Kaikkihan tietävät mikä on lavantauti, eiks tiijäkkin?
  No, rehellisyyden nimissä, eivät varmaankaan kaikki tiijä sillä eihän sitä kaikki ole saaneet - eivätkä tule koskaan saamaankaan. Onneksensakko? No, ei suinkaan onnekseensa...
Kysehän on ns. tuikitavallisesta halusta tanssia ja näin ollen kierellä, kulkea, eri paikkojen kesälavoilla. Tahi talvisetkin kyllä käyvät. Tai siis - kummatkin kyl käyvät moisen taudin "hoitoon" mutta kuhan nyt vaine kulkee ja käy tanssimassa peri-suomalaisilla tanssilavoilla/paikoilla. perinteisiä lavatansseja.
   Perinteisistä lavatansseistakin voidaan olla eri mieltä... Sillä itse huomasin tässä kuin nämä "perinteiset" ovat muuttuneet jo miun eläissäin...

   Itselläin on taustana aika noin 40 vuotta sitten. Siihen aikaan kun oli tapana ( ainakin miun synnyinperheessäni ) että kun saadaan ns. naimalupa eli käydään rippikoulu niin vasta tämän jälkeen pääsee, saa mennä. lavoille tanssimaan. Ei ennen rippikouluikää. Ei puhettakaan moisesta "riettaudesta".
Niinpä se miullakkin "ura" alkoi tällä saralla vasta ( ja heti ) rippikoulun käydettyäni. Noin 14 vuotiaana siis. Siitä sitä uralle urettiin. Siskoni kera joka on miuta pari vuotta vanhempi. Silloin kun ei viellä kumpainenkaan omattu ajokorttia niin sitähän kuljettiin saman pohjukan ( kylätien pää = kylän pojukka ) ajokortti-ikäisten kyydeillä. Kesät ja talvet. Sitten kun sisareni sai ajokortin niin sitten "pääsimme" jo itsekkin tarjoamaan toisille kyytiä tahi käymään "itsenäisesti" tanssiloissa. Milloin mentiin kesälavoilla, milloin talvisilla tansseilla.
   Näiltäkin reissuilta olisi monenmoista muistikuvaa... Milloin käytiin Tervon Mantulla tanssimassa Seitsemän seinähullun pidoissa, milloin oltiin Maaningan Kinnulanlahden Sinikivessä tahi Iisalmen Honkamäessä tanssimassa. Pääasia oli että oli tanssit ja saatiin tanssia.
Tanssi maistui sitä makiammalle mitä useimmin sinne pääsi "humppaamaan" ja mitä oppineemmaksi tanssien askeleista tuli. Eikäs tietty haitannut jos siellä tansittajien joukossa oli "se tietty yksi" tanssittaja mukana... Sillä ainahan siellä oli joku tahi jotkut tietyt tanssittajant jotka olivat itsellensä mieluisimmat tanssikumppanit.  Näinhän se sattui kohdalle aikoinaan se itseni "elämänkumppanikin", lasteni isä...
Milloin hytistiin isämme sen aikaisen Ladan kyydissä talvipakkasilla, milloin kuljettiin  viisi aikaimmeistä ahtautuneena naapurimme pieneen "riisikuppiin" ( Datsun 100A ). Milloin ajettiin ensin yhdelle lavalle ja kun huomattiin että sinne ei tullutkaan enemmälti tanssiväkeä ( tahi "se titty henkilö" paikalle ) niin kaurautettiimpas sitten seuraavalle lavalle... Näin se suloinen suviyö taittui mukavasti ajallessa, tanssiessa ja tanssikumppaneiden kera seurustellessa. Ja näin ne vuodet vierivät ja vaihtuivat toisiin vuosiin....
   Vuosiin jolloin sitten oli olemassa jo se oma puoliso ja perhettäkkin. Sitä mukaa kun perhe kasvoi ( Tanssimassahan käytiin vielä ihan synnytystä edeltävään iltaan asti. Ei kasvava tahi jo isompikin vatsa tätä hommaa haitannut mitenkään. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun sitä lähdin tanssi-illan jälkeen synnytyssalille lastani synnyttämään. ) niin sitä mukaan muoskatkin sitten lavoitlle mukaan lähtivät ( joutuivat ). Eivät tosin saaneet tanssikärpäsen puremaan ja sitä myöten lavantautia mutta mukanan kulkivat kun ei ollut lapsenlikkaa ja itse halusimme tanssia - muoskat mukana kulkea. Sillä olihan se lavailta lapsillekkin erilaista kuin tavan arkinen koti-ilta, tanssilava miljöineen, limsaherkkuineen ja yöllisine matkoine jolloin he nukkuivat farmariautomme kaadettujen takapenkkijen isossa tilassa, sulassa sovussa - koko kulloinenkin katras.
Kun lapsenlikka saatiin ( onneksemme aika usein ) oli tanssimatkamme jo siinä vaiheessa sitten pitemmän seljän takana: Pohjanmaalla Ylivieskassa, Varkauden Tanssipaviljongissa, Saarijärven Martinhovissa  tahi Joensuussa Kaprakassa. Reissulle lähdettiin iltamassa tarpeeksi ajoissa ja aamuyöstä palattiin ns. kukonlaulun aikaan kotio. En ikäväkseni muista mitkä olivat tuntemukset seuraavanan päivänä mutta kait sitä on jaksanut mennä ja tanssia kun nuori oli.  ( En tiedä kuis se nyttemmin onnistus... )
   Sitten tuli ero perheeseen "ja riita kahtia" sekä miulle uusi kumppani joka ei tanssinut askeltakaan - vaikka muutamalla tanssikurssin alkeellakin käytiin. Niimpä tanssit ja lavantaudit saikin sitten unhoittaa ja antaa "homehtua" tyystin. Liki 15:ksi vuodeksi.

