nyt. Juuri tällä hetkellä, ja tässä ihanassa säässä? "Voih ja oih, taasen... Voi sitä autuutta jos sinne pääsisi juuri nyt": tuumailin. Mutta kun on Matti Kukkarossa ja Poika Poloisenkin menovedet hyvin vähissä niin minneppäs sitä mie sit lähtisin? Vasiten minnekkään noin "kauaksi" kuin entisille sijoilleni. Pois se musta, poies sellaiset ajatukset kokonansa. Ne eivät ole sallittuja laisinkaan sellaiset. Eivät.
   Mietin myös sitä miun peruuntunutta lomareissuain sinne kaaaaaauaksi pohjoiseen: olen todella, todella, pahoillani itselleni etten voinutkaan sitä toteuttaa. Siinä murskaantui monta ajatusta samalla kerralla. Ajatus muistoksi puolisolleni tehdystä reissusta kuin myös se ihanuus ja autuus että olisin päässyt valokuvaamaan huikeita maisemia SEKÄ että olisin päässyt MERENrannalle ja paikkaan jonka meri YNPÄRÖI kokonaan! Huh, tuntuu nytkin oikein syvämen pohjassa kun tätä "epäkohtaa" ajattelen.
Tämäkin ajatus antoi ylimääräisiä tykytyksiä syvänpohjaan kun harjulle tuolle nousin ja pääsin...


2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

   Mäen kuppeelta Savonjärvelle päin ja sen taa...
   Mitkä ihanaiset pilvien hattaraiset taivahalla. Pakostakin ajatukset lähtivät lentohon niiden mukana. Jonnekkin kauaksi pois. Pois tästä paikasta, tästä hetkestä...

2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

    Samainen Savonjärvi, nyt vain himpun eri kulmasta kuvattuna; 5-tien ylitse nytkin.

2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

   Tämä "Huokaustenpenkki" löytyy eräästä paikasta sieltä laelta.
Nyt taustalla siintää Onkiveden Koivuselkä.
   Tämä penkki on täsä varmaankin niitä kulkijoita varten jotka haluavat vaik välleen vähän istahtaa ja henkeä vetää - on ne sen verta rankkojen nousujen tämän harjanteen kupeilla risteilevät polut et "huonompi henkistä" heikottaa moiset "spurtit".
Mutta on tämä varmaan myös mitä oivallisin paikka kuhertelulle - vai mitä? Maisemassa ei ole mitään kehnoa, paikka on sen verran "syrjässä" pääpoluilta ettei IHAN jokahinen tänne asti "eksy", ja penkkikin on jo valmiina paikallansa. Eli ei kun vain tälle penkille ja kujerrusta rintahan...

2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

   Täsä "kuvioissa" taasen Savonjärvi...

2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

   ... ja tuolla siintää puolestansa Valkeinen.
   Huomasin tuossa rinteessä oikialla kuin on mettää palanut karrelle kera hiiltyneiden puiden. Mietin milloin, miten ja miksi? En muista "kyliltä" kuulleen että täällä olisi ollut paloa moista olemassa. Tosin enhän mie yleensäkään mitään kylän "juoruja" kuule tahi kuuntele. Paikallista lehteäkin lukasen vain jos jostakin kätehen satun joskus saamaan - et jos sieltä silmiini olis sattunut?
Mutta; miksi? Onko joku kesän Akanilmoista täräyttänyt kipinöivän leiskansa maankamaralle asti vahi onkoo kylän Vandaalit jolloinkin iskeneet päästäen tulisen petsin irtaalleen?
Onneksi se palo on kuitenkin rajautunut aikas pienelle alueelle. Siin on onni ollut onnettomuudessa paikalla ja tuli tuo roihuavainen on itekseen sille alueelle asettunut tahi sit ovat Palopoijat ( ja -tytötkin! ) olleet ripeitä ja asiansa osaavia oikealla ajalla.
   Mietin näitä tienoita tallatessain että karrella kuin tämä maankamara musta täsä, meni se miunkin muutaman vuoden takainen "yritys" sen Jokusen kera. ( Muistin muuten täsä päivänä muutamana taaksepäin ettäs hänellä oli myös "Mörkö"-nimike... )
En näköjään "pääse" siitä yli en ynpäri niin etteikö se ain ajoittain palajaisi mieleeni miun ja esille kaivelisi kymysyksiä sen miljoonia että miksi, miten se oli tuomittu epäonnistumaan? Miksi en mie - miksi se toinen? Seukkasivatko he jo silloin kun me oltiin tekemisissä, kun olin luonaan yökylässä? Oliko hänellä siis kaksikin "kierroksella" samalla kerralla? Tiesin toki että ystäviä luonaan kävi mutta olin kyl huomaavina ( vasiten näin jälkikäteen asioita "katsoissa" ) että oli joku joka oli aikaslailla silleen erilainen...
Mietin tänään tällaisella kauniilla syyskesän säällä aikoja entisiä kun siellä luonaan oli. Mietin mitkä oli tunnelmat silloin, mitä tehtiin, mitä puuhattiin ja juteltiin. Mietin tietysti myös sitä että eikö niissä ollutkaan mitään hänelle - vain miullekko ne jotain merkitsivät?
Paljon, oi paljon, olisi asioita ja kysymyksiä joihin vastauksia haluaisin saada mutta tiedän etten niitä koskaan tule saamaan koska vastauksena olis vain: oltiin ystäviä.

