"Tuotoksia" á la mie.
   Lähtökohtana kaikissa näissä on että nämä ovat gluteenittomia, maidottomia, sokerittomia ja hiivattomia.




   Kookosmaissilettuja.
Olipas ihanaa pitkästä aikaa päästä syömään lettuja!
Nestepohjana kookoamaito ja jauhoina maissijauhot kera hivenen hirssihiutalauden, leivinjauhon ja kanamunien.




   Tässä on menossa uunin suureen syöveriin vaalealeipä joka sisältää mm. manteliauhoja, omenaviinietikkaa, vettä, soodaa ja kananmunan valkuaisia.



Ihana oli syödä "oikiaa", vaaleeta leipää. Sellaista pehmeetä, kunnon leipää.
   Hyvän näköinen siitä tuli päältäpäin kattoissa - eikä sisäpuolenkaan näössä ole valittamista...
Tosin tämä leipä onnistu ekakerralla todella hyvin mutta toinen kerta meni päin pusikkoa niin et rymisi. Nämä täaalset leivät kun vaativat piiiiit-kän kypsytysajan ja sitten ne tuuppaavatkin jo mennä samassa hollissa korpuiksi... siin ei oikein tiijä mitenkä tekis, miten paistas? Millon on kypsää ja millon jää raa´aksi? Pittää pittää "kiel keskellä suuta" vaine ja toivoen parastansa...







   Tämä on juures-siemenleipä.
Tein edellisenä päivänä ruuaksein juuressosekeittoa kookosmaidon kera ja sitten seuraavana päivänä leivoinkin osasta siitä keittoa tämän leivän. Eli tämä nyt sit sisälsi mm. porkkanaa, lanttua, palsternakkaa, selleriä, sipulia, paprikaa ja kookosmaitoa. Myös pellavan- ja auringonkukansiemeniä, maissi-, riisi- ja Teffjauhoja. Sekä kaikkea muuta pientä; suolaa, soodaa, yms..
Maukasta leipää mutta tämän kypsentäminen se se vasta todella tähtitiedettä on: millon on sopivan kypsää ja millon jää raa´aksi?







   Banaani-kookoslettusia.
Banaania laitoin taikinaan kaksin kappalein kera munien ja totesin sitten paistettuani ja päästyäni näitä vihoin viimein syömään että jos millon veil teen näitä niin sillon kyl vähempikin banaania riittää! Korkeintaan yksi tahi vähempikin - sen verta voimakkaasti banaanin maku puskee läpi kaiken muun ainaksen.




    Raakakakku päärynästä, banaanista, kookoskermasta, steviasuklaasta, mantelista  ja erilaisista pähkinöistä.
Eli tässä on "sokeria" stevia muodossa. Stevian katson joskus ajatuksissain "sietäväni" sillä se on luonnonmukaisinta makeuttajaa mitä tätä nykyä saa esim. suklaissa.
Tuumasin että ensikerralla kokeilen kyllä myös taateleita tämän pohjan teossa sillä pohja tehtynä pelkästä mantelirouheesta on aika ikävää syötävää. Sanoisinko jopa pahaa...




   Laskiaispullat.
Teki mieleni jotain makeaa pitkästä aikaa ja sitä mie sit kyllä sain. Huh!
   Leivoin pullaset nämä mantelijauhoista leivinjauheella, kananmunilla ja erytritolilla eli ns. karppisokerilla joka on luononmukainen sokerialkoholituote joka ei imeydy elimistöön eikä näin vaikuta insuliinin eritykseen.
Väliin en laittanut mitään hilloa kun miulla ei ole sokeritonta hilloa olemassa olleskana. Mutta kretaapas laitoin muodossa soijakerman - makeuttajanaan tuota karppisokeria.
Ja nänpäs mie sit totesinkin kunne olin kaksi kipaletta näitä napsinut suuhuni ettäs YÄK! Huh kun on makeaa! YÄK!
Eli jos ja kun joskus taasen vaik tällasia leipomuksia siitä sokrustain teen niin muistanpas että pienempikin määrä ( vaik nyt ihan tarkasti ohjeen mukaan tein! ) "sokeria" riittää! Ihan tuntuu että vielkin Yrjö tulee kylään kun makuansa muistelee... Sen se teettää tää pitkään ilman sokeria olo: pienempikin määrä riittää "sokerinhimon" tyydyttämiseen, tahi sitten ei laisinkaan mitään. Mutta minkäs teet... kuten nytkin, ni miul oli nimeen omaan "himo" makiaan joten otimma ja leivoin pullaset nää siihen "nälkään" - mutta sitten tuleekin "YÄK" - reaktio siitä liiasta makiasta. Toisin sannoin tee niin tahi näin niin ain menee väärinpäin, makian himon kera...




   Tässä on VIHDOIN viimein VALMIINA miun PIPONI! Mie sain sen peräti JO NYT valmihiksi!
Teinkin tätä ku mitäkin "Iisakin kirkkoa" koska/kun tämä nyt ol sellanen "luppoaikoin" käsityö. Neuloin vain ja aina silloin kun miul ei muuta tähellisempää ollunna käsillä tehhä.
Vaikkas vaine ain neuloin, purin, neuloin, purin ja sitten vielä neuloin ( ilman niitä oikeita neulontaohjeita tms.: omasta päästäin ja silmätuntumalla tehden ) ni silti mie tästä pikkuhiljaa valmista sain. Hyvä mie!




   Luistinkassi á la Sandra.
Joskus vuosia sitten tein tyttärein huusholliin luistinpusseja silloin täällä maailmassa olleille tarvehtijoille, sen perheen jäsenille, ja nyt sit tuli syssypuolla, ennen joulua, tarvista seuraavalle luistinten käyttäjälle oman luistinpussin.
Niinpäs mie sitten hälle "joululahjaksi" askartelin muutamana päivänä tällaisen kassin. Luistin-aplikoinnilla ja myös asianomaisen nimellä kirjaten tuonne kassin sisäpuolelle.