Huomeen hutun syötyy... tai ei oikeesti - vaan EILEN kun paukkuvi pakkanen ja auringon kultakehrä näyttäyttyi sen "yhden ainuun" SEKUNNIN tuolla taivaankaaren yllä, otin mie kamerani ja lähdin kuvaamaan. Halusin käyttää hyödykseni sen pienen pienen tuokion jolloin aurinkoinen loistavi taivaanrannan yllä. Tämän tuokion lyhyyden näkee hyvin näistä kuvistanikin: lähtökuvissain klo.10.57 on aurinko juuri kivunnut horisontin ylle ja sitten tuossa viimeisessäni jonka nappasin klo.11.22 se jo painuvi maate. Kuin on lyhykäinen valon jakso tää, kuin on lyhykäinen kajo tään aurinkoisen.

Suunnaksi otin uuden kotini tään, Majani Mahtavaisen lähirannan. Kuljin pitkin polkuja poukkoilevia, rämmin rantarämeissä risusissa.

 

   Katso, tuonne ensisäteensä yltää jo...

...tuone noin, vastarannalle.

 

   Pohjoisessa, varjon puolella. Linnansalmi ja salmen silta.

 

   Vastarannalla kuultaa Kulmala ja Linnanranta.

 

   Opas kyllä viittilöi suuntaan kahteen... jatkoin kuitenkin matkaani vain suuntaan yhteen. Linnanniemenranta.

 

   Suuntana etelä, suuntana aurinko tuo loistavainen. Saunalahti siintävi vastapäätä.

 

   Sekuntti.

 

   Tuolla takana...

..viimesäteet nuo välkkyväiset.

 

   Tännekkin ne yltävät, säteet nuo. Tämän vajan kylkeen. - Mutta katsoppa tuota...

...tuolla takana venho vuottaa soutajaansa, tuota "Nestori Miikkulaista".

 

   Sinne ne hiipuvat, säteet nuo, kera valonkajon häilyväisen. Saapuvi hetki sininen seuranaan iltapäivän hämy, hetki harmajainen.