   Näin syksyisenä päivänä, näinä kauniina, kuulaana ja Aurinko Armahan loistokkaana päivän pohdin ettäs se on taasen SE aika vuodesta. Tai oikeestaan olen kyl pohtinut jo noin parin viikon ajan ja pohdin myös varmaan viel muutamia tulevia viikkojakin kunne SE on mennyt...
On se kumma miten ajatukset toimivat? On se jännä miten sielu, silmien näkö ja tunnetilat toimivat vuodenajan mukaan. Ne tiedostavat ns. auringon valon asennosta, sen lankeamiskulmasta, ilman kosteudesta, sen lämpöisyydestä, yms. että kohta on SE aika...
   Muistan kuin me käytiin puolisoni kera juuri näin syssypuolla mökillämme viimeisenä syksynään metsätöissä. Kaadettiin puita, pätkittiin niitä ja ajettiin pihaan polttopuiksi tehtäväksi. Muistan sen auringon valon. Muistan ilman lämmön. Muistan sen tunteen kun hiki virtasi, oltiin kahden - ja saunottiinkin jokaisen päivän työn jälkeen siellä. Muistan mitä syötiin ( hernekeittoa ), muistan rakastelun tramppiksella. Muistan kaiken...
   Muistan kun ensimmäinen vuosi menostaan "saapui". Ympärilläni olivat silloin nuo samat seinät, samat paikat - kaikki samat puitteet kuin mitä oli silloin kun puolisoin eli. Itkin päivän pääskytysten, ja huusin ääneen tuskaani, kun
siivosin silloin Majaani Matalaista. Lähdin päivän tuon ehtoota kohti kallistuessan tätä tuskaani ja näitä muistoja "pakosalle" pokain tykö jossa yhä - itkin.
Muitan toisen "vuoden": olin Homma-paikasani hommissa ja itkeskelin läpi päivän. Onnekseni siellä on hyvin ymmärtäväinen pomo ( ja työntekijätkin ) niin sain "potea" ja käydä tuskaani läpi sen mitä se vaati.
Nyt tulee kolmas vuosi ja miulle palajavat taasen mietteet sekä asiat nämä kaik mieleeni - näin syssyllä kun SE päivä lähestyy... Toivon hartaasti että nyt jo helpottaisi, jo Luoja antas armon käydä ja miun tilani helpottua.
   Mietin et mihkä sitä ittesä laittasi kun näin aina reakoin tähän nimenomaiseen vuoden aikaa, tähän tiettyyn  aikaan ( SE-aika ) ja juuri näihin päiviin kuulaisiin, Aurinko Armahan lämmittämiin? Miten voisi "kiertää" tämän ajan vuoden kierrosta sitä läpi käymäti? Kuis tästä yli tahi ynpäri pääsisin?
Vasite kun mökilläkin "pitää" käydä ain syksyisin - viinimarjat poimimassa ja silloinhan siellä on säät ja ilmat samanmoiset. Ajatukset ja tuntehet pintaan tulevat.
   Samoin se on myös erään kylämme tapahtuman kera joka on täsä kohta tulossa: en ollunna ennen koskaan eläissäin siihen osallistunut, käynyt menossa mukana, en ennen kuin sit vasta puolisoni kuoltua. Silloin ekana syksynä - pakotin itseni lähtemään tyttärein tykö ja sitten heidän kera tähän menoon mukaan, jotten olisi kotonain yssinäin koko ajan.
Olin siinä "mukana" myös viime syksynä ( syksynä nro.2. ) kun olin Homma-paikallain hommia tekemässä mutta silloin kuten myös edellisenäkin syksynä se päivä oli päiväMÄÄRÄLTÄÄN himpun eri kuin nyt... NYT, TÄNÄ VUONNA, se tapahtuma on tismalleen samana päivänä kuin mitä puolisoni kuoli! Hänen kuolinpäivänään! Arvata voitte että ajatukset ovat varmasti monenmoiset silloin!


2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

   Syssyisiä kuulaita kelejä "kestäissä"... puolukoita punaposkisia ja...

2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

... Sinikoita sinisiä sekä Mustikoita mustan puhuvia.

2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

   Kotiani vihdoin jouduttuain huomasin porstuani pieluksella tällaisen raajarikkoisen höppiäisen isonlaisen.
Tuumailin että ole vaine rauhassasi sie siinä - toinen "raajarikkoinen"...

torstai, 18. elokuu 2016

Reissaaja-Lissin "maakuntamatkailua".

   Kuten totesin täsä noin viikko sitten ettäs sitä lomaani on sen noin puolitoista viikkoa yhteensä tällä haavaa. Ja että loppu puolla varmaankin totean että ka, mihkäs se men?
Näinhän se meni - melkein puolitoista viikkonen; huomenissa jo Hommiin takaisin. Ja se että aika olisi käynyt pitkäksi täsä välissä? Ei, pois se miusta! Ei olleskana! Päin vastoin olen täsä välleen jo kerennä huhkasta et kun olisi tuplaten tunteroisia vuorokauteen lisää niin edes jotain kerkiisi tehdä. Sillä niin paljon viel jää tekemäti siitä mitä haaveilin takeväni tällä lomalla ( puhumati siitä ihan oikiasta matkailusta - reissaamisesta... ). Sanoisinko et jääpähän ainaskin "siementä" taasen eteen päin elämää mennessäni.

   Mutta sen tuon viimesen tokaisuni jälkeen sitten on tapahtunut vähän kaikenlaista... Ihanaa kun olen saanut "edes" jotain aikaseksi...



   Eka loma-aamuna otin Poika Poloiseni ja käänsin sen kokan kohti Kalakukko-city go-go:ta ( kuten jo kerroinkin ). Mutta silloin en mennytkään suoraan sinne Savonmuan capitaliin vaan kurvasin entiselle asuinseudulleni käymään puolisoni tykönä...
Siinne asti päästyäin ja sitä viimeistä askelväliä askeltaissain tielleni "osui" tällainen näky:

WP_20160811_08_56_42_Pro.jpg

   Siinä ketkotti Siili Pienoinen raajat levätysten; kuka kunnekkin, mikä minnekkin -päin suunnaten. Oli Raukka-Parka joutunut jonkin isomman "nelijalkaisen" ylitse ajamaksi. Voisi melkein lauleskella lasten pilalaulun sanoin että "...suolet lentää pellolle, aivot ilmalennolle... käy Muumilaaksoon..." Niin kurjasti ole käynyt tälle Ystäväiselle.
Tuskin lie kellekkään pahaa tehnä mutta silti kovan kohtalon kokenut oli nyt hän. 
Mie häntä ( vaikkas nyt onkin kyse eläimestä niin silti personoin HÄNET ) yhdestä koivestansa varovasti otin kiinni ja kuljetin siihen tien viereen, pientareelle.  Raviin jota tuskin olleskana olikaan sillä siitä alkoi jo hautausmaan nurmialua. Siin oli sit Siili Poloisen hyvä olla ja köllötellä. Tai niin no, hänen ruumiinsa olla ja köllötellä sillä niin "hulluhan" mie olen et haluan ajatelle et hänen sielunsa oli jo tätä ennen päässyt autuammille "matomaille"...

WP_20160811_09_00_00_Pro.jpg

   ... kuten toivon että myös puolisoni sielu; autuammille kalastusvesille - kalamies kun oli.
Siin vierähti tuokioita muutamia hänen luonaan. Siistin hautakiveä, sytytin kynttilän. Olin.