   Kunne nyt tänä kesänä olen ottanut "ensimmäisiä" haparoivia askelia tähän suuntaan. Vielä viime kesänä en kyennyt puolisoni lähdön jälkeen moiseen "rutistukseen"; ei vaine ollut rahkeita yrittää ja mennä.
Nyt olen muutaman kerran käynnyt ja havainnut vaikkas mitä näillä lavoilla:
   Tanssikansa on nuortunut! Vai johtuskos tämä siitä että itse olen vanhentunut ja nyt he jotka ovat tiensä lavoille löytäneet parikymppisinä, tuntuvat vain näin "ikäloppuna" kovin nuorilta. Oltiinhan sitä aikoinaan itsekkin "kovin nuoria" - ja vanhempi tanssikansa tuntui silloin ikälopulta väeltä...

   Tanssikansa on aikalailla "kuppikuntasta, nurkkakuntasta" porukkaa eli tietyillä lavoilla käyvät vain tietyt henkilöt tanssimassa ( kuten ennen muinoinkin ) mutta että he ovat myös kuppikuntasia tanssiparejaan valkatessaan! Jeeru miten pitää olla immeisten suppeakatseisia: tuntematonta ei haeta - kuin vahingossa, jos sitäkään....
Eli jos tulet näin "ummikkona" ( kauan lavoilta poissaolleena ) kuten mie nyt lavalle/lavoille niin miulleppa ei löydy tanssittajia kun ja koska he jotka tanssittivat silloin aikoinaan miutakin, ovat jo poistuneet lavoilta. ( Muutamaa, harvaa, henkilöä lukuun ottamatta. ) Niinpä sitten sitä saapi nakottaa siellä raunustalla "seinäruusuna" ja kateellisena katella kun vierestä viijään ja toiset tanssivat.
Jos et sitten satu viemään "omaa leipää" mukana eli jotakuta tanssitaitoista tuttuasi joka tanssittaa siuta ensialkuun muutamia pelejä iltaansa kohden ja näin sitten sie pääset "mainostamaan" kuis hyvä ja "koria" tanssitettava sie oletkaan... Silloin assee on toisenlainen. Silloin tosiet näkevät että osaat tanssia, ja kuin hyvin osaat tanssia: sana kiirii, silmät näkevät ja pääsetkin tanssimaan...
   Ja jotta olisi "salonkikelpoinen" tanssitaidoiltansa pitäisi todellakin hallita kaikki erilaiset nykyiset variaatiot niin humpasta, cha-chasta, jivestä, buggasta, hitaasta valssista ( wienervalssi ), polkasta, tai minkä tahansa muun tanssin askelista. Voi että se on vaikiaa... Mitenkä ne joilla ei ole mitään taustaa tanssien taholta ja tulevatkin IHAN täysin ummikkona mukaan oppiakseen tanssien salat, mitenkä he näillä lavoilla pärjäävät? Olen todella pahoillani heidän puolestansa. Sillä monelle on ihan tarpeeksi työtä oppia ns. perusaskeleet ja askelkuviot IHAN perus tansseista; valssi, tango, humppa, jenkka ja vaihtari askelet. Mitenkä heille käy - antavatko jotkin periksi vain sen takia että kaik on "laadittu" nyttemmin niin monimutkaisiksi tuoden mm. kilpatanssien askelkuvioita lavatanssien sekaan? Vai siinäkö/tässäkö sitä sitten punnitaankin se kuka se on sellainen heppu joka on "täysin" vihkiytynyt tanssille, haluaa omistautua tanssien kuvioille, haluaa nauttia ja osata tanssia...?
Luulen että vaikkas sattuiskin olemaan kaikki "hyväksyttävällä" ( myös jäljemmällä mainitsemani "puitteet" ) kantilla hallinnassa niin silti jos et osaa kaikkia näitä askeltan kuvioita tarpeeksi hyvin niin vienti/haku mahdollisuudet ovat aikas olemattomat. Puhun mie nimimerkillä ennen kaik kiitettävästi osannut, nyt tuskin edes alkeina osaava...

