Kuten totesin täsä noin viikko sitten ettäs sitä lomaani on sen noin puolitoista viikkoa yhteensä tällä haavaa. Ja että loppu puolla varmaankin totean että ka, mihkäs se men?
Näinhän se meni - melkein puolitoista viikkonen; huomenissa jo Hommiin takaisin. Ja se että aika olisi käynyt pitkäksi täsä välissä? Ei, pois se miusta! Ei olleskana! Päin vastoin olen täsä välleen jo kerennä huhkasta et kun olisi tuplaten tunteroisia vuorokauteen lisää niin edes jotain kerkiisi tehdä. Sillä niin paljon viel jää tekemäti siitä mitä haaveilin takeväni tällä lomalla ( puhumati siitä ihan oikiasta matkailusta - reissaamisesta... ). Sanoisinko et jääpähän ainaskin "siementä" taasen eteen päin elämää mennessäni.

   Mutta sen tuon viimesen tokaisuni jälkeen sitten on tapahtunut vähän kaikenlaista... Ihanaa kun olen saanut "edes" jotain aikaseksi...



   Eka loma-aamuna otin Poika Poloiseni ja käänsin sen kokan kohti Kalakukko-city go-go:ta ( kuten jo kerroinkin ). Mutta silloin en mennytkään suoraan sinne Savonmuan capitaliin vaan kurvasin entiselle asuinseudulleni käymään puolisoni tykönä...
Siinne asti päästyäin ja sitä viimeistä askelväliä askeltaissain tielleni "osui" tällainen näky:



   Siinä ketkotti Siili Pienoinen raajat levätysten; kuka kunnekkin, mikä minnekkin -päin suunnaten. Oli Raukka-Parka joutunut jonkin isomman "nelijalkaisen" ylitse ajamaksi. Voisi melkein lauleskella lasten pilalaulun sanoin että "...suolet lentää pellolle, aivot ilmalennolle... käy Muumilaaksoon..." Niin kurjasti ole käynyt tälle Ystäväiselle.
Tuskin lie kellekkään pahaa tehnä mutta silti kovan kohtalon kokenut oli nyt hän. 
Mie häntä ( vaikkas nyt onkin kyse eläimestä niin silti personoin HÄNET ) yhdestä koivestansa varovasti otin kiinni ja kuljetin siihen tien viereen, pientareelle.  Raviin jota tuskin olleskana olikaan sillä siitä alkoi jo hautausmaan nurmialua. Siin oli sit Siili Poloisen hyvä olla ja köllötellä. Tai niin no, hänen ruumiinsa olla ja köllötellä sillä niin "hulluhan" mie olen et haluan ajatelle et hänen sielunsa oli jo tätä ennen päässyt autuammille "matomaille"...



   ... kuten toivon että myös puolisoni sielu; autuammille kalastusvesille - kalamies kun oli.
Siin vierähti tuokioita muutamia hänen luonaan. Siistin hautakiveä, sytytin kynttilän. Olin.

   Tästä läksin kurvailemaan eteenpäin, saapuen perille kotvasen kuluttua. Kunne olin ensin sopinut tekstitellen erään TOOOOOSI ihanan ystäväni kera että tapaamme sitten myöhemmin - nyt kerkiän hoidella viel omia asioitani.
Määränpääni oli paikallinen ISO kauppakeskittymä ja vain ja ainoastaan yssi ostos jonka soinen siellä suorittavani: rivat uudet Majani Mahtavaisen KAIKKIIN kaappien oviin ja laatikostoiden kanteen!



Ja löysinhän mie niitä sieltä; 78kpl yhteensä. Ja kun olin nyt tällaisessa ns. halpatuonti kaupassa asioilla niin kukkaronikin kesti ne ostaa.
Kiitos ihanan Ystäväni, Hyvän, Rakkahan joka tätä miulle suositteli aikaisemmin vihjaten että sieltä mahtaa siulle ne kaipaamasi ripaset löytyä.
   Tietty mie myös "vain" hengailin siellä näin lomani "kunniaksi". Kuljeskelin ka katselin tuumaillen että tuotakin tarviisin... ja tuota... on vain kallista... en tarviikkaan.




   Jossain vaiheessa Tiuku repi jo sen verta paljon että Masuni Pienoinen alkoi valitella et Henkivakuutusta olis syytä uusia jo...
Löysinkin edellisen reissuni ( Capitali ) innoittamana Sushi-ravintolan ja aterioitsin sitten siellä. Olipas muuten hyvää. "Tähän Sushi-ruokaan vois jopa tottuakin...": tuumailin nyt, toisin kuin edellisellä kerrallani. Niin ne vaine makunystyrät tottuvat uuteenkin kuosiin jos vain niitä niille tarjoaa tarpeeksi asti.



