Tämä oli lähtökohta. Tai ei oikeestaan tää enää sillä täsä mie olen jo ostanna tämän itellein himpun liian ison miesten paijan, kaventanut vähän hihoja ja kuppeitansa sekä lyhentännä hihat. Hihansuiden käänteet ompelin kokonaan ulkopuolelle näkysälle.




   Etehen kaula-aukolle tein tällasen pisaran muotoisen halkion kun tuntu että on muuten liian "yksinkertainen" koko evusta ja sitä paitsi tää kaula-aukko on himpun "ahistava". Näin, tällä halkiolla, saan siihen lisää tilaa ja kun sitä viel pitää auki ni sit siin on yksi lisä "sitä jotain".
( PS. tein tähän myöhemmin toiselle puolelle tätä pääntietä, toisen samanmoisen halkion napin ker. )




   Tällainen palmikko, tällaista mie tään puseron taakse ensin ajattelin. Tämä olisi hieno, näyttävä. Helppo tehhä.



Näin mie sitä tein. Näin mie mittailin ja merkkasin toistenkin palmikkojen paikat.



Tässä toisen palmikkorivin "loimet" valmiina.




   Loppu tulos tässä tään selkä puolen: ei palmikkoa, ei edes yhtä. Vain ja ainuusta niiden suunniteltujen palmikoiden reijät jäljellä. Miksikö? No, siksi kun olin "virkannut" kaik palmikot paikoillensa niin tästä, miulle alkujaan liian suuresta, miesten paijasta tulikin miulle liian PIENI. Ahisti kuppeiltaan, kiristi ja veti. Ei hyvä!
Joten tyydyn ny vain aukkoihin näihin...



... ja ihan hyvilthän nämä ylläni näyttävät. Onpahan ainakin "sitä jotain" nyt paikallansa selkäpuolellakin. Sitä jotain joka on MIE! ( On muuten "selfien" ottaminen vaikiaa näin takaperin - josko tuo etuperinkin on vaikiaa... )