Näin se vaine tuo Siperia opetta meitä Suomalaisiakin Hemmoja. Meinaan ettäs kun se tosa mennä viikonvaihteessa ounaili sääimmeisten mukkaan ettäs sieltä se tulee viel vyörymään ja kenties oikein lumenkin ker, ni kuka "hullu" sitä taasen oikein tosissaan ois ottanna?
No, mie ainakin uskoin ja oikein vuotin tätä - tätä pakkasta meinaan.
En tiijä mut jotain siin on ihanaa kun pakkanen panee kunnolla ja paukkuu. Tietty tykkäämiseni ja pitämiseni olisi varmaan toista luokkaa jos miul ei olis seiniä, lattiaa ja kattoa ynpärilläin; olisin koditon katujen kulkija ja laitapuolen asukas. Sillon ei paljon naarattas - korkeintaan ns. ikeniä... vähäsen...
Mutta nyt kun miulla on onneksein onni omistaa tää Majani Mahtavainen kera seinien yms. tykötarpeine niin mie likka sitä vaine nautin! Nautin kun pakkanen nurkissa ja seinänpielissä paukkuu. Viel ei tosin ole kuulunut sitä pauketta jonka sain tässä uudessa kodissain viime talvena kokea: pakkanen lähti "juoksemaan" kurkihirttä pitki koko rivarin pituudelta. Kuulosti kuin joku olis nostanna kurkihirttä "junana" ylöspäin ja edennyt päästä päähän. Se se oli mahtava pamaus!
Nyt on vain pauke nurkissa ja pakkasmittarissa +30´C astetta. Ei tuulta, ei sajetta ni minkähänlaista. Hyvä niin, hyvä näin: saapahan kärvistellä kunnolla pakkasessa sillä eikös se ole niin ettäs kun taivas on sees ( ei tuule, ei saja ) niin sillon pakkanen kapuaapi korkeammalle eli oikeestaan VAJOAA mittarissa mahollisimman alas? Jos satais jotahii niin se laskis pakkaslukemia lämpimälle päin - tai siis nostas... Mutta sitä puuttuvaa tuulta en mie kaipaa ollenkaan. Kyl miul riittävi tää pelkkä pakkasen pano.
  
   Tänä aamuna kun simmuin aukasin niin totesinpas vaine isseksein ( ja facessa... tietty... ) et onpas se hyvä mummeron päivä uusi taasen aloittaa kun... "1. Kämppä on siivottu - jee! 2. Vuositilitys tehtynnä - hyvä mie! 3. Korttiaskartelu aluillaan - hyvä! 4. Hyvät yöunet takana - vihdoinkin! 5. Kohta leipomaan - nam! 5. Pakkanen panee - no, hyvä sekin on... 6. Siperiapas ei pannut - HYVÄ JELLONAT! " Ja näinhän se oli, sekä on. Oloni ja tilani on jostain kumman syystä täl hetkellä hyvinkin seesteinen, positiivinen ja tulevaisuutta vuottava. Kiva löllötellä välleen tällasessakin litkussa eikäs ain märehtiä, murehtia ja surra...
Ihan ensimmäiseksi se on varmaan toi kunnon yöunen saanti se ihan ISOIN pointti et olo on mukava. Se ei ole nimittäin miulle ihan yks-oikonen juttu ja päivänselvä asia et nukkusin kunnolla ja yleensäkin et saisin muutamia tunteja pitempiä unia yössäin vejettyä. Vain ja jos miul on tosi "raskaat hirret vejettävänä" niin silloin tiedän että on aika takuu saada kunnon unet. "Raskailla" tarkoitan yksinkertaisesti sitä että olen ns. univelassa. Olen nukkunut huonosti edellisinä öinä ( kuten toissa yönä ) ja en ole sitten sen taatta  "varastanut" jo päivästä päikkäreille aikaa... Tosin kun tiijän ja tunnen ittein niin enhän mie niin hölmö olis että päikkärit ottasin vaik kuin vätystäs päiväsyönnä. E-hei, en ole, sil tiijän et sitten on todella vaikia taasen saaha unen päästä kiinni, ja saaha hyviä unia uinuilla.
Kämpän siivoaminen luo yleisen hyväntunteen sil ainhan on kivempi ja mukavempi eliä puhtoisessa kois. Vuositilityksen teko on oma ponnistus jokahisen vuodenvaihteen tiimeellä ja siihen on tavallaan jo tottunna. Joka vuosi se on kauhistus ensi alkuun. Sit kun siihen ryhtyy panautuen oikein kunnolla ja ahertaa ahkerasti saaden sen loppuun asti niin olo on autuallinen: mie tein sen! Taasen!
Korttien teko ja leipominen on - sanoisinko omaa huviain? No, leipominen... jos en leipos niin eihän miulla olis leipäin kaltasta mitä syyvä kun ei kaupasta löydy valmiina mitään sokeritonta, gluteenitonta, jne.. Ja kortit ovat kutsukortit sydäreillein. Eli nekin joko teen tahi sit olen niitä ilman. Se siitä. Yksinkertaista.
Jellonat tosiaan voittivat eilen ehtoolla nuorten jääkiekon maailmanmestaruuden - JIPII! Se oli ihan hyvä. Vaikkas vastassa olikin Siperian kauhu; Veli-Venäläinen. Mutta niin vaine Suomalainen SISU ja luja taistelutahto taasen näytti heille et "mistä se kana pissii", "kuis kulkee", mistä tuulee", jne.. Hyvä Suomi!
Ja jos nyt sitten ihan näin luonnollisesti sielt Siperiasta tuulee ja tuivertaa kera kylmien ilmanvirtausten niin sehän nyt sit on vaine hyvä, sekin. Saadaan edes tään kerran tänä talvena ( jos ei muita kertoja sit sattuskaan tulee ) kokea mitä on kun on kuvan pakkanen ja talvi! Nautitaan nyt tästä ihanuudesta. Eipähän ain tarvii ruikuttaa et kun "ennen oli kaik toisin: talvet ol talvia ja kesät ol kesiä". "Kyl se oli sillon paree." "Mihkä se tää maailma on nykyään menossa kun ei pie edes kuvan pakkasia? Taitaa olla se kasvihuoneilmiö..."

