Taase se tuo akkunain fuskaa: on päästänyt eile-ehtoon saunahöyryt sisällensä. Koskahan se tuolta lassiin välistä haihtuvi poies - änkee ittesä ulos viimosen lasin tiivisteihin kautta? Kuin ainai henki joka "harhaan" hajoaa ja haihtuvi kuin... 1.Pesiäispäivä. Kristus nousi kuoleista. Totisesti nousi. Se olis ollunna viime yönseutuun messu kirkossa; yömessu, kahtapuolta keskiyötä. En tuota taaskaan siel mukana ollunna. En muuten ole koskaan ollutkaan. Jälleen tänä Pesiäisenä meinasin mutta "kun taasen oli esteitä"; vieraita omassa-kotona. Oishan se joskus mukava käydä messuissa mukana ja kokea sekin. Kuten varmaan olisi ollunna mukava olla toisenlaisillakin messuilla mukana näin Pesiäisen tiemeellä. Meinaan et tuolla Hesassa olis nyt para-hultaan "American car show" menossa. Se on siel ain näin Pesiäisen tiemeellä. Voi, muistan ajat kun käytiin siellä puolisoin kera. Olisi siel vaik minkalaista ja ihanaista autoa esillä ja töllisteltävänä. Ei sen puoleen olishan se itse tunnelmakin siel Messuhallissa jo sinällään oma kokemus... Kuten varmaan sekin on ollut omansa tunnelmansa kun penskana ( muistan tään - tästä puhuinkin juuri vasta kun äitini oli tykönäin käymässä ) vanhempain olivat lähdössä varmaankin lietsoon ( tanssiin ) tahi jonnekin muualle, ja äitini istui kammarissa sänkynsä kuppeella... Laittoi sormikkaat ( sellaiset "hienot", himplee sormikkaat ) käsiinsä jotta sit voi "vetää" uuden uutukaiset, hengettömät, himpleiset, nailonsukat jalkoihinsa. Muutenhan niihin ois voinut tulla pakoja jos karkeilla maatalon emännän käsillä niitä jalkoihinsa olisi laitellut. Se oli sitä aikaa kun Suomeenkin ensimmäisiä "naistensukkia", nailonisia sukkia pystyi ja voi "kuka tahansa" tavan tallaajakin hankkimaan ja laittelemaan jalkaansa. ...jalkaansa... miulla on nyt ollunna eilisestä päivästä lähtiin tuo oikeen jalkain kipeä. Jostain tuolta himpun polven yläpuolelta sen alapuolella asti. Siihen koskee. Vasite jos liikuttaa, kulkee, kävelee, yms.. Piti oikein ottaa roppia eilen ehtoolla ja jo tänä aamunakin. Mikä lie juilii? Juilii ja juhlii... Oli eilennä puhetta reissaaja-tyttärein kera et en täsä ole mennä talven aikana paljoa "juhlinut" käymällä minkäänmoisilla lenkeillä. Hävettä oikein. Mutta minkäs teet kun ei hoksita yhtään ni ei hoksita. Tuntuu et kaik se into ja jonkinmoinen tarkoitus mitä oli pari vuotta sitten lenkkeilyllä niin se kaik on nyttemmin tipo-tiessään. Hävinnä jonnehii. Minne lie? Voi, jos sen saisikin takaisin. Muttas kun ei nää tään seudun "lenkkipolut" oikein houkuttele = ensin pitää kulkia kilometri tahi kaksikin et pääsis jonnehiin jossa ei olisi asvalttia alla. Pääsis luontoon, mettään, tahi jonnehii muualle jolkottelemaan. Ja sekös se vasta tympii. Se asvaltin pätkä. Ajatella miten moinen pieni pätkä sitä kovaa ainesta saa inhoomaan jotahii ( sitä asvalttia ) niin paljon et sitten jää tällanen "ihanuus ja autuus" sen taatta poies? "Poies" kuten reissaaja-tytärein tänään - takaisin kotiinsa kun vasta eilennä just tuli käymään Pesiäiseksi tänne "kotipuoleen" tuolta Etelä-Suomesta ( Ja ensikuussa käy kuulemma pistäytymässä jonkun kaverinsa tykönä Pariisissa! ). Kaverinsa kera. Taitaa olla sellanen on-off-suhde heillä. En tiedä, en ole kysellyt. Enkä kysele. Tai sitten ovat vaine kavereita kuten nykyään näköjään ihmiset voivat keskenään olla ilman sen kummempia mutkallisuuksia ja "pakotteita" toisiansa kohtaan. Näin vanhemman immeisen aivoilla ajatellen; välleen käyvään punkassa ja välleen ei. Mutta kulkea kaksin silti voi. Jopa vaik asustella saman katon alla. On se toista kuin silloin miun nuoruudessain. Silloin ei voinut ajatella, edes kuvitella, et olisin voinut kulkea kenenkään kaksilahkeisen kera ihan nuin vain. Tai