Näin kevähällä, lämpimällä kun Aurinkoinen Armas saa - ja mie en... tillottaa tuolla taivahan kankahalla täydeltä terältänsä - tulevi kevätsiivouksen aika mökillämmekin.
Näinpä sitten urani urkenin, nokkani koukistin, mennä torstaina siihen suuntaan.
Torstaina pääsin perille vasta iltapäivän puhteilla koska Poikani Poloinen oli pojallani lainassa aamupäivän. Päiväni tään loppu tuntiset menivätkin sit siellä mökillämme ehtoon korvalle asti. Raikkosin siellä kamaa, siirsin tavaraa. Poistin joutavaa, laitoin järkevämpään kuosiin tahi paikkaan. Ja viimotteeksi saunan lämmä nauttiin sen lutusista löylyistä. On se muuten ihan toista kylypiä siellä puusaunassa kun täällä "sivistyksen parissa" sähkö-sellaisella, vaikkas kuin täällä miulla onkin ne ihku ihanat, ystäväni, hyvän, rakkaan rakentamat...
Yökortteeriin kömmin siskoin tykö.
Perjantaina laittelin siskoni tyttäret ( äitinsä, siskoin, meni töihin jo aikaisemmin ) matkaan viimoselle koulupäivälle tältä keväältä, ja sitten pinkasin mökkisellemme.
Vaikkas se nyt onkin sellainen pieni rintamamiestalo sisältäin kolme makkaria, tuvan, keittiön ja kaksi vistiä niin uskokaatte tähi älkäätte, miulla meni siin sitä huushollia imuroidessain noin 3-4 tuntia! Huh, huh! Mutta puhdastapa tuli. Hävisi kaik hiiriin papanat, ja loputkin rottainmyrkyt nurkistansa. Kaappien takusista ja alta. Sängyistänsä pistin "ulkoruokintaan" ( imuriin ) kaikki nämänäkit ja akkunoilta tunkiolle ( imuriin ) kaik pääpästen raadot. Samalla tulilla sit lämmähytin leivinuunin ja hellan. Pumppasin porakaivosta vejet poies...
Niin vejet tyystin siis poies! Kaivomme tuo kun muutama viikko sitten putsitettiin ulkopuolisten, alan asiantuntijoiden toimesta niin he kertoilivat lähtösanoinaan että sit HIRVETYSTI vejen käyttöö ja juoksutusta kaivosta poies jotta vejet vaihtuvat siellä. Tätä äitinikin miulle teroitti käänteessä ku käänteessä. No, näinpäs sit kun mökille saavuin niin mie tyttönenhän tein vaine työtä kerrottua: juoksutin ja juoksutin - kunne pumppunen hörppäs ilmaa! Sainkin kuulla seuraavana päivänä että olin tehnä töpingin... siin tarvittiin antaa pumpulle tuolle ryyppyä, siemenvettä, ja tehdä temppu jos toinenkin ennen kuin sen sai sitten osaava sukumme jäsen käyntiin uudelleen. Huh, onneksi sai. Olisi siin miulla ollunna maksamista uuvessa pumppusessa.
Ja sitten... pesimmä kyökin lattian, valokuvasin ( kuten jokahinen päivä siellä... ) ja SAUNOIN! Yöksi siskolle.
Lauantaina hipsin hissun kissun hiljalleen siskoin kotoa poies toisten viel jäädessä nukkunaan. Saavuimma nyt mökkiselle ani varhain jälkeen viiden. Kaste oli viel maassa vaikkas olikin jo lämmön puolella mittarissa astehet.
Luuttusin kaik loputkin lattiat, lämmitin uuniset. Kopistelin mattosia, tuuletin ja kannoin sisälle. Vein ulos tuulettumaan patjoja, täkkejä ja tyynyjä.
Sitten saapuivat muut. Loput uralle urkenevat. Toinen siskoin vosekki pölyt joka paikasta. Toiset laitto notskille tulta ( ja paisto makkarat ), toiset ajelivat nurtsia. Mie keräsin mummon kukkapenkeistä lisää kukkiin taimia tänne itellein: mukaani lähti lähinnä iiriksiä - iiriksistä mie tykkään. Otin sellaista vanhaa iiristä jonka syntyperät ovat vanhat, vanhat... liekkö jotain 60-luvulta vahi viel kauempaa. Mee tiijä vaik sieltä mis käkilöi kukkui: karjalasta? Ja keltaista kurenpolvea, sekä muita monenmoisia. Sitten patjarikkoa ja muita kivikkokukkia.
