Kauaksi on läheltä kaipuu!

 

   Tänään aamulla kun Pakkas Herra on yhä vaine eilisestä ehtoosta puremaansa kiristellyt ( -20´C ) tuli miulle Majassa Mahtavaisessani assuissa EKA kerran ikävä, kaipuu, entisille asuinsijoilleni. Ei ehken niinkään sitä Majaani Matalaa vaan sitä koko tienoota jossa se sijaitsee. Kaikkea sen ympärillä olevaa kauneutta. Niitä muistoja sieltä. Ja niitä ihania naapureita! Voi jospa saisinkin heidät tänne - naapureikseni uudelleen. Tietty joku voi nyt ajatella et mitä niistä: kuka pysyy edelleen ystävänä, tuttavana, niin hän on aina sitä - ja uusista naapureistahan saa taasen uusia, hyviä, tuttavuuksia - naapureita. Onhan assee näin - myönnän sen. Tiedän sen. Mutta nyt ei olekkaan kyse siitä. On vaine yksinkertaisesti I-KÄ-VÄ! Kaikkea sitä - siellä!

Rehellisyyden nimissä on kyl himpun ikävä sitä taloanikin. Näin pakkasella mikäs olisi siellä kannella klapeja sisälle ( jota työtä inhosin siellä assuissain! ) ja lämmähyttää Tiipiitä! Jeeru et olisi kiva siinä uunin lämmössä olla! Ikävä on sitä lempeää hehkua!

 

2014.1.22.%20Talvea%2C%20-22%C2%B4C%20%2

   Lähimetsä. Lenkkipolun alku. Muoskiin eka seikkailumetsä. Rakkaalla lapsella monta merkitystä elämässämme.

 

2014.1.22.%20Talvea%2C%20-22%C2%B4C%20%2

   Katso: tuossa menee yksi niistä monista poluista...

 

2014.1.22.%20Talvea%2C%20-22%C2%B4C%20%2

Pakkasella paukkuvalla, ihanan huurteinen. Kesällä, helteillä, ihana Lupiini-meri.