"Nythän mie muistinkin...": olisin mie voinut todeta eilen ehtoon päätteeksi kun kotiain maleksin Poika Poloisellain Lavantautia hoitamasta.
Se mitä mie muistin oli se että edellisen käyntini jälkeen totesin jo ettei miun paikkain taida enää olla siellä lavalla koska enempi se tuntuu jäävän siihen Seiväruusun virkaan kuin Lavantautiseksi ihmiseksi.
Kaukana ovat ajat entiset kun porukalla liikuttiin lavalta toiselle eri viikon päivien mukaan ja aina oli vientiä sekä hakua puolin ja toisin. Oli niitä vakkarihakijoita kuin myös satunnaisia. Joukossaan todella ihania tanssittajia ja sitten vähän niitä ei-niin-ihaniakin. Mutta olipahan vaine aina vipinää jalkoin alla niin ettäs ei tarvinnut penkkirivejä tuhia kulutella kun ain pyöri siellä lavan puolella.
Nyt laskin ihan tarkoituksella ettäs pääsin tanssimaan noin pikkasen päälle puolentunnin ajan kun kaikkien pelien ajat lasketaan yhteen. Ja se aika josta tämä oli oli yhteensä kolme ja puoli tuntia! HEUREKA! Kyl siin vähemmästäkin tuntee ittesä Seinäruusuksi.
   Se etten ole ihan ensimmäisissä naisissa tyrkyllä naisten rivissä ei ole mikään pätevä selite etten päässyt/pääse tanssimaan. Ei, ei suinkaan, koska kun siitä edestäni ne miehet hakevat toisia naisia niin tokihan he siin sivussa näkevät myös miutkin - ja jos tarpeeksi kiinnostusta herättäisin niin osaisivathan he miut mieleensä laitella sekä sit vaik seuraaville tansseille hakea? Ja ettäs kun edestäni naisia haetaan niin olenhan sit sen jälkeen mie ENSIMMÄISELLÄ "rivillä"! HALOO!
Enkäähän tuota ihan ensimmäiselle tohdikkaan pyrkyillä kun eihän miuta sieltä kukaan ensimmäisenä nappaa mukaansa... Eikäs tuo ennen muinoonkaan ketään hakijaa haitannut jos takariveillä seistä töpötteli; osasivat he sieltäkin hakia. Mikä se on nykyään että se takarivi on nykyään sellainen ei-haettavien "kasti"? Ovathan miehetkin samalla viisiin monessa "rivistössä" ja kaikkiahan sieltä haetaan akkaintuntina. Ihan ne viimoisetkin miehet - harvemmin sinne miehiä jää seisoskelemaan hakemati. Ennemminkin se on me naiset joita jää "ylemnmäärin" -ruusuiksi kun ei kukaan hae... meitä on enempikin kuin miehiä... voisivat vuorotella naisten hauissaan... eiks vain... eikäs ain hakia niitä yksiä samoja...?
Mietinkin siellä istuissa et mitähän tulisi jos he jotka tanssivat jollakin pelillä siellä lattialla niin jos heistä kaik ne naiset laitettaskin sit pelien päätteeksi johkin toiseen paikkaan ( vaik sinne miesten rivin paikkeille ) ja sitten he miehet jotka tanssittivat näitä naisia - hakisivatkin meitä "loppuja" naisia sieltä seinustalta! HAA! Pääsisi moni muukin vähemmän tanssiin haettu nainen tanssimaan kuin vain mie!
   Tietty enhän tuota ole siellä niitä lattioita nyttemmin ollut alvariinsa kuluttamassa ( "pakollista" lavalla poissa oloa puolisoin aikana noin 15 vuotta ) - ei sen puoleen... mutta olen kuitenkin nytten tänä keväänä käynyt juuri tuolla lavalla melkeinpä jokahinen iltama mitä siel on ollunna tanssiloita joten kait sitä jo naamaltansa sen verta "tuttu" siel naisrivistössä olisin että "pärstäni" muistaisi EDES joku, EDES muutama, tanssittaja niin että hakisi miut sieltä poies istuskelemasta. Vahi onkoo naamani ja olemukseni niin luoltaan poies työntävä ettei se vain yksinkertaisesti ketään miellytä? Ja mie kun olen luullut ettäs olen edes joten kuten siedettävän näköinen... joskus jopa joidenkin mielestä ihan nätti... kauniskin...
Onhan se selvääkin ettäs en enää ole sellainen parikymppinen tahi alla oleva nuori tytön-heitukka joilla näyttää olevan vientiä jatkuvaan kun seuraa sitä tariffia hakujen aikana. Voisin melkeinpä sanoa että muusta viis ( tanssitaitokaan ei aina tarvii olla kummoinen ) mutta kuhan kyseinen naispuolinen immeinen on nuori niin kelpaa miehelle kuin miehelle.
Jopa niinkin että siellä Seinäruususena kun katselin tanssijoita niin pakosti tuli mieleeni että millähän kriteerilla tuokin haki tuon tytön tanssimaan: kauneus, pukeutuminen tahi sen lähes puuttuminen ( mahdollisimman ihoa nielevä pukeutuminen tahi juuri ja juuri "vesirajan" piilottava hamonen ), tuttavuus, vahi peräti tanssitaitoko?
Mutta toisaaltaan sitten siel on sellaisakin pukeutujia, ihan siis poikkeavastikin pukeutuvia jotka silti pääsevät tanssimaan - kait tanssitaitonsa ja tuttavuutensa perusteella, mutta kutenkin pääsevät...
