...yhdeltä ainukaiselta päivältä jota olen nyt ollut koulussani. Ja huominen menee asioitani hoiellessa maailmalla - jotenka "loistan" silloinkin poissaolollani pulpettini äärestä.... 

   Aamutuiman aloitin tältä ainukaiselta, poloiselta, päivältäni ihan päin honkia jotka humisi läheisen asutusalueen rinteillä. Eli astuimma harhaan kuin sokia joentörmällä. Haahuilin ja kiertelin ettiin Mikrokatua mikroradan tiemeeltä. Enhän toki osannut aavistaa (vaik kuin kartalta netistä tsiikailin) jotta se onkin jossain siellä nörttilaakson tienoolla. Kartalta se näytti sijaitsevan aivan muualla näin kyseistä kaupunkia tarkemmin tuntemattomana immeisenä.

   No, kunne ossaavuin perille niin ylläri ol että meitä olikin niin pienoinen luokallinen opiskelijoita. Mutta onneksi-ko päälukumme ei loppuin lopuksi jäänykkään siihen vaan luokkaanpa asteli oppilas ja toinenkin vähä välleen joukkoon tummaan - ja tuliseen?

   Sitten alkoi kauhia "pänttääminen". Jee! Tälleen vanhana fossiilina sanon että kaikkee muuta kuin kivaa! Tylsää. Inhoon tietotekniikkaa ja etenkin tietsikan nakuttelua ja sen kautta opiskelua, viestittämisiä ja toi Wilmakin... kattia kanssa. Vanha kunnon preivi: mustaa valkosella - se on miun juttuin. (Tosin käytän nyttemmin itekkii tätä konetta kun tällä on helpompi tuottaa "leipätekstiä" kuin kynällä. Täs pyssyy ajatukset paremmin tuotettavan tekstin mukana eikä jää harhailemaan jossain (äly)pään ja kynää heiluttelevan käjen välille.)

Elikkä tiesin tään, tiedän tään ja tuun tietämäänkii  - et kaikkinainen tietsikalla opiskelu tulee olemaan HELEKUTIN vaikiaa. Vasite kun siihen viel sotketaan Luki-jutut. Siinäpä mahtava puketti availla!

   Ok. tietsikkaan tutustuttiin. Mitäs muuta? No, käytäntö varmaan avaa sitten muuta esille. Mut tään päivän opiskelun tahti nyt ei ollut mitenkään tappavaa. Aivan toiseen tahtiin kuin mihkä ite olen tottunna työskentelemään. Toisaaltaan onni onnettomuudessa kun tää tietotekniikka on itellein vaikiaa. Mutta toivon että sit aikanaan "kenttäpuolella" tahti vähän reipastuisi. Tuntuu muuten että ei oo miun juttuin. On kuin vetelää... sanonko mitä... riimua perässään vetäs.

   Open kaa juteltiin piäpaikalla käävessä luokkamme tään hetkisestä "puhelijaisuudesta". Me olemmo kaik siellä ku kusisukassa. Toivon että sekin aikoin saatossa petraantuu. Tietty itekkii olen sitä piiristä-ilmaa siellä luomassa joten nyt "on syitä myös sepässä" eikä vaine toisissa. Jotka nyt sattuuvat sattuneesta syystä olemaan nuorempia kuin mie. Joten ajatellen heijän puoleltaan, kantiltaan, niin todennäköisesti he eivät noin niin kuin luonnostaankaan tuuppaa ollee luokassa (ainakaan ensalkuun) mitään "Helppo-Heikkejä".

   Päivä oli lyhyt ja ytimekäs. Saavuin kauhian ettimiseni jälkeen himpun myöhässä eka tunnilta ja muuten päivä tää, syksyisen aurinkoinen, loppui yllättäin ku kananlento. Puolilta päivin jo saimme lisenssin "go a way the building" - Elvis on poistunut rakennuksesta.