   Tästä läksin kurvailemaan eteenpäin, saapuen perille kotvasen kuluttua. Kunne olin ensin sopinut tekstitellen erään TOOOOOSI ihanan ystäväni kera että tapaamme sitten myöhemmin - nyt kerkiän hoidella viel omia asioitani.
Määränpääni oli paikallinen ISO kauppakeskittymä ja vain ja ainoastaan yssi ostos jonka soinen siellä suorittavani: rivat uudet Majani Mahtavaisen KAIKKIIN kaappien oviin ja laatikostoiden kanteen!

WP_20160811_11_38_36_Pro.jpg

Ja löysinhän mie niitä sieltä; 78kpl yhteensä. Ja kun olin nyt tällaisessa ns. halpatuonti kaupassa asioilla niin kukkaronikin kesti ne ostaa.
Kiitos ihanan Ystäväni, Hyvän, Rakkahan joka tätä miulle suositteli aikaisemmin vihjaten että sieltä mahtaa siulle ne kaipaamasi ripaset löytyä.
   Tietty mie myös "vain" hengailin siellä näin lomani "kunniaksi". Kuljeskelin ka katselin tuumaillen että tuotakin tarviisin... ja tuota... on vain kallista... en tarviikkaan.


WP_20160811_11_50_34_Pro.jpg

   Jossain vaiheessa Tiuku repi jo sen verta paljon että Masuni Pienoinen alkoi valitella et Henkivakuutusta olis syytä uusia jo...
Löysinkin edellisen reissuni ( Capitali ) innoittamana Sushi-ravintolan ja aterioitsin sitten siellä. Olipas muuten hyvää. "Tähän Sushi-ruokaan vois jopa tottuakin...": tuumailin nyt, toisin kuin edellisellä kerrallani. Niin ne vaine makunystyrät tottuvat uuteenkin kuosiin jos vain niitä niille tarjoaa tarpeeksi asti.

WP_20160811_13_06_33_Pro.jpg

   Lähteissäin tästä kauppakeskittymästä kohti sopiimaamme tapaamispaikkaa, huomasin autolleni jouduttuani ettäs on se vaine miul SOPIVAN pieni Poika Poloinen! ( Oikein kuvakin siitä siitä piti ottaa jotta toteen sen saa näytettyä! ) Kattokaatte kuin on lyhykäinen ns. tavan autoihin verraten! Vau! Yrittäkääpäs te "Tavan Tallaajat" saaha autonne näin pieneen tilaan mahtumaan! Haa! Ette pystykkään! Ähät kutti!


WP_20160811_14_11_04_Pro.jpg

   Joudutin itteni tapaamispaikallemme himpun ennen kuin mitä sovimme joten miulla jäikin sitten tuokio aikaa "taivastella" ympäristöä.
Huomasin oleskelevani Kalakukko-city go-go:n ortodoksisen kirkon kupeella. Tajusin etten kyllä enää näin kesä kauden päätyttyä varmaan sinne sisälle asti pääse kuikkaamaan Kesäkirkon nimissä, mutta voinhan mie sitä muuten siinä ihailla.
Löysinkin siitä mm. tälläisen kauniin ja miulle ainakin erikoisemman kukkasen. Tuolla Huonekasvi ryhmässä johon kulun nettisfääreissä osasivat kertoa että se on nimeltänsä jokin Kukonheltta - tai jotain... Ihanhan tuo heltalta näyttääkin. Ja kauniilta.

WP_20160811_14_31_27_Pro.jpg

Samoilla holleilla näppäsin kuvan tästä jännästä kasvajaisesta. Liekkö jokin leinikki-kasvi? Ainakin noin rönsystään ja lehdistään päätellen.
Mutta en mie sen "leinikkimäisyytensä" takia tätä kuvaa näpännyt vaan siksi että kun katsot tätä kuvaani Armas Lukijani niin kato kuin se lähtee tuolta oikialta yläkulmasta... tuolta talon nurkalta... ja sit suuntaa "kohtisuoraan" tuonne vasempaan alanurkkaan. Nuin määrätietoisesti ja kauniisti. On kuin tämä olisi tieten tahtoin halunut "leikata" kasvutavallansa tämän kuvan näin.
( Kenties aivan "hullua" hajatelmaa muttas mie näen sen näin - PISTE. )

   Siellä Ystäväni, Hyvän, Rakkaani luona jutskattiin sitten puolin ja toisin kuulumisia vaihdellen pitkästä aikaa. Varmaan jotain toukokuussa viimotteeksi nähty...
   Ystäväiseni joka ( liekkö jo teille maininnutkin tätä... ) oli oikeestaan ensimmäinen ihminen tänne Majaani Mahtavaan muuttaissa, joka "toivotti miut tervetulleeksi" tänne, tähän kirkonkylään. Ihminen joka avitti monessa, monessa jutussa ja asiassa miuta. Ihminen josta voi sanoa että "asui" luonani sen ensimmäisen talviseudun sillä lähes päivittäin hän täällä luonani kävi. Miulle ennestään aivan tuiki tuntematon ihminen mutta siin sitä vaine tutuiksi tultiin ja ystävystyttiin. Ihanaa.
   Ja päivän tämän päätteeksi totesin sitten hälle että sieustahan on jo ihan mies tullunna. Oli nimittäin poika miehistynyt ja komistunut siihen malliin ettäs voisi vaik kuvitella ( jos nuorempi olisin ) "laittavansa pulloon ja tikulla sorkkivansa". Voih tyttöset mitä siinä teille on! Voi poika, miten viel olet helisemässä likkojen kera!
  
   Niin vierähti se päivä "lomaillen" suuressa cityssä ja ehtoo puolla kotiain tultua otimma ja pyörähytin...

2016.8.11.%20Lohipiirakka..jpg

... kasaan itselleni lohipiiraan a lá mie. Himpulla nokareella juustoa tosin...
   Enhän mie sitä kerennyt maistaakaan kun sovimma jo toisen ystäväiseni kera että Lavantautia pitää nyt lähteä "parantelemaan". Niin sitä sit mentiin "karseella kiiruulla" ja - tultiin takaisinkin... Syöden yömyöhä palaset tätä piirastani. Hyvää oli.


  
   Tuli päivä uusi - eli seuraava ja mie suorsin kohti lähintä "isoa" keskustaani. Asioillani ja sitten vaine ettimässä kirppareilta uusia savisia kukkaruukkuja ja alustasseja niille.


006.jpg

   Ruukkuset mie otimma ja pesimmä het´sillään muttas ne tassit - ne jäivät sitten viel "tekemäti"...

   Mutta "kerkesinpäs" kuitenkin aloitella niiden uusien ripojeni kera...
  