ainakin miulle on jäänyt tällainen käsite. ( Eihän näistä ääneen puhuttu vanhempien kera mut sellainen ymmärrys vaine annettiin niistä harvoista sanoista mitä sanoivat, ja mitenkä toimivat itse. ) Piti ns. ensin riijata. Ja sen riijuun voi/sai tehdä vain jos oli vakaa aikomus sit siitä pitemmälle mennä. Kihloihin ja niin edelleen. Ja sit kun kihlauduttiin niin sit se olikin jo siinä. Ei sitä sen kummemmin ajateltu että oiskoo se tää nyt täsä? Onkoo tää se kumpaani jonka kera meinaan olla loppu ikäni? Se nyt vain oli siinä - sen sie jo riijaamaan alkais tiesit et se on sit siin. Eli oli kuin olis ollunna kahen kuoren välissä. Tai eihän sitä sillon ajatellut niin muttas nyt tään aikasella järellä pohtiessa ja näillä aivoilla ajatellessa, sitä tuumaa et näinhän se oli. Ei siin paljoa "kerennyt" pohtia mitä haluaa tahi tahtoo. Elämä vei mennessänsä. Jos "valihit" jonkun riijuukumppaniksi, ja vasite vanhempiis eteen näytille veit niin se olis sit siinä. Ei vaihtamaan pitänyt ruveta. Ei kuten nykyaikana; vaihdetaan kuin paitaa jokahinen aamu. Paitaa - hyvä kun hamehia itelleen saisi uusia. Pitis varmaan alkaa itte tekemään itelle uutta "kretonkia" jotta mieleistään saisi ylleen. Tytärhän tuo atvaili eilen ehtoolla että heille jos tekisin kesätuoliensa pehmukkeille uudet päälliset. Jutskattiin ettäs laittavat kuvat niistä miul tulemaan sfäärien kautta, ja mitat myös. Niin katsosin kuis niihen käy. Onnaisko miulta? Tosin mitä juteltiin ni ne ovat kait aikas yksin kertaiset. Sellaset perus-neliöt ja pehmusteet. Ei mitään "turhia" nauhoja tartte tehdä et ne jonnehii sit niillä kiinni saisi jne.. Eli taitas olla aikas simppelit tehdä. Toinen juttu sit on se ettäs kun toisen tyttärein huushollia nyt huhtikuun puolla rempataan ( erityis-tyttäreni ) niin hän oli lausunut ettäs sit äiti piirtää hänen seinälleen puita! Piirsinhän mie sinne aikoinaankin yhden puun kun hän siihen asuntoonsa muutti muttas että nyt sitten uudelleen ja useamman puun kera? Pitää himpun varmaan sulatella moista "uutista" ja pähkäillä kuin ne onnais, kuin tekisin, millasia, yms. Ja tyttären kera jutella mitä hän sit haluaa sinne, ja nyt yleensäkin haluaako enää "puita" huoneeseensa? Se on sit sillä aikaa kun hänen huusholliaan rempataan ni hän "evakossa" miun tykönäin ne päivät. Tosin hän kyl käy arkipäivisin päivätoiminnassa kuten nyt yleensäkin, muttas nuin muuten hän "majailee" sit miun tykönäin. Siinä sitä onkin miulle ponnistelemista useamman päivän ajaksi. Huh! Luulempa vaine että sen jälkeen kaipaan AUTUAALLISESTI omaa rauhaa ja aikaa elppasta siitä 24/7 peräänkatsomisesta. Meinaan ettäs siitä on useampikin tovi kun mie viimotteeksi olen häntä niin pitkän ajan peräänkattonut ja hoitanut, huoltanut, yms.. Se on aika urakkaa yhdella ihmiselle tehdä pitemmän päälle. Toista se on esim. siellä hänen kotonaan josa on vaihtuvat työvuorot ohjaajilla ja ain "remmiin" vaihtuvi uusi immeinen kesken päivänsä. Ei tarvii yhen ja saman "vetää" häntä koko aikaa. "Kuten" parhaillaan taasen vetää täällä Humisevallaharjulla kaikista rööreistä ja putkiloista mitä tuolla katon suunnassa on. Humina vaine käy kun Tuuli tuo Tuittupäinen kuljeksii pitkin piippuloihin päiden ja laulaa sit ohikulkiissaan "hoosiannaansa" ylistäin mahtavuuttaan. On se vaine kumma kuin on nää tään taloyksikön ( tai varmaan kaikkin näihin Kulmakunnan rivareihin ) röörit niin rakennettu ja asennettu et ain kun vain pikkasenkaan isompi puhuri tienoolla käy niin sisällä saa kuulla et ai jaa - taasen on tuulta ilmatilassa! Puhumati sit sellasista oikeista puhureista ja myräköistä... Taisi se pari yötä takaperin puhaltanut "puhuri" putsittaa erään "herraskoi-kartohkoin" tiemeellä niin ettäs se oli sit siinä. Ei ainakaan ole siltä