   Lähteissäin tästä kauppakeskittymästä kohti sopiimaamme tapaamispaikkaa, huomasin autolleni jouduttuani ettäs on se vaine miul SOPIVAN pieni Poika Poloinen! ( Oikein kuvakin siitä siitä piti ottaa jotta toteen sen saa näytettyä! ) Kattokaatte kuin on lyhykäinen ns. tavan autoihin verraten! Vau! Yrittäkääpäs te "Tavan Tallaajat" saaha autonne näin pieneen tilaan mahtumaan! Haa! Ette pystykkään! Ähät kutti!




   Joudutin itteni tapaamispaikallemme himpun ennen kuin mitä sovimme joten miulla jäikin sitten tuokio aikaa "taivastella" ympäristöä.
Huomasin oleskelevani Kalakukko-city go-go:n ortodoksisen kirkon kupeella. Tajusin etten kyllä enää näin kesä kauden päätyttyä varmaan sinne sisälle asti pääse kuikkaamaan Kesäkirkon nimissä, mutta voinhan mie sitä muuten siinä ihailla.
Löysinkin siitä mm. tälläisen kauniin ja miulle ainakin erikoisemman kukkasen. Tuolla Huonekasvi ryhmässä johon kulun nettisfääreissä osasivat kertoa että se on nimeltänsä jokin Kukonheltta - tai jotain... Ihanhan tuo heltalta näyttääkin. Ja kauniilta.



Samoilla holleilla näppäsin kuvan tästä jännästä kasvajaisesta. Liekkö jokin leinikki-kasvi? Ainakin noin rönsystään ja lehdistään päätellen.
Mutta en mie sen "leinikkimäisyytensä" takia tätä kuvaa näpännyt vaan siksi että kun katsot tätä kuvaani Armas Lukijani niin kato kuin se lähtee tuolta oikialta yläkulmasta... tuolta talon nurkalta... ja sit suuntaa "kohtisuoraan" tuonne vasempaan alanurkkaan. Nuin määrätietoisesti ja kauniisti. On kuin tämä olisi tieten tahtoin halunut "leikata" kasvutavallansa tämän kuvan näin.
( Kenties aivan "hullua" hajatelmaa muttas mie näen sen näin - PISTE. )

   Siellä Ystäväni, Hyvän, Rakkaani luona jutskattiin sitten puolin ja toisin kuulumisia vaihdellen pitkästä aikaa. Varmaan jotain toukokuussa viimotteeksi nähty...
   Ystäväiseni joka ( liekkö jo teille maininnutkin tätä... ) oli oikeestaan ensimmäinen ihminen tänne Majaani Mahtavaan muuttaissa, joka "toivotti miut tervetulleeksi" tänne, tähän kirkonkylään. Ihminen joka avitti monessa, monessa jutussa ja asiassa miuta. Ihminen josta voi sanoa että "asui" luonani sen ensimmäisen talviseudun sillä lähes päivittäin hän täällä luonani kävi. Miulle ennestään aivan tuiki tuntematon ihminen mutta siin sitä vaine tutuiksi tultiin ja ystävystyttiin. Ihanaa.
   Ja päivän tämän päätteeksi totesin sitten hälle että sieustahan on jo ihan mies tullunna. Oli nimittäin poika miehistynyt ja komistunut siihen malliin ettäs voisi vaik kuvitella ( jos nuorempi olisin ) "laittavansa pulloon ja tikulla sorkkivansa". Voih tyttöset mitä siinä teille on! Voi poika, miten viel olet helisemässä likkojen kera!
  
   Niin vierähti se päivä "lomaillen" suuressa cityssä ja ehtoo puolla kotiain tultua otimma ja pyörähytin...



... kasaan itselleni lohipiiraan a lá mie. Himpulla nokareella juustoa tosin...
   Enhän mie sitä kerennyt maistaakaan kun sovimma jo toisen ystäväiseni kera että Lavantautia pitää nyt lähteä "parantelemaan". Niin sitä sit mentiin "karseella kiiruulla" ja - tultiin takaisinkin... Syöden yömyöhä palaset tätä piirastani. Hyvää oli.


  
   Tuli päivä uusi - eli seuraava ja mie suorsin kohti lähintä "isoa" keskustaani. Asioillani ja sitten vaine ettimässä kirppareilta uusia savisia kukkaruukkuja ja alustasseja niille.




