Aikaan aamukupin, himpun jälkeen viiden, kukka taasen näytteli tulevaa: povasi sajetta tälle päivälle.
Tutkailin horisonttia, kallistin päätä, kurotin kaulaa; akkunasta ja toisestakin, tähyillen taivaanrantaa. Ei, ei näy mitään. Kaunis on ilima, kauniimpi on taivas, kaunehin on aurinko joka taivaalta tillottaa.Kaffeekuppi käteen, leipäpala toiseen ja aamukierokselle suuren suurelle tilkulleni.
Ka´ onpa kaunista. Ilima on ku´ lehemän maito, lämmintä pukkaa liki parisenkymmentä astetta, aurinko helottaa... vai helottaako?
Etelästä, tuolta pahkuraisesta etelän suunnasta vyöryi sangen synkiä rintama. Kauhistuksen kanahäkki kuin on pimiä rintama. Päälle se tulee, ei auta mikään.
Mutta tälläinen nappailija kun olen niin samalla ajatuksissa siintää: onpa kauniit pilven reunat. Nyt äkkiä kameran linssit esille! Äkkiä! Äkkiä! Kerkiisinkö napata? Juoksimma sisälle ja ulos mutta juoksustani huolimati tulos oli nolla. En kerennyt. Pilvimassa vyöryi kohti ja ylitseni. Ihku-ihanat hattarareunat jäivät sen synkkääkin synkemmän pilvirintaman taakse. Pilvi voitti 1-0.
Etelästä, tuolta pahkuraisesta etelän suunnasta vyöryi sangen synkiä rintama. Kauhistuksen kanahäkki kuin on pimiä rintama. Päälle se tulee, ei auta mikään.
Mutta tälläinen nappailija kun olen niin samalla ajatuksissa siintää: onpa kauniit pilven reunat. Nyt äkkiä kameran linssit esille! Äkkiä! Äkkiä! Kerkiisinkö napata? Juoksimma sisälle ja ulos mutta juoksustani huolimati tulos oli nolla. En kerennyt. Pilvimassa vyöryi kohti ja ylitseni. Ihku-ihanat hattarareunat jäivät sen synkkääkin synkemmän pilvirintaman taakse. Pilvi voitti 1-0.
Laahustin tappioni kärsineenä, kamerani kera sisälle. Mökkini pimeni, synkkeni. Rintama vyöryi taloni ylitse.
Sitten tulikin äkkiä valkeus. Taivas kirkastui ja - taivaan kannet aukeni.
Tuli sade. Kukka oli oikiassa - jälleen.
PS: Nyt ulkona helottaa jo aurinko: sateen jälkeen on aina pouta...
Kommentit