LAINAA vain...

   Aloitin aamuni ahertaen - kuinkas muuten. Hain haravan, talikon ja kottarini. `Krapsuti, krapsuti´ kaikui läpi naapuriston kun tämä likka siirsi roskat pihanmaalta pois rehottamasta. Tuotokset kippasin kekoon komiaan. Jonka pois kuskaamiseen sitten aikanaan LAINAAN vävyni peräkärriä.

 

   Kesken krapsuti, krapsuti-hommieni soitti tyttäreni:"Äiti saanko tulla kotiin yökylään?" "Tottahan toki saat."
Mie klip, klap, klop, stallade lähikaupalle ostamaan tytärtä varten tarvittavaa evästä: piimää, maustettua maitorahkaa ja juustoa. Matkaani taittaessani, askeleitani laskiessani (ei 18700 askelta) löysin tielle pudonneen, kauniin, harakansulan! Se olikin ollut vain LAINASSA sillä harakalla - nyt se on minulla ilahduttamassa aurinkoista päivääni.

   Paluu matkalla huomasin kyläntien varrella kuin siellä purettiin vanhaa saunarakennusta. Miulle tuiki tuntemattomassa pihassa mutta meikä likkapa pyörähytti leviän takalistoni siinä tienhaarassa pihaan päin ja loineh lausumahan ääneen että joskos sain...?
"No, toki. Vie vain. Eikä maksa mitään."
   Klip, klap - taasen etiäpäin. Kotiin kottikärryjäni hakemaan.
Mietin että kuin mie kottikärryllä kärräten... Sitten hokasin että josko kysysin naapurilta autoa - vävyn peräkärri jo olisi valmiina... Sainkin naapuriltani nro1. auton LAINAAN (Oli muuten kortilla startattava auto! Olipas se kokemus sinällään.). Kärrillä tällä, ketterällä kuljetin vanhan punamultaisen oven, muutamia lautoja ja pikkuruisen akkunankin pihaani.
Nikutin, nakutin... fiksasin ovea ns.entisöiden kuntohon somahan. Kävin tätä varten kysymässä naapuriltani nro.2. LAINAHAN (pysyvään) muutaman naulan kun ei itseltäni löytynytkään oikeaa kokoa vaik kuin pengoin nippelini ja nappelini varastoistani.Tuli hyvä, vaik itte sanon.

Harjalla huiskin roskia pois ovestani upeasta. Huomasin kuin raot jäivät tästä huolimati täytehen kamaa. Näimpä siis kysäsinkin naapurilta nro.3 paineilmaletkua kompuroineen LAINAAN. Ka´, kaik töryt lensivät kuin poies tuhka tuuleen.
  

   Tyttäreni ( sain hältä luvan tähän kuvan käyttöön) teki hommiaan samaan aikaan tontillani. Mietin kuin hänkin on vain LAINAA. Näin äitinä, äidille lainaa. Mietin kuka sit hänestä huolehtii kun miusta aika jättää. Sillä elämähän on vain LAINAA miullei.

Kuten oli lainaa puolisolleni, kuten tuttuni isälle jonka hautajaiset olivat eilen, kuten oli muiskieni serkkujen enolle joka kuoli äskettäin... kuten on meille kaikille - vain lainaa. Tänne tullaan, täällä ollaan ja täältä lähdetään kukin ajallamme.
  

   PS: En malta olla laittamatta herkkupalana loppuun kuvaa siitä pienen pienestä, pikkuruisesta uudesta namupalastani, jonka putsitin jo puti puhtahaksi: ikkunani.