Se että immeiset puhuvat ja sanovat kaikenlaista, silloin kun sanovat, ja se ken sit sanoo, on varmaan kaikunut miulle kuuroille korvillein, sillä mie en muista yhtäkään sanontaa mitä joku olis miulle sanonut leskeksi tultuain, yksinäisyydestä tahi sit ns. uuden kumppanin etinnästä, saannista, löytämisestä, tms..
Mutta miul on myös kaksi tuttavaa, ystävää, joiden kera on asiasta ni moisesta kyl ollut puhetta. Herra Joku ja Herra Sinä. Kumpainenkin sanovat miulle ettäs kyl se viel sit joskus vastaan tulee."Se tulee sitten kun on sen aika." "Etsi itsellesi kumppani." Jne..
   Näin miekin olen ajatellut ja taijan täsä ajatella vastakin sillä miusta tuntu nyt kahden tuntemattoman ihmisen kera tuttavuutta tehtyäin että voihan jeeru mitä vastaani tulee! Ei siis voi olla totta!
   Olen ain uskonut ( ja uskon nyt kyl viel vakaammin ielleen ) että hän joka miulle tulee ( jos on tullakseen ) niin hänen täytyy olla miuta ainakin seittemän vuotta vanhempi. Noin seittemän - kymmenen vuotta vanhempi. Ainakin tähän asti olen uskonut näin... sillä kaik ( muutamia poikkeuksia lukuun ottamati ) jotka ovat sitä nuorempia ovat jotenkin poikasten olosia. Heissä ei ole ns. Miestä isolla M:llä.  ( Siispä kaik "himpun" vanhemmat  tere tulemas! )
Mutta nyt nämä kaksi ihmistä tavattuani ja heidän kera juteltuani tulee mieleeni miun ettäs onkoo niin jotta kaik jotka ovat "himpun" iäkkäämpiä ja paritonna, ni he ovat sitä juuri sen tähen että ovat - nössöjä? Sellasia hissukoita, rassukoita, "vahojapoikia" tahi muuten vain jotenkin "omituisia"? Siksikö he sit ovat elämässään nyt/edelleen/taasen yssin ja ettivät kumppania?
No, ei miulla ainakaan ole heille antaa "lääkettä" proplematikkaan moiseen sillä myös MIEKÄÄN EN halua heitä kumppaniksein. Ei, ei kiitos. En varmasti.
Haluan miehen jolla on "munaa", joka on Mies ( isolla M:llä ) ja joka sanoo misä se kaappi seisoo, eikäs jahkaile, myöntele ja nössöile. Ei ole sellanen "juu-juu" -mies.
   Mee tiijä sit vaadinko liikaa ( kriteereitä kun olisi viel paljon muutaki ku vaine tuo miehisyys... ) , olenko kohtuuton? Olenko "nirso"?
Minkäs teet.. en halua kuitenkaan tyytyä vain "vaihtoehtoon", "korvikkeeseen", ja vaihtoehtoon joka on "kun ei muutakaan ole vapaana/olemassa niin pitää kelpuuttaa sit tää tahi tää". Ei kiitos.
Pitiskö miun "kelpuuttaa" "pareman puutteessa" joku joka on hias, ei nuorekas? Joku joka on kenties tukevahko... omaa sellasen "pienen" kaljamahan ollessaan ns. pappara-iässä jo? Tahi sellanen joka on muuten vain jo kuin vanha pappara: sellanen - kyllähän te tiijätte Lukijain Armahat... sellanen - sellanen - tiedätte varmasti mitä tarkoitan. En vaine osaa sitä näin sanoiksi pukea: sori.
   Vahi onko miul liian "suuret" mielipiteet itestäin? Kuvittelenko itte ettäs olen viel nuorekas, menevä, pirtsakka, pippurinen, sellanen aikaan saava ja tekevä? En ole viel "toinen jalka hauvassa" oleva, enkä mitenkään perinteisen mummeroisen perikuva ja hahmo? Luulenko liikoja itestäin ja sit siksi vaistomaisesti ajattelen ettäs sen tulevaisenkin pitäs olla samanmoinen eikäs papparainen misään muotoon?
Kun tuntuu et ettisin ain sellasta himpun nuorekkaampaa ( tietty vanhempaa kuin itte olen ), tekevää, aikaan saavaa, suht´ sutjakkaa, jämäkkää, Miehekästä MIESTÄ. Saa olla harmaahapsi tahi kaljukin. Saa olla iäkäs kuhan on viel nuori mieleltänsä ja varreltansa. Saa olla sellanen menevä, pirteä, yms..
   Vai onkoo niin ettäs puolisoin kun oli kaikkea tätä ja aikoinaan kun siihen ihanuuteen tottuin niin nyt sit etin samanmoista? En hänen korvaajaa tahi veruketta hälle, muttas kuiteskin samallalailla Miehekästä MIESTÄ. Oiskoo niin ettäs tulevalla ( sillä kenties tulevalla ) on siis ISOT saappaat täytettävänään? ( Voih, raukka-parkaa, jok siihen "pestiin" joutuu. Voih, häntä joka kuvittelee voivansa ne saappaat täyttävänsä... "Otan osaa." )
   Mutta jos ja kun nyt näitä Miehisiä Miehiä ei vaine näytä olevan "himpun" vanhemmissa enää vapaalla jalalla ( Mihin he ovat kadonneet täsä 35-50 vuoden välissä ollessain - sillon kun mie olin "varattu"? Ovatko he kaikki JO pariutuneet? Ovatko kaik "kunnon" miehet, sellaset oikeet MIEHET, jo löytäneet omansa, kumppaninsa? ) niin mitäs mie sit teen - kun ja jos täsä pikku hiljaa sitä uutta elämänkumppania itellein halajaisin?
Onko niin ettäs miun on "laskettava" ikärajaani nuorempiin miehiin? Ja otettava riski että "saan" jonkun "pojankossin"? Vahi etsinkö sittenkin jonkun Miehisen Miehen - mutta koska heistä ei yksikään yksilö ole "vapaallajalalla" niin sit sieltä varattujen joukosta: lähdenkin "vikittelemään"  heistä jota-kuta? Vahi olen vain "ilman", yssiksein... "kyl se sieltä joskus vastahan tulee"...