   Ruukkuset mie otimma ja pesimmä het´sillään muttas ne tassit - ne jäivät sitten viel "tekemäti"...

   Mutta "kerkesinpäs" kuitenkin aloitella niiden uusien ripojeni kera...
  


   Lähtötilanne oli tällainen. Hyvinkin yksi-oikoinen, sanoin kuvaamattoman tylsä ja ei niin kaunis ( ruma siis ) rosteririvoitettu huusholli.



   Irrotimma kaik ripaset ja puhdistin kaikkien ripojen alustat puhtoisiksi. Poies kaik entisten ripojen alle pinttyneet liat ja roskat.



   "Lopussa kiitos seisoo." eli lopputulema on sitten tällainen!
Kyl nyt passaa meikä Mummeron täällä käyskennellä ja katsastella.
Nyt silmäin lepää, nyt on sieluin jo tytyväinen - sankken tytyväinen.
Nyt on väriä kuin Peppi Pitkätossulassa tahi josain ns. maalais-sellaisessa. Ja se että kun entiset rivat olivat nuin piiiiitkät ja niiden kiinnitykset sitten nuin piiiiiitkällä toisistansa niin siksi jouduin ostamaan näitä uusia nuppisia "ripoja" ns. tuplaten. Kumpikin entisen rivan reikä kun piti piilohon saada jottei toinen jäisi auki olla möllöttämään. Mutta ei se miuta haittaa - se ettäs nyt on nuin paljon nuppeja, ja vasiten sin yhdessä ovessa tahi laatikossa. Ompahan väriä kylliksensä, onpahan valihtoehtoja mihkä nuppiin tarttua ja onpahan eloisuutta huusholliini miun :)


  
   Kerroinkin ennen tämän lomani alkua kuin aloittelin saunain petsaamisen tummaksi. Sitä jatkoin lähes koko tään lomani ajan niin ettäs viel puuttuvat katonrajasta kattolistat paikoiltansa koska...



   Tästä lähdettiin. Tällainen saunani oli ennen kuin mie pääsin siihen "käsiksi". Tylsän vaalea, puupintainen. Sellainen pliisun tavallinenkin se oli...
Ei sillä - olen tykänyt siitä tähän asti. Ihan tosissani tykännyt. Vasite kun eräs Ystäväni-miun teki sinne miun tänne muutettuain ne leviämmät lautehet joilla on mukava saunan lempeässä lämmössä löllötellä.
Mutta kaikella on aikansa ( ja kaikella paikkansa... ) joten niin oli nyt tällä saunain värilläkin. Värillä joka ei oikein rauhaa miulle antanut siellä ylisillä ollessain koska olinhan jo tottunut Majassani Matalassa kylpemään vuosikausia mustain seinäin sisällä. Sitä kaipasin, sitä halusin, ja niin sitten päätin ettäs nyt! Nyt mie sen teen. Saan sit apuja toisilta tahi en. Ei se niin vaikiaa voi olla - eihän?
   Apua tarvitsinkin oikeestaan kahteen asiaan:
Purkaessani tarvitsin avukseni jota-kuta joka jaksoi ovea kannatella ja sen nostaa saranoiltaan kanssani; seinänaapurin poika ( mies ) kävi sen kanssani jutskaamassa.
Toinen mihkä apua kaipailin oli se että tarvihin jonkun joka miulle "ampuu" listat takaisin paikoillensa sillä tiedän itteni, tunnen itteni ja en voisi millään suvaita niitä jälkiä mitä sinne listoihin tulisi jos mie ne sinne listanauloilla olisin paikallensa vasaralla paukutellut. Olisin kärsinyt niistä tekemistäni jäljistä niissä. Kärsinyt ja kärvistellyt kunne sit olisin marssinut lähimpään rautakauppaan ja ostanut uudet listat ja - ettinyt jonkun joka kävisi ne sit aivan OIKEIN ampumassa sinne paikoillensa. Et viisaampaa oli ettiä jo alkujaan hemmo joka sen teki. Piste.
Näimpä eräs toinen Ystäväin sen puolestain "paukutteli" - ja ovenkin laitteli kanssani paikoilleen. Ihanaa kun on tällaisia Ystäviä olemassa.









