"Puolijoukkueteltta" leikkimökin kupeessa: tyttäreni-mun ja kolme lastaan.

Toissa yön tuvan kuppeessa, tämän yön leikkimökin kuppeessa - missäs ensiyönä? Ei vaine... etsittiin vain paikkaa johka ei aamuaurinkoinen ensimmäisenä paistaisi eikä ilta-aurinkokaan pieniä, väsyneitä, pilttejä estäisi asettumasta ja simahtamasta. Tämä on "kartanomme" ainuu paikka jossa nämä kaksi vaadittavaa seikkaa käy toteen samallapaikalla kyseisinä vuorokauden aikoina.

 

Kupoliteltta: mummon (miun) makuusija tramppiksen kupeessa (pääsen yöllä jatkamaan tramppis-harjotuksia muiden nukkuissa...).

Enpä muista milloin viimeksi olen yöpynyt teltassa! Varmaankin joskus vuonna yksi ja nolla - annas olla... silloin kun olen riijannut kauan, kauan, kauan, sitten. Jotain vuosien 1987 tienoolla. Ennen tai jälkeen sen. Ja silloinkin toisen kera. Nyt yksikseni. Retkipatja alimmaiseksi, sitten patja, mummo ja viimoseksi kaksi täkkiä päälletysten. Tarkenin muuten hyvin!

 

Riippumatto: vävy on ulkoistanut itsensä yöksi... tuulen keinuntaan.

Tätä kuvatessa tosin vävy oli lähetnyt yönselkään kalaan (oli facebookissa mahtava maisemakuva). Ja tämä viritelmä... siinä on varsinainen makuupussi roikkumassa tuossa koivun oksalla ja makuusijan suoja alinna sekä itse riippumatto ylinnä. Ne kun "pakkaa" yö-syömeks yksiin tuumiin niin siin on (kuuleman) kauhian hyvä maata ja nukkuai!

 

Ja loput väestä vetää hirsiä mökin sisällä: koskahan mökkimme hirret loppuvat... ja minne niitä viedään...

(Ei sillä - ei ois kyllä pahitteeksi... voishan nuo laitella hirsiä vedellessä talon hirret ihan uuteen uskoon! Sillä sitähän tää mökkimme todella kaipaisi...)

 

   Mutta ennen maate menoa "pakollinen" tradionel...

Maaseudulla on tapana käydä tissinkoittelulla tai sievemmin sanottuna iltalypsyllä - navetalla tai laitumella.

Meillä täällä "korvessa" on ollut kautta vuosiin tapana (sen jälkeen kun ammulit laitettiin pois) suorittaa iltahuuto.  Aina ehtoolla iltapalan ja hampaiden pesun jälkeen. Kun kaik on jo valmiiksi laiteltu, makuusijoja myöten. Mennään navetan taa, latojen eteen. Mennessä, tai viimestään huudolta pois tullessa, käydään ulkohuussissa iltapissillä.

Kaikki kynnelle kykenevät mukana. Pienimmästä isompaan - joskus me vanhemmatkaan emme voi vastustaa tätä matineaa vaan yhdymme hauskuuteen mukaan. Mekin ihan nuoremmasta vanhemmasta, vanhimpaan vanhempaan asti...

PS. Mökki-naapurit kyllä tietävät milloin mökillämme on porukkaa: illat on ihanan tyyniä ja ilma kantaa varmasti huutomme kaijut ihan sopivan kauas.... (Perintainen huuto menee tyyliin "Ooo-lee, oo-lee, oo-lee." Mutta kuuluu ja huudetaan sinne kaiku-paralle muutai... "Robin" on tällä hetkellä aika "kova" sanananen.)