012.jpg

   Lähtötilanne oli tällainen. Hyvinkin yksi-oikoinen, sanoin kuvaamattoman tylsä ja ei niin kaunis ( ruma siis ) rosteririvoitettu huusholli.

010.jpg

   Irrotimma kaik ripaset ja puhdistin kaikkien ripojen alustat puhtoisiksi. Poies kaik entisten ripojen alle pinttyneet liat ja roskat.

032.jpg

   "Lopussa kiitos seisoo." eli lopputulema on sitten tällainen!
Kyl nyt passaa meikä Mummeron täällä käyskennellä ja katsastella.
Nyt silmäin lepää, nyt on sieluin jo tytyväinen - sankken tytyväinen.
Nyt on väriä kuin Peppi Pitkätossulassa tahi josain ns. maalais-sellaisessa. Ja se että kun entiset rivat olivat nuin piiiiitkät ja niiden kiinnitykset sitten nuin piiiiiitkällä toisistansa niin siksi jouduin ostamaan näitä uusia nuppisia "ripoja" ns. tuplaten. Kumpikin entisen rivan reikä kun piti piilohon saada jottei toinen jäisi auki olla möllöttämään. Mutta ei se miuta haittaa - se ettäs nyt on nuin paljon nuppeja, ja vasiten sin yhdessä ovessa tahi laatikossa. Ompahan väriä kylliksensä, onpahan valihtoehtoja mihkä nuppiin tarttua ja onpahan eloisuutta huusholliini miun :)


  
   Kerroinkin ennen tämän lomani alkua kuin aloittelin saunain petsaamisen tummaksi. Sitä jatkoin lähes koko tään lomani ajan niin ettäs viel puuttuvat katonrajasta kattolistat paikoiltansa koska...

2016.8.6.%20Seinien%20suojaus%20%282%29.

   Tästä lähdettiin. Tällainen saunani oli ennen kuin mie pääsin siihen "käsiksi". Tylsän vaalea, puupintainen. Sellainen pliisun tavallinenkin se oli...
Ei sillä - olen tykänyt siitä tähän asti. Ihan tosissani tykännyt. Vasite kun eräs Ystäväni-miun teki sinne miun tänne muutettuain ne leviämmät lautehet joilla on mukava saunan lempeässä lämmössä löllötellä.
Mutta kaikella on aikansa ( ja kaikella paikkansa... ) joten niin oli nyt tällä saunain värilläkin. Värillä joka ei oikein rauhaa miulle antanut siellä ylisillä ollessain koska olinhan jo tottunut Majassani Matalassa kylpemään vuosikausia mustain seinäin sisällä. Sitä kaipasin, sitä halusin, ja niin sitten päätin ettäs nyt! Nyt mie sen teen. Saan sit apuja toisilta tahi en. Ei se niin vaikiaa voi olla - eihän?
   Apua tarvitsinkin oikeestaan kahteen asiaan:
Purkaessani tarvitsin avukseni jota-kuta joka jaksoi ovea kannatella ja sen nostaa saranoiltaan kanssani; seinänaapurin poika ( mies ) kävi sen kanssani jutskaamassa.
Toinen mihkä apua kaipailin oli se että tarvihin jonkun joka miulle "ampuu" listat takaisin paikoillensa sillä tiedän itteni, tunnen itteni ja en voisi millään suvaita niitä jälkiä mitä sinne listoihin tulisi jos mie ne sinne listanauloilla olisin paikallensa vasaralla paukutellut. Olisin kärsinyt niistä tekemistäni jäljistä niissä. Kärsinyt ja kärvistellyt kunne sit olisin marssinut lähimpään rautakauppaan ja ostanut uudet listat ja - ettinyt jonkun joka kävisi ne sit aivan OIKEIN ampumassa sinne paikoillensa. Et viisaampaa oli ettiä jo alkujaan hemmo joka sen teki. Piste.
Näimpä eräs toinen Ystäväin sen puolestain "paukutteli" - ja ovenkin laitteli kanssani paikoilleen. Ihanaa kun on tällaisia Ystäviä olemassa.

2016.8.13.%20Valmis%20-%20kattolistat%20


2016.8.13.%20Valmis%20-%20kattolistat%20


2016.8.13.%20Valmis%20-%20kattolistat%20

   Eikö vain kaunista tullutkin? Hyvin käy yksiin tumma, musta, paneli ja vaaleat laattapinnat. ( Tosin beiget väriltänsä... jotka myös vaihtaisin HETI jos vain miul varaa olisi... )
Kiiltävä on pintansa nyt - josta tosin olen himpun pahoillani mutta jotainhan se ain pitää jätttää "parantamisen varaa" joten olkoon se sit toi pinnan kiiltoaste. ( Mattainen olisi ollunna enempi mieleeni miun. )

2016.8.12.%20Kattolistat%20uusiksi..jpg
 
   Tässä "surku-hupaisat" kattolistani saunani miun.
... "koska"... jo rotjatessain näitä listoja, kuin muitakin seiniltänsä irrottamiani jutskia ( mm. nousutukea, lauteiden kannekkeita, yms. ), mietin että jos vain mitenkään sattuu miuta "onni suosimaan" niin miehän rotjaan ne automaatiisesti väärältä puolelta.
Niinhän siin sitten kävikin. Kun listoja aloimme kiinittäämään tuonne saunain kattorajaan niin tuumasi Ystäväin, Hyvä, Rakkahin, ettäs olet sitten petasnnut nurjan puolen...
Joten se siitä. Näinhän mie arvelinkin. Eihän se muuten olisi voinut mennä. Ei sit ollenkaan. Joten ei kun muut listat ( ja se ovi ) paikoilleen sekä mie petsipensseliä uudelleen heiluttelemaan... ( Tänään ehtoolla käy Ystäväni nämä listat kanssani paikallensa laittamassa. Hyvä jutska. Sit on saunain valmis. Ihan KOKONAAN.
   Tosin kylvin mie jo ekan kerran saunassain - ilman listoja. Hyvä oli olla siellä. Hyvä oli öllötellä ja lämmitellä.
   Ja ennen kuin mie uskaltauduin itte ylisille lämpimille niin mie aloitin tämän saunain "hiostamisen" pikkuhiljaa, koska pelkäsin jotta jos vaikkas se petsi alkaa kuplimaan siellä panelien pinnassansa.
Meinaan että ehken se petsi oli tarkoitettu vejettäväksi pintaansa vain kertaalleen. Silleen et se kuultaisi lävitsensä, se puun pinta.
Mutta kun siitä tuli silloin vasta sellainen hailakka. Sellainen tuskin muuttunut väri. Vejin toisenkin kerran... tuli ruskea. Vedin komalnnen kerran ja johan alkoi aikaan tulla. Tuli mustaa! Haa! Nyt oli oikeet sävelet!
Eli nyt se on sit JOKAHINEN kohta vejetty kolmeen kertaan jotta siitä mustan sain; pinnassansa on petsiä sitten enemmältikin.
Ja näin mie sit tämän petsikerroksen paljoutta jännittäin lämmähytin ensin vähän aikaa ja aivan pienellä lämmöllä. Sitten aloin pikku hiljaa lisämään lämpöä ja lämmityksen pituutta, kunne vihdoin pääsin jo saunomis-lämpöön ja -lämmitysaikaan. Petsi pysyi seinillä, ei kuplinut. Joten luulempa vainen että se sittenkin onnistui - miulta! Hyvä mie!