Ja toisekseen eihän siellä ( pitäisi ) katsoa ihmistä ulkonäöllisesti vaan ennen kaikkea tanssillisesti. Olkoon sitten pukeutunut kuten "Akka-Mustilainen" tahi sit kuin "nuori Elovena-tytönheitukka" pieneen minnariin niin siitä viis - tanssitaito.. se tanssitaito... tanssimaanhan sinne on menty. Piste.
   Sitäkin mietin siellä yksiksein mielessäin jammaillen musiikin tahtiin että toisista näkee ulkoapäin ketkä ovat ihan oikeasti parit elämässään vaik he tanssisivatkin välleen muihin kera. Toiset taasen tanssivat jatkuvasti keskenänsä ja heistä näkee sit ulkoapäin kuin ovat useimmiten toistensa kaltaisia ja näköisiäkin jopa; "Kuin kaksi marjaa." Puhumattakaan että niistä pareista jotka tanssivat alvariinsa yhdessä niin heidän ilmeistään näkee ketkä todella tykkäävät tanssia kahdestaan ja ketkä tanssivat niin vain tavan vuoksi? Sillä on pareja jotka tahkoavat sitä lavan lattiaa enempi tahi vähempi naamat peruslukemilla tahi ihan tympääntyneiden näköisinä. Näyttäis kuin siin olisi heillä ns. lavaromanttiikka hyvinkin kaukana - ennemkin se on pakkopullaa. Tulee vaine miettineeksi että jos se on niin "pakollista" niin miksi he ovat sitten sinne tanssimaan tulleet? Mikä ilo tahi itu siitä on heille? Tietty eihän se ole miun asiani tietää moista, ja eihän se miulle kuulukkaan mitä toiset tuntevat ja ajattelevat mutta kun näitä vaine mietiskelee joutessaan... Seinäruususena ollessa.
   Tanssitaitoani en epäile etteikö se olisi ihan riittävä näin perus juttuihin, perustansseihin, kattaen polkat, masurkat, jenkat ja muuta perustanssit kera jivenkin. Mutta jos taasen kriteeri laitetaankin sinne että osaanko mennä näitä nykyisiä "kotkotuksia" jotka sisältävät kaikki "hienot" variaatiot mm. jivesta, humpasta tms. niin siihen en vielä taivu. Vasiten jos tanssittaja odottaa että osaan ne jo? Niitähän voisi opettaa, opetella, siin tanssiessa ihan perinteiseen vanhaan tapaan. Vahi onko sekin nykyaikana niin että ne pitäisi ensin mennä jonnekkin kurssille opettelemaan ja sitten olla kuin "valmista pässinlihaa" kun lavaelle "änkee"? Aika paljon vaadittu näin syrjäkyläläiseltä ja pers-aukiselta... Sori; ei taivu. Vaik kuin tekisikin mielein taipua ja tanssia IHAN kaikkea ja taitavienkin tanssijoiden kera.
   Voi kuinka sitä kaipaa sitä aikaa jolloin sai tanssia. Jolloin pääsi vetämään lattiaa pitkin ja poikin ihanan tanssimusiikin tahdissa. Ja askelilla keinuvillakin. Siis ihan valssit valssina ( etenkin hitaat valssit - aah! ), humpat humppina tietyin pienin variaatioineen... Tangot taivutellen syviin kumarruksiin/taivutuksiin. Vaihtari-askeleet nopeimpiin biiseihin ja nekin silleen ns. romaanien tapaan sivuttain viistäin... Eikäs kuten nykyään ( ainakin tullla lavalla ) niin melkeinpä tanssi kuin tanssi niin aina tanssilattian täyttävi kansa joka tanssii ne jivena, fuskuna tahi budgena. Siis eikö nykyään ole muita askelia olemassakaan?
Onhan se tietty ihan kiva osta ja taitaa nuokin askelet ja tanssit mutta kun ei se "hyppelehtiminen" ole ihan sama kuin tanssiminen. Siis sellainen IHAN tanssiminen.
   Ovathan hitaat biisit toki viel olemassa. Ovat toki - edelleenkin. Se vaine ettäs aika moni tahtoo nekin variaatioida johkin jiven kaltaiseen askelukseen tahi sitten muuten paritanssina ( vain välillä toisissaan kiinni, ns. napakosketuksessa ollen ) varioida kädenalustanssimiseksi ja silleen. Rikkoa perus-suljetun paritanssiotteen.
Missä on "ihmisen ikävä toisen luokse"? Minne on hävineet liki tanssimiset? Missä on sosiaalinen kanssakäyminen jutteluineen tanssin lomassa? Eihän näitä pääse siin "erillään" tanssiessa harrastamaan olleskana? Vahi pitiskö alkaa huudella sen musiikin ja kaikkinaisten muiden lavan äänten ylitse? Siitähän tulisi ihan huutokauppa sitten...

   Tänään totesin mielessäin huushollissain puuhaten ja vuottain ettäs kävisiköhän joku miespuolinen ( kuka? ) miulle laittelemassa nuo ihanaisen saunani irrotetut lautehet, takaisin seinille kiinni - ja sitten ne sinne ITSE kantain, asentain, sekä kiinnittäin että...
IHMINEN TARVITSEE VÄLILLÄ ONNISTUMISEN HETKIÄ JOTTA TUNTEE ITSENSÄ HYVÄKSI. 
... ajatuksilla että oikeestaan; hyväksytyksi...