   Ja sitten... kun mie nyt tiesin tään pakkasen tänä aaumuna kärvistelevän tätäkin seutua Suomemme maasta niin tokihan mie nuista ennakko puheistain huolimati aloitin päiväin tää himpun toisella tappaa:
   Mitä se on kun mie vejän yllein alimmaksi kerrokseksi kerraston joka pitää kosteuden poissa iholta ja päästää silti ilmaa läpi, sitten toiseksi kerrokseksi lämmittävän kerrasto ja ylimmäksi fleecekerraston? Ja viel kaiken kukkuraksi oikiat toppahousut ja toppatakki kera kunnollisten nahkarukkasten joiden sisälle laitoin oikeiat neulelapaset? Jalkoihin oikeiat villasukat ja lämpimät Kuoman talviputkivarsikengät? Päähän kunnon vilsa korvaläppineen? No, sehän on se tietty salaisuus joka siel toppatakin uumenissa sit viel oli: kamerain! Haa! Olisikko arvannut tään sie Lukiain Armaani?
Kamerani tasen tarkoittaa että valokuvaamaan - pakkasta!
   Näinhän mie sitten jätin leipomuksein ( tai siis sen meinaamisen ) taaksein ja mirs-marssin ulos kera kamerain. Otin suunnaksi taasen lähirannan tuumain et katsotaan kuin Kulkijan Kumman käy? Pysynkö lämpimänä pukeutumisineen vahi palajanko pikaisesti kotiain takasi, häntä koipieni välissä? Löytyykö kuvattavaa? Kestääkö kamerain akku pakkasta tätä paukkuvaa? ( Vaikkas pidinkin - kuten aina kylmillä keleillä- mukanain vara-akkua takkini sisällä rintataskussa, ja kameraani toppatakkini sisällä silloin kun en kuvanut. )




    Tähtiä tuhansia.

   Täsä kohil, tähän aikaan, kun kuvasin tätä pienoista pakkastähtöstä, kuului läheisestä rannan metiköstä oikian ISO emäpaukaus. Sellainen et mie oikein säikähdin ja katsahdin et kuka se siel rymisee? Mutta sehän olikin vaine Pakkas-Ukko joka siel paukutteli. "Mitä lie touhunnut...?"



    Venhot.
    Ei kulkijaa toista, ei kulkijaa toisenmoista. Ei ketään - vain mie yssiksein, taasen.
   ( Anteeksi Lukijain jos kuvat nää on ain SITÄ SAMAA ja toistoa edellisten kertojeni kuvieni kera mutta näitä mie vain jaksan ja jaksan valokuvat uudelleen ja uudelleen... ja kun ajattelee ettäs jalkapatikalla kierrän ja kuvaan niin ei nää maisemat voi paljoa muuttua entisestään - sori. )



   Aamurusko.
   Vakkaripaikalla...



    Täsä jotain uutta tältä samalta paikalta: Katoppas oikein tarkkaan tuohon rantaan oikialle. Siin on jäljet jonkun kaksipyöräisen jotka suuntaavat kohti ulappaa, kohti kaukaisuutta... Ja jos katot tuonne liki horisonttia niin sinne ne päättyvät sillä siel on oikeian metän "alla", jään päällä, jokin pieni ajoneuvo ja kaksi ihmistä! Verkkojenlaittajia?
Itte vaine kauhistelen kun eihän tästä ole ku "pari päivää" kun kuvasin tältä samalta paikalta tätä Linnansalmea ja tosta mistä he ovat menneet jäälle, niin siin oli sillon viel sulavesi! Hui! En kyl uskaltas.