   Miulla on tässä huushollissain kalustona aikas vanhaa kaliperia oikeestaan lähes kaikki. Siis silleen vanhaa ettäs ne ovat ainakin jotain -50 - 70-luvuilta peräisin mutta joskos jokunen vielkin vanhempaa vuosikertaa omaava yksilökin sopii joukkooni iloiseen. Tahi sitten ovat muuten "vanhahtavaa" juttua.
No, miulla on myös tällaisia ihan perus-perus puutuoleja muutamia kappaleita. Viel puutui kolme kappaletta... Siis puuTTUI koska vasta täsä taannoin kaksi uutta sain käsiini kiinni ja ne hankittua omaksein.
Mutta kun ne omasivatkin ihan viti valkoiset pinnat niin eihän ne miulle "sopineet" olleskana. Eivät toillaan.
Jotenka tiedossa oli sitten pientä "remppaa" tälläkin "saralla" ja mikäs se sen Ihanampi" ja "sopivampi" ajankohta moiselle "rempalle" olisi kuin loma! Ei varmaan mikään muu!

   Otimma täsä mennä sunnuntaina ( lomallani ) sitten kaksi "kaunista" tuoliani mukaani ja läksimmä tykö tyttäreni huushollin.
Ja kun tällainen Kamera-holisti kuin olen niin kameranikin mukaani otin... antain "Taivaanrannanmaalarin" käytellä "sivellintään":

2016.8.14.%20Monosille%20tuolien%20hiont


2016.8.14.%20Monosille%20tuolien%20hiont


2016.8.14.%20Monosille%20tuolien%20hiont

   Kaunista Suomalaista luontoa kera vesistöjen seljänteiden. Aah! Siin silmä ja sielu lepää!

2016.8.14.%20Monosille%20tuolien%20hiont

   Tässä näette alku tilanteen. Tällainen viti-valkoinen tuoli. Tai siis oikeesti kaksikin tällaista muttas kuvassa tässä vain yssi kappale. ( Ja miun varjoin... )

2016.8.14.%20Monosille%20tuolien%20hiont

   Ja täsä; saanko esitellä: miun tuolini "uudet" uusine väreineen!
Toisesta paljastui pelkästään tuollainen sinisen vihreä alusmaali ja toisesta pääosaltaan keltainen maali sen pohjakerroksen päältä. Ja kumpaisestakin selkänojan pinnasta PUNAISTA!
   Nyt voi joku teistä katsoa ja ajatella ettäs eihän noi ole minkään näköisiä! "Tollattiis "sekasikiöitä"." Mutta hei taasen; "kauneus on katsojan silmissä." ja näin on paree miulle. Näin mie ne haluan - tälleen "ei viimeisteltyinä".
KOSKA tämä Majani Mahtavainen on vähän silleen Peppi Pitkätossuinen, vanhahtava, värikäs, räiskyvä ( ihan erilainen kuin mitä Majani Mataliseni oli ) ja mikäs se paree passais kuin tällainen "värikäs"?
   Olen sankken tytyväinen saavutukseeni. Ei siin mennäkään kuin muutama päivä. Päivä yksi: hioin koneella kummankin tuolin ja lisäksi kraapalla krapsuttelin pienimmistä kolosista poies kaiken viti-valkian maalin. Päivä kaksi: hioin käsin toisen tuolin... päivä kolme: hioin toisen tuolin. Sitten otin ja huuhtasin "hulaveellä" kumpaisenkin ja kotiain kannoin. Hah!
Tein näin pikkuhiljaan nämä tuolini ( kuten saunanikin noin viikon jaksolla ) koska "säästellen" käsiäin jotka eivät ole mitä parhaimpia Ystävyys, Yhteistyö ja Avunanto -sopimukselilaisia. Meinaan että ne eivät kestä, jaksa, pitkään tehdä tällattiis hommia. Alkavat puutua, väsyä, kipuilla ja sitten turvottavat öisin. Joten paree on vaine pikku hiljaa... Ja sanotaanhan sitä jotta "pikku hiljaa hyvää tulee." joten eikös tuo nyt ole "sanomatikin selvää" että näillä eväillä mennään?



   Sittenpäs pidin "luppopäivän" lomallain.
   Puuhastelin koissa jälkeen tuolini hionnan. Taisimpa pestä pyykkiä ja silittää niitä. Tuulettelin petivaatteeni ja pesin liinavaateet sen. Kokkailin, oleilin, puuhastelin puutarhassain.
Nostin nimittäin tuolta Alta Omppupuuni eräänkin kipaleen Liljan kukkien sipuleita poies antain niitä tyttärellein. Samoiten kun vein hälle Iiristä, Syysleimua yms. jotka nyt sitten katsoin että ylimääräisiä siellä penkissäin ovat. Silleen että ovat liikaa jo kasvaneet, tms..
   Ja nappailinpas taasen kuvia kukkasistain, Alta Omppupuuni:

2016.8.15.%20Alla%20Omppupuun%2014%20%28

   Kohta kypsyvät. Ihan kohta. Eivät ihan viel mutta - kohta. Sitten pääsen taasen ( ensi kuussa ) näitä popsimaan "parempiin suihin" makeisiin.

2016.8.15.%20Alla%20Omppupuun%2014%20%28

   Tämä on joku ns. yhden kesän kukkanen jonka kukkapenkkiini kylvin joskus kevähällä ja jonka nimeä en muista sit milläskänä. Ei sen puoleen - en mie taho muistaa minkään kukkasen nimeä :( Ne ovat vain jotenkin niin vaikiat miulle mieleeni painaa. Surku, sillä olisihan se kiva osata näiden ihanuuksien oikiat nimet eikäs vain jotain-sinne-päin.