   Toinen juttu on sitten kokonaan että nykyään pitää näköjään "jokahisella" olla alan kengät jalassa. Vai kuvittelenko mie vaine? Mutta itte ainakin pistän silmääni että jos vain on tahtoa tanssia ja osaat tanssia ( nämä on siis ensimmäisinä lähtökohtina päästäksesi parketille "humppaamaan" ) niin jos siulla EI ole OIKEITA tanssikenkiä jalassasi niin silloin se tanssiin pääsy voi olla "kiven ja kannon alla". Kengätkö ne ilmoittavat kuis "vihkiytynyt" olet tanssille? Nekö kertovat että siulla on taitoa ja tahtoa tanssia? Nekö ovat taje tanssitaidostasi?
   Puhumattakaan sitten tanssiasustasi... Nekin ovat muuttuneet tässä aikojen saatossa. Tietty kulloisenkin ajan muoti sanelee paljon sitä mitä näillä lavoilla esiintyy immeisten yllä. Onhan se selvää että esim. 50-luvulla oli tietyn tyyppiset makot naisilla ja esim. lakerikengät miehillä sitä kuuminta hottia. 70-luvulla tietttyjen väriset ja malliset mekot naisilla ja miehillä esim. laveälahkeiset housut. Jne., jne..
Mutta mites nykyään? En tosin osaa sanoa mikä on noin niin kuin tavan kaduntallaajan pukeutumismuotia nyttemmin mutta ei se ole ainakaan sitä mitä lavoilla näköjään on - vahi onko se? Nimittäin miehillä on yllään joko pikeepaita tahi sitten urheilupaita! Niin, tanssi kun käy kyllä parhaimmillaan ihan urheilusta hikisine, kuumine kesäiltoineen ja jatkuvana liikuntana paikasta toiseen tanssien pyörteissä. Puhumattakaan nyky tanssitavoista ja kuvioista... Ja sitten vaikka vain ihan tavan farkut jalassa! Ei sitä ennen tullut kuuloonkaan ( jotain 40 vuotta sitten ) että arkisissa farkuissa olisi lavoille urettu!
Entäs nämä naiset? Mites heillä? Samallalailla urheilullinen T-paita tahi toppi ja sitten minihame jonka ALLA PITÄÄ olla caprit! Jeeru mikä näky näin äkkisiltään... Minnari ja caprit. Tietty kun vetää jiveä, buugia tahi muuta nopsaa ja pyörähtää niin ei haittaa vaikkas helmat korviin nousevat mutta... olisko sellaiset "naiselliset" lyhyemmät "alushousut" ( onhan niitä lyhyt lahkeisiakin naisten housuja kehitelty - tiedän tään entuudestaan - juuri näitä nopeita tansseja varten ) kivemmat kattoo naisten yllä? Vaikkas nyt itsekkin nainen olen... Ja jos nämä caprit eivät ole jotain nykyisiä cuproja, tahi jotain caproja ( mitä niitä kangaslaatu nimikkeitä nyt onkaan ) niin eivätkö ne ole kuumat ja hikiset pitempine lahkeineen?
Tai sitten vastaavasti 50-lukua muistuttavat mekot ja asukokonaisuudet. Fiftari tyyliin. Hameenhelmoista lähtien hiuskoristeisiin asti. ( Ei voi puhua varpaan päästä lähtien kun jalassansa on ne OIKIAT tanssikengät... )
Vaikkas kuin miekin yritän pukeutua näin parin käynti kertain jälkeen ns. lavatanssien muodin mukaisesti niin silti tunnen olevani vähintään esihistorialliselta ajalta jollen peräti jopa dinosaurusten ajalta siellä toisten joukossa...  On se sen verta vaikia osata pukeutua ajanmukaisesti ja "hyväksyttävästi" toisten joukossa. Jotta miutai haettas tanssimaan, jotta miekin pääsin pistää jalakka koriasti. Sillä usein se vaine taitaa käydä niin että jää sinne seinustalle seiväruusuksi jos ei ole kaik edellämainitsemani jutut kohillansa... "Surku rannalle jääviä laivoja."

Ps. Nyt näin tällä kertaa lavantautia helpottaissain näyn kummallisen. Yhdellä naisella oli yllänsä sellaiset minimittaiset shortsit ja niihin päälle hän oli vetänyt sitten sellaiset sukkahousuin ohuet legginsit. Ei hametta tahi mitään lisäksi siin päällä. Vaine ne housut ja paita - tietty.
Ja joillakin on matkassansa sellainen åieni, froteinen, pyyhe. Se roikkuu jossain päin kehoa. Vyötäröllä, olkaimen alla, tms. paikassa. Hikeä varten, hien pyyhintää varten. On kuin olisi tullut jonnekkin kuntosalille eikäs mihkään tanssilavalle.
Ja se viel että melkein kaikki tanssit mennään ( ainakin tuolla lavalla ) joko jiven, boggen, tahi jonkin sleeaisen askelilla, eikäs ns. perinteisillä askelilla. Koko lava täyttyy joka kolkasta näistä "veivaajista". Lähes ei kukaan tanssi enää parina, lähekkäin. Silleen hempeesti ja liki. Ei ole siis enää perinteistä tanssia. Häviääkö kohta kaik perinteiset tanssikuviot ja askelet unholaan? Jopa polkaan ja masurkkaankin on sisälletetty näitä veivi-askelia.