Olla-öllötellen.


   Aamu ani-myöhäinen (pitkästä aikaa itelläni unta riitti kuuteen asti, ja tytärkin noisi vasta 6.30!) alkoi tyttären aamupuuron keitolla. Samalla napsittiin "kalloja kutistavat" tablettimme massuihimme.


   Sitten ahersimme yksissä tuumin taloa lämmittäessä 3 x pienen pienet marjakätköiset kylmäkakut. Naapureille. Kaikille kiitokseksi eilisistä LAINOISTA. Teimme sellaiset "köyhän naisen" kakkuvu´uat ja sitten aloitimme ahkeran aherruksen.

10006061_777022305664511_519075165000489

Pohjaan murustelin keksejä, väliin survoimme, ahdoimme olkiemme takaan mansikkaa mansikan viereen ja muutaman niiden väliinkin. Päälle vatkasimme, sotkimme ja sekoitimme kretaa ja maitorahkaa. JAM!


   Auringon kavuttua läheisen vuoren yli (soraharju) tarpeaksi korkealle lämmittääkseen maan kylmää kamaraa ja meitä maan matosia sen kamaran päällä, siirsimme nokkamme uuusille urille - ulos. Neiti ahersi omiaan ja minä muistin kevättalven sisäkukkien multien vaihdosta jemmaan ottamani mullat: nythän ne voisi hyöty-käyttää edelleen.

10284695_777022325664509_290696773990479

Kipasin säkkisen ja toisenkin ulos päivänvaloon, sekä sirottelin ne kesän mittaan ylväiksi ja kauniiksi kasvavien Iiris-kukkieni uudeksi ravinteeksi.


   Päivä jatkui perinteisen sunnuntai-riisipuuron syötyämme sisäpuuhilla. Neiti lueskeli, piirteli ja leikki. Minä päivitin bolgini artikkeleita kun tänään kahden pitkän, pitkän viikon jälkeen tämän systeemit antoivat vihdoin ja viimein liitellä artikkeleihin valokuvia!

966547_775782115788530_70489722590167167

Nyt ovat siellä tarinani kivempia lukea.


   Tyttären perhe pistäytyi perheen äidin työpäivän jälkeen kylässä. Ulkona oleiltiin, touhuttiin ja puuhattiin, perheen isän massatessa lasikuitua uuteen venheeseensä. (Varmaan tekisi jo venhehen vesille mieli!)
Sisällä tyttöset ja nuorempi tyttäreni värittelivät värityskirjoja - tokaisi siinä sivussa äiti-tytär että kyniä voisi teroitella...

10296488_777028558997219_384419223869847

Lähdettyään kotiaan, ja toisenkin tyttären matkatessa maailmalle - kotiinsa, asetuin aloilleni ja tartuin tuumasta toimeen: teroitin ma kynäset!


   Illan ehtiessä ehtoolle, auringon painuessa mailleen, vieriessään toisen harjanteen taa (5-tien taa joka on ylempänä kuin asuinalueemme - asumme siis "montussa") kuvailin ihmettä uutta tonttini-maani:

10284887_777028538997221_143662061651533

Valkovuokkokin nostaa jo varttaan, taivuttaa hentoista nuppuansa kohti auringon viime-säteitä.


   Näin tämä päivä painuvi maillensa. Yö saa (minä en), mutta päivä oli mitä upein. Tyttäriä ja muoskiin muksuja - voiko enempää päivältänsä toivoa!