2016.8.15.%20Alla%20Omppupuun%2014%20%28

   Tämän mie tiedän! Tämä on Krassin nuppu!
Tällainen pieni "siimahäntä". ( Ja kivasti "irti" taustastansa. )

2016.8.15.%20Alla%20Omppupuun%2014%20%28

   Syysleimullaini pistäytyi sattumoisin Neitoperhonen juuri kun siellä kamerain kera heiluin. Ihana sattumoinen.



002.jpg

   Tämä lasi. Tämä lasillinen on nimellä: "Älä tee kuten minä teen - tee kuten kaikki muut tekevät."
   Näin siksi että ihan kaikki meistä ihmisistä eivät aloita päiväänsä jollakin viher-smoothiella mutta miepäs aloitan! Tyttäreni tämän silloin noin vuosi sitten miulle opetti ja siinä olen pysynyt. Melkein jokahinen aamu teen tämän ja vedän "kitusiini". Harvassa ovat aamut etten sitä tee ja syö. Silloin olen joko jossakin reissun päällä tahi sit rahat ovat niin "pikku" etten ainaksiaansa saa ostettua...
Mutta sellainen tapa tästä on jo tullut et ilmankan ei oikein osaa olla. Hyvää se on vaikkakin aika "makuelämys" onkin. Inkivääri, sitruuna, kurkuma, valkkari yms. aineksensa sen "maukkauden" tekevät.
   Tähän mie laitoin sen nyt joukoon "lomani" sillä että se on kuulunut myös jokahiseen loma-aamuuni mukaan kuin Aurinko Armas Nousemainen itäiselle taivaanrannalle - jos ei ole sateista aamua...



   Sitten palataankin himpun takaisin päin tällä loma-jaksollain ja päivään toiseen kun siel lämimmässä "suuressa" kekuksessa kävin ja kukilleni saviruukkuja uusia kirpparilta etsin; Tassit hankkimani ovat täsä. Juuri pesusta tulleina. Valmiina kukkasten alle laittaa.

008.jpg


2016.8.16.%20Kukkiani%20%285%29.jpg

   Näiden kukkieni jotka näin siksoltain runsaimmin mitoin näitä tässä taanoin saadessain, nyt  jo näin "rönsyävät" pitkin ruokapöytääni. Keittiössäin ne ovat "vallanneet" jo kokonaan ns. kaffepöydän ja vanhan omepelukoneen päällisenkin.
Siksoin ain nariseekin tykönäin käydessänsä että kuule, raikkaas tästä pöydältä näitä "renttujasi" välleen vähemmälle että tähän vois edes KAFFIkupposensa laskia kun kaffia juo! ( Hänkin yksi varsinainen KukkaHOLISTI jolla on aivan taatusti PALJON, PALJON, enempi kukkasia kuin mitä miul on! )

2016.8.16.%20Kukkiani%20%281%29.jpg

   Muttas kun mie nytten ne KAKSI TUOLIAIN sain omaksein ja valmiiksi tehtyä niin voinempas sitten vaihtaa himpun järjestystä huushollissain - joutessain. Näin kun lomalla joutaa... Nyt saan ruokapöytäin ynpärille tasaparit tuoleja vastatusten ja se pöytäin penkkinä toiminut penkki joutaa näin ollen kukkasillein kukkapöydäksi matalan akkunain etehen... kun nämä kukkaseni tilaa itellaan tarvihtevat.
Sanonkin tuolla "sosiaalisessa mediassa" Ystävilleni, Hyville, Rakkahille, ain että "Meillä muutetaan." kun pruukkaan huushollini järjestystä uuteen uskoon. Meinaan että sen verta olen rokotettu Kieräjä-verellä että paikallansa en pysy tovia pitempään ja niinpäs mikä se onkaan sen halvempi muutoksen muoto kuin muuttaa huushollinsa järjestystä uusiksi. Voi aivan hyvin kuvitella ettäs sitä niin kuin olisi ihan OIKIASTI muuttanut johkin UUTEEN paikkaan! ( "Köyhällä on halvat huvit." )



2016.8.16.%20Kuningatar%20raakakakku%20%

   Leipomuksia en ole tosiaankaan lomallain unhohon painannut vaan otimma täsä ja leiposin myös tällattiis Kuningatar raakakakkusen.
Hyvän näköinen tuli ja on muuten hyvän makuinenkin. Nam!
   Tämän kakun ja tuon Lohipiirakan lisäksi sitten tietty leipoilen "jokapäiväisiä" näkkäreitäni ja välleen pehmeitä sämpylöitäkin... Niitä "alvariinsa" tarjolla oleviani.



     Lomapäivääni toiseksi viimoista vedettiin täsä eilennä.
  Aamulla tuumailin jotta nyt muuten lähti. Reissaaja-Lissi maailmalle! Kunne ensin möyrin vähän Alla Omppupuuni...
Niin mie sitten nostelin sieltä taasen "liikoja" kukkasia poies vieden niistä ensin osasen tuonne aidan taakse naapurillein ja sit maailmalle mennessäin loput taasen tyttärellein.
   Ennen lähtöäin kuitenkin nakkasin evätiä massiini, nappasin kamera olellein ja SITTEN ei kun menoksi...

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

   Tiedossain oli että mökillämme Karvikset jo aika kypsiä ovat ja jos ne vain suinkin itelleen ( sukuun ) haluaa taltehen ottaa niin ois niin kuin paree aika sinne ehättää...

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

Ja samoin tein voisin sieltä tuonnen "harventuneeseen" kukkapenkkiini tuoda ihan ERILAISIA kukkasia uusia!
Eli "kaksi kärpästä samalla iskulla" - ja mie siin samalla LOMALLE! Eli kolmaskin "kärpänen"...

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

Joten sinneppä siis - mökille Reissaajan mieli tekevi.

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

   Siel mie sit yssiksein puuhastelin. Ensin poimin kaik Karvikset mukaani ottaa, ja sitten viel Mustiaviinimarjojakin. Välleen laittelin tulta notskiin paistain siinä tovin päästä omat jauhottomat, sokerittomat, maidottomat, kalkkunamakkarani. 
Samaten välillä koppasin kameran käteeni ja nappasin kuvan sieltä, toisen täältä, ja kolmannen sit viel muualta.
 

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

   Tämän ylimmäisen kuvani nappasin tällä reissulla ja mietin kuin sitä on...