   Tästä kun käännyin poies lähteiksein mietin ettäs jos mie sittenkin.... mitenkähän ois...? Silmälasit huurtuu kuvatessa, vilsan reunat ja takinkaulus huurtuu hengityksestäin. Sormet palelee kun rukkaset on sen verta vahvat lapasineen et niihin kera ei voi painella kameran laukasinta, vaan ne pittää ain ensin ottaa kädestä poies... varpaat - niin, ne ovat viel lämpimät! Vau! Jospa sitä sittenkin käppäileisin pitemmälle...
Lähdin kävelemään kohti kylämme keskustaa ja etteeni tulla tupsahti sivukadulta tyttönen nuori. Ja ilman hattua! Ilman minkäänlaista päähinettä, -30´C pakkasessa! Tekipäs siin mielein kopata tyttöstä hihastaan kiinni ( jos näin mummerona ja pakkasen-tukevasti pukeutuneena nyt yleensäkään häntä kiinni olisin tavottanut - nuorta, nopsajalkaista, kulkijaa ) ja sanoa et olisitko sie se ensimmäinen joka kuussa kävisi? Tarkoittain tietty sitä että vaik kuin on nuori tyttö ja kampauksensa saattaisi mennä pilalle niin mitä jos hän olisi se ENSIMMÄINEN hänen kaveriporukoissan joka ajattelisi päänuppiaan ja vetäisi edes sen huppunsa päänsä suojaksi? Onneksein pidin itteni nahoissa, "mölyni mahassain" enkä yrittänyt "valistaa" nuorta kulkijaa sillä huomasin kotvan kuluttua että ei hän niin tyhmä ollukkaan kuin miltä hän ensin näytti: hän veti sen huppunsa päänsä suojaksi. Hyvä tyttö!
   Siin me sen tyttösen kera perätysten kuljettiin ja kuulin kuin jossain kulki juna. Voi miten kuuluikaan tuon kylämme läpi kulkevalla rautatiellä kulkevan junan ääni. Se kuulosti kuin se olis kulkenut siin aivan ejessä, ihan liki. Sitä se tää pakkanen teettää: äänetkin kovenevat, kantautuvat paremmin selkeitä, kovia, ilmoja pitkin. Tavallaan kertautuvat kovuudessaan, kuuluvuudessaan.



   Kunnanrannasta ( niin tään paikka on ihan oikiasti nimeltänsä Kunnanranta! ) aamuruskoa.



    Samaiselta laiturilta kuvattuna toiseen suuntaan: venepaalut aamuvalossa.



   Olenko tulossa vanhaksi? Olenko vanhuudenhöperö? Kera vanhuuden pelkoine? Vai miksi tääkin oli ( on ) miulle kauhistus?
Siis en ollut uskoa silmiäin kun näin nämä ja monet muutkin autojen jäljet täällä järvemme jäällä! Ihan selällä asti! Kyl nuoriso on rohkeaa sakkia - tahi sitten aivan Kaistapäitä Kakoja! Siis autolla! Jäälle! Haloo! Tähän aikaan TÄTÄ talvea kun ei ole viel ollunna edes kunnon pakkasia, mitä nyt tänään ja eilen. Siis eihän siel ole viel kantavaa jäätä! Hyvä jos jalkamiestä kantas josain kohassa... Huh!



   Mutta olihan siin se hyvä, onni onnettomuudessa, et tää pelastusrengas nyt ainakin olis ollunna siin ihan rannalla ensiapuun... Tokko tuo olis siin vaiheessa kyydissä/ autossa olijoita paljoa lohduttanna kun se auto tuonne jäihin olis alkanut vajota :(

   Tämän "riemastuttavan" näyn ja tiedon jälkeen oli jo pakko alkaa suunnata kotiain, Majaani Mahtavaista, kohden sillä vaik mie kuin siel rukkasieni sisuksissa sormiain liikuttelin ja vuoronperään nyrkkini sisällä lämmittelin ( lähinnä "liipasinkäden" peukaloa ) niin ne vaine kummasti alkovat olemaan totaallisen kylmissään. Puhumatikkaan leikatun varpaani kolottavasta kylmyydestä. Enää vaine tovi ulkona ja se olis "kaput". 
Joten sukkelaan kamerain takaisin "poveen" ja miers-mars kotiain kohen. Ja pikaisesti sittenkin, kiitos.
   On se vaan tää pakkaskeli ihanaa :)