Tänä aamuna pakkanen nipisteli -27´ asteella tienootamme. ( Nyt illalla se huitelee jo -31´C! )  Tätä paukkupakkasta uhmaten ja toisaaltaan ihan sen taatta otimma kamerani kaulaani kiikkumaan ja klampsin tuonne jo tutuiksi tulleille seuduille; läheimälle rannalle.

Haukoin henkeeni pakkasen syventyessä keuhkoni syövereihin ja - luonnon kauneuden edessä. Jeeru et on lottovoitto syntyä tällaiseen maahan, tällaiselle seudulle! Voi kun sen aina muistasi... Kulkija Kummajainenkin. Miten voi olla näin kaunista?

Toinen "oivallukseni" kulkissain tuolla kovettunuita moottorikelkkojen ja toisten kulkijain jälkiä pitkin sekä ylittäissäin Linnansalmea jäänselkää pitkin oli tämä: Olen "vesi-immeinen" joten olempas mie nyt saanut Onnen Kantamoisen kun "pääsin" sieltä Majani Matalaisen mäntykankaalta tänne Majani Mahtavan vesistön rantaan! Ihanaa! Ain kun tulee ikävä vettä niin ei kun kinttua toisen eteen nuo muutamat metrit ja silloin jo olenkin täällä perillä. Ei tarvitse kävellä kilometriä, eikä edes poulikasta sellaista.

 

Aamun hämyä. Puustellinrannasta Honkalahteen päin.

 

Puustellinrantamaa kiertäin, tuonne niemen taakse ennättäin...

 

Rantakaisla pakkasen kourissa. Kuin koura itsekkin.

 

Siis jos tääkin pusikko ei ois nyt näin huurtehen peitossa vaan paljain oksin, ilman lehtiä, niin olisipa tylsän näköistä.

 

Tuolla edessä on Linnanrannan puoli.

 

Haatainniemen yli kaakkoon päin... ja mikäs se sieltä kurkistaakaan: kylämme piskuisen emä-iso Valion piippu!

 

Haatainniemen takaa, Puustellin yli... sieltä se Ymmyrkäinen, Pymmyrkäinen taivaankaarelle kapuaa.

 

Linnanrannan puolelta, tuon Linnansalmen ylitettyäni, kuvasin Linnansalmen sillan. Mm. Katso kuinka kauniisti tuon tehtaan piipun savu myötäilee taustan pilvirintamaa ja maiseman horisonttia. Mielestäni aika tasapainoinen kuva kaikkinensa...

 

Sorruin kuvaamaan toistamiseen saman. Tosin nyt on myös Linnansalmikin välissä. Tuolla edessä kaislikon takana.

 

Sinisen himmeää hämyä. Linnansalmen jäänselän päältä kuvattuna luoteeseen, Sonnilanlammelle päin.

 

Kaislikossa suhisee - vai suhiseeko? No, eipä tietenkään näin pakkasella. Pikemminkin helisee kauniisti jos koskettaa kaislikon selkää: huurre leijailee suhisten alaspäin maan päälle.

 

Linnanniemen lintutornilta kuvattuna Haatainniemen ja Tulisaaren nokkain kohtaaminen.

 

Vakiokuvauskohde: Linnansalmensillalta etelään päin. Koivuselkä tuolla kaukana kosteuden utun syleilyssä. ( Kuvassa auringon kehrän kajo savun alla, vasemmalla. )

 

Vielä kerran kurkistus tulosuuntaan. Taakse, tuonne Linnansalmelle päin. Venheet ne vain rannalla vuottaa soutajiaan...

 

Auringon kehrä. Tuolla jossain Kivistöllä päin...

 

Puustellinrantamaisemia. Kotiniemi siintää tuolla jossain kaukana...

 

"Etelänavalla" -31´C. Huurre jäätyy täällä jo ylöspäinkin...

 

...ei nyt ihan. Mut kuiteskii... kato nyt tuota pintapuoltakin. Eiks sielläkin näy jo - ainakin ihan pikkusen, eiks vaan... - huurtehiin alkuja?