2016.8.7.-8.%20Kumpulassa%20viinimarjoje

... syksy taasen askelen etiäpäin ottanut.
Ei ole kuin tovi, tuokioita muutamia ( puolitoista viikkoa ) kun elo näytti tältä, vielä hihertävältä.
Syssy saa - mie en...

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

   Vessassakin eli ulkohuusissa, tuli myös muutamia kertoja "vierailtua".
Sinne mennessäin olen kautta aikain jostain syystä ihastellut sen vessan nurkkauksen ihanan vihreää ja pehmeän näköistä sammalmattoa kera ihanaisen kivipurosen. Miten voikaa näin arkipäiväinen, näin joka päiväinen, näyttää näin KAUNIILTA!

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

   Liekkö tästä purosta vahi muualta mökkimme pihanmaalta, nämä kivet jotka ain tänne vessamme parrulle jostain syystä "kävelevät"?
Milloin ne lisiivät, milloin vähenevät, mutta ain niitä siellä on.
Kaunistukseksi? Turvaksi jolle-kulle? Muuten vain?
En tiedä vastausta tälle mutta kuulin joskus että sukumme pikku-likkaset ain vessaan mennessänsä mukaansa koppaavat kivisen ja sit laittavat siellä tämän parrun päälle. Taisin mie niitä sieltä joskus "rokottaa" mutta nyttemmin olen näihin antanut rauhassansa olla.... Liekkö joku muukin näitä vähäsen "rokottaa" mutta sama se; kohta on kiviä erilaisia suunilleen saman verran kuin niitä ei olisikaan kukaan vähentänyt.
   Ennen muinoon suomalaisissa ulkohuusseissa oli seinillänsä jonkun filmitähden, urheilijan, tahi muuten kuuluisan ihmisen kuvia.
Nyttemmin joitakin "hienoja" tauluja tms..
Meillä vessa on "vuorattu" sukumme lasten piirustuksilla ja taideteoksilla - kuten kuvasta vähän näkyykin...

   Tällä reissullain kun kukkasiakin kuvasin - näin mie perhosia monen moisia:

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

   Neitoperhonen Syyslaimun kukkasilla.

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

Amiraali Liljan kukan terälehdellä.

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

Ja tässä Kaaliperhoset "paritusten"...

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

   Maankamaralle kumartaissain löysin tällaisen Tattimus Tatin...

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

... sekä "Äidin kasvimaalla, Raparperin alla..." eli "Äidin puutarhalla, Punapajun alla..." yhden Lehtikakatuksen paistattelemassa viel kauniin syyspäivän säteitä! Ei poloinen varmaan viel tiedä et on jo syssy ja voipi tulla sellainen kuin Pakkas-Ukko ja puraista satuttavasti! Auts!

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

  Tämä täsä on Tuoksuvatukan kaunis kukkanen kera jonkin Höppiäisen.
   Olen iät ja ajat ( varmaan jo jotain 35-40 vuotta ) leikitellyt sanoilla; Tuoksu Vatukka, Tuoksuva Tukka, Tuoksuvatukka... ja miettinyt ettämitenkähän se nyt sit on? Ja jos se on tuoksu - niin mikä täsä oikein tuoksuu? Ei ainakaan miun herkkä klyyvarini mitään ihan kauhiaa tuoksua ole koskaan "nokkaansa" pistänyt tämän tuoksuista. Sekä "vatukka"? Mikä vatukka? Muistuttavatko tämän pensaan kukkaset tahi lehdet jotenkin vattujen kukkasia ja lehtiä? Mikä taasen olisi tämän pensaan "tukkaa" muistuttava elementti?
Näin mie olen ain pähkäillyt asiaa sen kummemmin "virttä viisaammaksi" tulemati - kunne nyt tällä reissullain...

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

... näin elämäni eka kerran tässä pensaassa VATTUA muistuttavan MARJAN! Siis MARJAN! Ja vaikka olen tosiaankin tämän kera ollut tekemisissä näinkin pitkän ajan niin nyt vasta sen näin!
Nyt voin joten kuten uskoa, tahi kuvitella, että tämä olisikin TuoksuVATUKKA eikäs Tuoksuva Tukka.

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

   Ihanainen kera viimeisten aamun kastehelmien.

   Olin mie "joutenkin" näin menkein viimoisen lomapäiväni kunniaksi.
Menin ja tepastelin tramppikselle olemaan vain. Ihan vain sinne pötkäkseni - ja muistelemaan aikoja entisiä ihanaisa kun puolisoin kera näin syssyisin mökillä polttopuita tekemässä käytiin ja sit saunan puhtoisina yhdessä  tramppikselle pötkähdettiin... Oih, voih...

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

Nyt siellä vastaan miuta oli ottamassa tällainen jälki edellisen kävijäisen.
Liekkö ollut Kuka Kummoinen vahi Kulkija Kummajainen mutta sinne oli "puustaimen piirustanut" päälle tramppiksen mattosen.

2016.8.17.%20%C3%84idin%20kasvi%20maalla

   Näinhän se loma pitiskin mennä. Näin ollen vain. Sen kummemmitta kiireitä, sen kummemmitta tekemisiä. Ollen ja lötkötellen - voimia keräillen.
Mutta mikä lie et sitä ei ossaa paikallansa olla? Vasiten tekemäti mitään? Ain pitää olla jotain värkätä ja tehdä. Voi sitä "häpiää" jos vietän tuokion jonkun tekemäti mitään ja saamati mitään aikaseksi!



   Näin... näin sitten tämän Reissaaja-Lissin tämän loman reissaamiset meni ja tapahtuivat. "Maakuntamatkaillen." Paljon tästä joukostansa tietysti jätin poies. Tässä on vain sellainen "pintaraapaisu" lomani aikaisista tekemisistäni. Mm. muutamat Lavantauti-iltamat yhden mainitsemani lisäksi...  muutamat valokuvaus-sessiot/reissut... muutamat pienemmät tekemiset... Yksi haverikin; kaaduin niin pahoin kovissa kiviportaissa mennessäni sinne Kalakukko-city go-go:hun että kyynärpääni vuosi verta toista päivää, ja on vielkin kosketus arka; vanhuus ei tule yssin ja "vanhetessaan paranee hitaammin" - olen kuullut jo monen, monen, lekurin miulle tokaisseen...

  

torstai, 11. elokuu 2016

Reissaaja-Lissin matkan...