Iltapäivän kallistuessa alkuiltaa kohen keräsin mie, niin kuin seil kaik muutkin, kimpsuin ja kampsuin kasahan ja "lukin" kotiain. Piste. ( Lämmä muuten saunasen kotonanikin... )
Tässä muutamien mökkimme ( mummomme ) kukkasien loistetta:
Itse aurinkoinen! Kevätvuohenjuuri loistossaan.
Narsissin kukkanen jo ehtoon
Pihaesikkon "terttu".
Mummo ( äitini ) sai tyttäreltään äitienpäivälahjaksi uuden kärhön. Siellä se kukki jo navetan kivijalan kupeessa kauniisti isoin kukkasin.
Rentukatkin olivat jo ehtoola. Ihanasti. Näyttää kuin olisi hiiren korvat jäljellä.
Vaahteratkin kukkivat pihapiirissämme.
Tämä "lippulaiva" kuuluu tietojeni mukaan Siperianunikolle.
Tässä samaisen kukan "karvamuna" Aurinko Armaan kilossa ... ja alla aamukosteuden kourissa.
Löytyi sieltä tällainenkin erikoisuus: kerrannais-narsissi.
Onkos teitillä tallaisia kukkia kukkapenkissänne? Meilläpä on!
Nämä ovat liljoja joihin on jäänyt kukkanupuiksi mummon kukkapenkkeihinsä lisäämää multaa. On mummo vähän "rovahuttanna" multoo...
Pikkutalvion ihanan pelkistetyt, siniset, kukkaset.
Tähän asti en ole koskaan kuvanut Pientä särkynyttäsydäntä ( oikeesti Kesäpikkusydän ) kun en ole tykännyt siitä ollenkaan. Jostain syystä vain. Se ei ole ollut mielestäni nätti ja näin sitten ei myöskään "kuvauksen arvoinen"... Nyt nappasin "kureissain" kuvasen ja muutaman. Katso miten kaunis siitä tuli! Tai siis eihän kuva ole kaunis vaan KUKKA on kaunis!
Mummon on laittanut Kevätesikoita kukkapenkkeihin ja myös tähän nyt pari viikkoa sitten karsimaamme Terijoensalavan alle. Näistä paikoista sitten ovat esikot, nuo ovelat, levitelleet kasvupaikkojansa paikkan jokaiseen. Mahdolliseimman avaraan, kohti Aurinkoista Armasta. Niimpä niitä löytyy vaikkas keskeltä nurtsiakin.
Tässä ovat esikot, niin keltaiset, oranssit kuin punaisetkin, ihansati loistossaan.
Toinen ihmetykseni aihe: ( Hertta- ) vuorenkilven kukkset. Nämäkin ovat olleet "paitsiossa" iät ja ajat miulle - ei "kuvauksellisina". Kunne nyt... katsoppa ihanuutta.
Luonto loi omaa loistettaan. Peltojemme ojanpenkereeltä löytyi tämä kaunokainen: jokin Pelto-orvokki.
"Talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää on kuin..." ja jotenkin siitä eteen päin.
Polkuni poljin, askeleeni astuin, välillä talo ja saunasemme. Lämmähytin muuripaassa siivoukseen pesuvejet. Kuluistani noista jälkeeni jäi jäljet "kavaltavat" läpi kosteisen nurmikon.
Oli siellä nurtsilla ollut ( joskus aikaisemmin ) joku muukin liikenteessä...
Aamun timangi. Yksi niistä monista.
"Jos kyyneleet helmiä ois... mua rikkahaksi mainita vois..."
Siis, katso tätä kauneutta, haurautta... ihanuutta! ( Mieleeni tulee tästä haitari - jostain kumman syystä? )
Aamukasteen pisaroita ( Jätti- ) poimunlehden lehtien nipukoissa.
Tuonenkielon kyyneleet keskellä kylmän aamun.
Kommentit