   Eikö vain kaunista tullutkin? Hyvin käy yksiin tumma, musta, paneli ja vaaleat laattapinnat. ( Tosin beiget väriltänsä... jotka myös vaihtaisin HETI jos vain miul varaa olisi... )
Kiiltävä on pintansa nyt - josta tosin olen himpun pahoillani mutta jotainhan se ain pitää jätttää "parantamisen varaa" joten olkoon se sit toi pinnan kiiltoaste. ( Mattainen olisi ollunna enempi mieleeni miun. )


 
   Tässä "surku-hupaisat" kattolistani saunani miun.
... "koska"... jo rotjatessain näitä listoja, kuin muitakin seiniltänsä irrottamiani jutskia ( mm. nousutukea, lauteiden kannekkeita, yms. ), mietin että jos vain mitenkään sattuu miuta "onni suosimaan" niin miehän rotjaan ne automaatiisesti väärältä puolelta.
Niinhän siin sitten kävikin. Kun listoja aloimme kiinittäämään tuonne saunain kattorajaan niin tuumasi Ystäväin, Hyvä, Rakkahin, ettäs olet sitten petasnnut nurjan puolen...
Joten se siitä. Näinhän mie arvelinkin. Eihän se muuten olisi voinut mennä. Ei sit ollenkaan. Joten ei kun muut listat ( ja se ovi ) paikoilleen sekä mie petsipensseliä uudelleen heiluttelemaan... ( Tänään ehtoolla käy Ystäväni nämä listat kanssani paikallensa laittamassa. Hyvä jutska. Sit on saunain valmis. Ihan KOKONAAN.
   Tosin kylvin mie jo ekan kerran saunassain - ilman listoja. Hyvä oli olla siellä. Hyvä oli öllötellä ja lämmitellä.
   Ja ennen kuin mie uskaltauduin itte ylisille lämpimille niin mie aloitin tämän saunain "hiostamisen" pikkuhiljaa, koska pelkäsin jotta jos vaikkas se petsi alkaa kuplimaan siellä panelien pinnassansa.
Meinaan että ehken se petsi oli tarkoitettu vejettäväksi pintaansa vain kertaalleen. Silleen et se kuultaisi lävitsensä, se puun pinta.
Mutta kun siitä tuli silloin vasta sellainen hailakka. Sellainen tuskin muuttunut väri. Vejin toisenkin kerran... tuli ruskea. Vedin komalnnen kerran ja johan alkoi aikaan tulla. Tuli mustaa! Haa! Nyt oli oikeet sävelet!
Eli nyt se on sit JOKAHINEN kohta vejetty kolmeen kertaan jotta siitä mustan sain; pinnassansa on petsiä sitten enemmältikin.
Ja näin mie sit tämän petsikerroksen paljoutta jännittäin lämmähytin ensin vähän aikaa ja aivan pienellä lämmöllä. Sitten aloin pikku hiljaa lisämään lämpöä ja lämmityksen pituutta, kunne vihdoin pääsin jo saunomis-lämpöön ja -lämmitysaikaan. Petsi pysyi seinillä, ei kuplinut. Joten luulempa vainen että se sittenkin onnistui - miulta! Hyvä mie!



   Miulla on tässä huushollissain kalustona aikas vanhaa kaliperia oikeestaan lähes kaikki. Siis silleen vanhaa ettäs ne ovat ainakin jotain -50 - 70-luvuilta peräisin mutta joskos jokunen vielkin vanhempaa vuosikertaa omaava yksilökin sopii joukkooni iloiseen. Tahi sitten ovat muuten "vanhahtavaa" juttua.
No, miulla on myös tällaisia ihan perus-perus puutuoleja muutamia kappaleita. Viel puutui kolme kappaletta... Siis puuTTUI koska vasta täsä taannoin kaksi uutta sain käsiini kiinni ja ne hankittua omaksein.
Mutta kun ne omasivatkin ihan viti valkoiset pinnat niin eihän ne miulle "sopineet" olleskana. Eivät toillaan.
Jotenka tiedossa oli sitten pientä "remppaa" tälläkin "saralla" ja mikäs se sen Ihanampi" ja "sopivampi" ajankohta moiselle "rempalle" olisi kuin loma! Ei varmaan mikään muu!

   Otimma täsä mennä sunnuntaina ( lomallani ) sitten kaksi "kaunista" tuoliani mukaani ja läksimmä tykö tyttäreni huushollin.
Ja kun tällainen Kamera-holisti kuin olen niin kameranikin mukaani otin... antain "Taivaanrannanmaalarin" käytellä "sivellintään":









   Kaunista Suomalaista luontoa kera vesistöjen seljänteiden. Aah! Siin silmä ja sielu lepää!