   ... söi siku-possukka.
   Pitimä tänä aamuna kun kukko eka kerran kiekaisi, miun ottaa ja lähtiä matkaa tuonne kauaksi pohjoiseen. Hyytävien ja tuiskuttavien tuulien kotiin. Eli Lofooteille asti - ainakin.
Mutta totesimma täsä että taitaa se olla vaine tällaiselle Mummerolle yssin liian piiiiii-tkä matka ajella. Ei vaihtokuskia ja kuten tiedän vasiten hyvin niin jos ajan liian kauan tahi etenkin iltapäivisin niin voinen nukahtaa rattiin. Eli ei se vaine onnaa yssin tuonne asti ajo.
Ja toisekseen, tsiikasin tässä päivänä muutamana ettäs on se vaan Lofootit, josko lie Norjakin, sen verta kallista lystiä ettei miulla Mummero-pahusella ole yssin kertaisesti varaa yöpyä ns. pitkän kaavan kera Lofooteilla. Lofooteilla johka tähtäsin vasite. Et olis aikaa, ei tulta persiin alla, ja mahdollisuus kierellä vaikkas jokahinen kolkka sieltä. Ei turhia edes-takaisin ajoja. Ei kiirusta mihkään. Toisin sannoin pitäisi olla pätäkkää yöpyä monta yönseutua kyseisellä saaristolla. Muttas jos netistä kattoo ja niihin tietoihin on uskominen niin se on yönseutu vähintään satasen pintaan jos ei sit kahden tahi kolmannen. Kellä on niin paljon rahaa - ei miulla.
Näinpä sitten totesin yks-malkaa ettäs se reissuin on sitten tehty. Se muistelumatka puolisoni muistolle on tehty. En vain voi. Ei onnaa. Joten tyydyn kohtalooni ja ajattelen että ajatus oli kaunis ja kantava miulla sinne ehättää muttas tämä "raaka maailma" ja sen "taloudellinen tilanne" sanelee toista. Olkoon siis muisto puolisoni kaunis ajatuksissani kun en sinne kauaksi pohjoiseen matkalle ennä.

   Näinpä tästä kaikesta "viisastuneena" sitten päätin tänä aamuna simmuin aukaistuani ettäs "mitäs sitä suotta merta edemmäs kalaan" kun voinhan mie tehdä ns. kotiseutumatkailua!
Tääl kolkalla on viel niin monen moista paikkaa ja jutskaa joita en varmaan ole viel kolunut läpitsensä. Ja on monenmoisia tapahtumia ja juttuja joissa voisin ihan hyvin täsä lähellä käydä.
Aikaa on sen noin puolitoista viikkoa ja luulempas vaine ettäs kun tää puolitoista viikkoa on lopuillaan niin tuumaan vaine ettäs niin se men. "Eipäs ollunna yhtään vaikiaa." "Ei päätäntä vaikeutta mihkä mennä, misä olla tahi mitä tehdä." "Ois tuota aikaa saanna olla enemmältikin."

   Jotenka kaiken kaikkiaan tästä tämä reissuin nyt sitten alkaa. Ihan kohta kunne olen Siemennäkkärini ensin tuol uunissain paistanna: silloin pakkaan kimpsuin ja kampsuin sekä "uralle urkenen."
Suuntana on tänä aamuna entinen läheisin kauppakeskukseni ja sen jälkehen Kalakukko-city go-go.
Siellä toivon tapaavani tämän päivän aikana mm. yhden muoskani, yhden tahi useamma tuttavani, ystäväni - hans vili lai, lai... Ja käyväni erinäisissä kaupoissa asioille. Mm. tuonne saunaani jonka otimma nyt menneinä päivinä ja petsasin mustan-puhuvaksi,

008.jpg

tarviisin uutta valoa ja listanauloja.
   Kassotaan kuin Mummeron käy kunne ehtoo ennättäy.
   Heissan tältä haavaa.

perjantai, 5. elokuu 2016

Suille loppasiville.

   Tai kuten tässä taanoin "loineh lausumahan" Homma-paikkani nettisfääreissä: " Herkkusuille, Loppasuille, Simasuille... ja kaikille muille...".


WP_20160720_10_24_57_Pro.jpg

   Tämä täsä on juustokerroskakku-herkkua josa on ( tai siis "oli" oikeestaan sillä tämäkinhän kakku on jo ajat sitten herkuteltu suihin makoisiin... ) Mustaviinistä- ja mansikkaista marjaa uumenissaan.

WP_20160720_10_25_26_Pro.jpg



WP_20160721_10_07_49_Pro.jpg

   Täsä on Mango-persikkajuustokakkunen....


WP_20160726_13_05_10_Pro.jpg

   ... ja täsä sit Sacherkakkua mustaviinimarjahillolla.

WP_20160726_13_04_56_Pro.jpg



WP_20160729_12_59_40_Pro.jpg

   Tältä näytti Metsäkampsikka/kampsikka-kerroskakkunen... kun siitä jo yksi pala meni ensimmäiselle "kiireisemmälle" maittavaan suuhunsa.

WP_20160729_12_59_58_Pro.jpg



WP_20160729_16_23_33_Pro.jpg

   Näistä, näistä suolaisista piiraista HALUSIN kopata edes yhden kuvan... Kanttarelli-vuohenjuusto- ja kasvia-oliivi-fetapiiraat.
   Nämä kun ovat piiraita joita tarjotaan/tarjottiin päivittäin asiakkaille erilaisin vaihtuvin versioin: Kanttarelli/sieni-, kasvis-, kinkku-, kana-, kala/lohi-, yms. piiraina. Mitä milloinkin keksittiin ja kehiteltiin. Ja mistä asiakkaat tykkäävät.

WP_20160729_16_26_33_Pro.jpg



009.jpg

   Ja jotain koto-kutoistakin...
   Suklaamousekakku tyttäreni synttäripäivälle, hän kun tahtoi tänä vuona sulkaisen kakun... Se vaine ettäs kun sit tarjosin tätä hänellekkin juhlissansa syödä niin eipäs hän halunnutkaan edes suullistä tästä maistaa ( "24/7" ). Mietin että olisiko sitten pitänyt olla sellainen "perinteinen" suklaakakku: kretat ja hillot sisällä sekä kova suklainen kuori yllä?


   Muutamia maittavia... sillä olen leipoillut muutakin. Paljon muuta ( etenkin Homma-paikassain ). Mutta kaikesta ei aina muista kuvaa kopata matkaansa. Esim. leivoin taanoin ihanasti kohoneen Mutakakun serkkuni lapsen synttäreille mutta kun en muistanut... niin en vaine muistanut.