taholta minkäänlaista "tuulta" tahi muutakaan kuulunna, ei näkynnä. No, jos se nyt näin sit oli ja meni niin minkäs mie mahan sille? En mittään. Enkä tuota taija halutakkaan sil enhän mie halluu kenenkään käskyläiseksi ruveta ja "kynnysmatoksi" alkaa. Jos niin kuin oikein mentäs niin siinhän pitis molempiin "soutaa ja huopaa", eikäs vaine vain toisen. Näin mie ainakin olen oppinut tähän asitisessa elämässäin mitä olen nyt elänyt. Tosin eihän tääkään elämä ole ain niin tasasesti mennä - todistaahan sen jo ainakin yksi kariutunut avioliitto ja muutamat muut katkenneet pari- ja ihmissuhteet. Mutta sellaistahan se tää elämä on. Tuskinpa vaine kaikkien ihmisten elämät kulkevat ruusuin päällä! Vai kulkevatko? Olenko vaine mie ainut yksilö jolle sattuu tällasia elämänsä matkalle? Matkalle mitä välleen tehhään kaksistaan ( tahi useammankin hengen voimalle kun ollaan esim. perheinä ) tahi sit yksistäänkin... Kateltiin tosa reissaaja-tyttären kera, ja juteltiin, erinäisiä vaihtoehtoja mihin mie voisin lähtee matkustaa. Meinaan ettäs ne matkamassit olis aikaslailla nyt kasassa kun vaine osaisin päättää ( ja ennen kaikkea uskaltaisin päättää ) mihkä suuntaan suntaisin? Ne Lofootit ovat "painavin" sananen muttas kun sinne pitis miun ittein yssiksein ajella niin se on vaikiaa. Tod. vaikiaa kun olen tällanen rattiin nukkuja ja en jaksaisi ajella niin pitkiä matkoja kerrallansa kuin sinne pääseminen edellyttäisi. Tai sit pitis olla rutosti aikaa "takataskussa" mukana. Ja se taasen merkkaisi ettäs pitää olla rutosti pätäkkää mukana et voisi yöpyillä tarpeeksi monesti - ja elää monen, monen moista päivää sil reissullansa. Eihän miul sentäs niin paljon jemelissä ole.... e-hei. Sen vaine tiijän ettäs nyt sen reissuin sit PITÄÄ tehhä sillä nyt siihen olisi mahdollisuus - tään jälkeen elämässäin tuskin tulee toista samanmoista mahdollisuutta eteeni. ( Älä kysy miksi näin - mutta se nyt vain on niin. Sen tiedän. ) Lofootit, Kefalonia, Sveitsi, USA-  josa olisi pikkuserkkuja kiva käydä moikkaamassa...? Vaihtoehtoja onneksein on olemassa muttas se että minne uskaltaudun lähtee kun kielipäätä miul ei ole yhtään et selviisin "ummikkona ulkomailla". Ja entäs sit pelkoin "persiissä" kun pelkään karseesti näin vanhemmiten lentämistä ja laivoikkakin matkustamista? On se kumma miten sitä nuorempana, tyttöpäänä ja himpun vanhempanakin, ei ollunna mitään pelkoo "takataskuissa" mukana vaan sitä kapusi korkellekkin paikoilla ihan tosta vaine sen kummemmitta pelkoja.... tai sit matkusti lentokoneella tahi laivalla myöhemmällä iällä. Tai jopa kykeni ottamaan omat muoskasa kumpaisenkiin "räkkineeseen" mukaansa! Nyt tuntus et saisi olla IIII-SO asia et näin onnais. Hyvä kun omain pelkoin voittasin ja yssikein uskaltasin lähtiä - itestäin olla vastuussa. Muttas kohtapa sitä taasen olen vastuussa toisista. Väki lisii huushollissain, Majassani Mahtavassa, ennen kuin se siitään sit vähenee. Tulee tyköni ensin toinen tytär muoskineen ja sit kolmas "himpun" erilaisempi. Siinä sit olenkin vastuussa yhden yönseudun tyttärestäin tästä erilaisesta - ja hieman sivuten myös näistä muista käymälaisistäin. Onneksi käyvät. On se ain kiva kun tupaan tulee vierahia. Toisaaltaan oishan se kiva et poijatkin pruukkaisivat yhtälailla kyläillä muttas olen pistännyt "silmälle" ettäs se on vain jokin sukupuolinen "jako" et poijat eivät pruukkaa niin kyläillä vanhempiensa tykönä kuin tyttöpuoliset. Ja sit kunne he "pariutuvat" niin sitten he käyvät useammin sen tytön vanhempiin tykönä kuin pojan vanhempien. Miksikähän se näin menee? Vai onkoo taasen vain sattunut miun kohillein tällasia "kummallisuuksia"?  Joita nyt yksi "kummallisuus" näyttä olevan toi akkunain. Se vain olla-öllöttää yhä huurteesaan...