   Tässä näette alku tilanteen. Tällainen viti-valkoinen tuoli. Tai siis oikeesti kaksikin tällaista muttas kuvassa tässä vain yssi kappale. ( Ja miun varjoin... )



   Ja täsä; saanko esitellä: miun tuolini "uudet" uusine väreineen!
Toisesta paljastui pelkästään tuollainen sinisen vihreä alusmaali ja toisesta pääosaltaan keltainen maali sen pohjakerroksen päältä. Ja kumpaisestakin selkänojan pinnasta PUNAISTA!
   Nyt voi joku teistä katsoa ja ajatella ettäs eihän noi ole minkään näköisiä! "Tollattiis "sekasikiöitä"." Mutta hei taasen; "kauneus on katsojan silmissä." ja näin on paree miulle. Näin mie ne haluan - tälleen "ei viimeisteltyinä".
KOSKA tämä Majani Mahtavainen on vähän silleen Peppi Pitkätossuinen, vanhahtava, värikäs, räiskyvä ( ihan erilainen kuin mitä Majani Mataliseni oli ) ja mikäs se paree passais kuin tällainen "värikäs"?
   Olen sankken tytyväinen saavutukseeni. Ei siin mennäkään kuin muutama päivä. Päivä yksi: hioin koneella kummankin tuolin ja lisäksi kraapalla krapsuttelin pienimmistä kolosista poies kaiken viti-valkian maalin. Päivä kaksi: hioin käsin toisen tuolin... päivä kolme: hioin toisen tuolin. Sitten otin ja huuhtasin "hulaveellä" kumpaisenkin ja kotiain kannoin. Hah!
Tein näin pikkuhiljaan nämä tuolini ( kuten saunanikin noin viikon jaksolla ) koska "säästellen" käsiäin jotka eivät ole mitä parhaimpia Ystävyys, Yhteistyö ja Avunanto -sopimukselilaisia. Meinaan että ne eivät kestä, jaksa, pitkään tehdä tällattiis hommia. Alkavat puutua, väsyä, kipuilla ja sitten turvottavat öisin. Joten paree on vaine pikku hiljaa... Ja sanotaanhan sitä jotta "pikku hiljaa hyvää tulee." joten eikös tuo nyt ole "sanomatikin selvää" että näillä eväillä mennään?



   Sittenpäs pidin "luppopäivän" lomallain.
   Puuhastelin koissa jälkeen tuolini hionnan. Taisimpa pestä pyykkiä ja silittää niitä. Tuulettelin petivaatteeni ja pesin liinavaateet sen. Kokkailin, oleilin, puuhastelin puutarhassain.
Nostin nimittäin tuolta Alta Omppupuuni eräänkin kipaleen Liljan kukkien sipuleita poies antain niitä tyttärellein. Samoiten kun vein hälle Iiristä, Syysleimua yms. jotka nyt sitten katsoin että ylimääräisiä siellä penkissäin ovat. Silleen että ovat liikaa jo kasvaneet, tms..
   Ja nappailinpas taasen kuvia kukkasistain, Alta Omppupuuni:



   Kohta kypsyvät. Ihan kohta. Eivät ihan viel mutta - kohta. Sitten pääsen taasen ( ensi kuussa ) näitä popsimaan "parempiin suihin" makeisiin.



   Tämä on joku ns. yhden kesän kukkanen jonka kukkapenkkiini kylvin joskus kevähällä ja jonka nimeä en muista sit milläskänä. Ei sen puoleen - en mie taho muistaa minkään kukkasen nimeä :( Ne ovat vain jotenkin niin vaikiat miulle mieleeni painaa. Surku, sillä olisihan se kiva osata näiden ihanuuksien oikiat nimet eikäs vain jotain-sinne-päin.



   Tämän mie tiedän! Tämä on Krassin nuppu!
Tällainen pieni "siimahäntä". ( Ja kivasti "irti" taustastansa. )



   Syysleimullaini pistäytyi sattumoisin Neitoperhonen juuri kun siellä kamerain kera heiluin. Ihana sattumoinen.





   Tämä lasi. Tämä lasillinen on nimellä: "Älä tee kuten minä teen - tee kuten kaikki muut tekevät."
   Näin siksi että ihan kaikki meistä ihmisistä eivät aloita päiväänsä jollakin viher-smoothiella mutta miepäs aloitan! Tyttäreni tämän silloin noin vuosi sitten miulle opetti ja siinä olen pysynyt. Melkein jokahinen aamu teen tämän ja vedän "kitusiini". Harvassa ovat aamut etten sitä tee ja syö. Silloin olen joko jossakin reissun päällä tahi sit rahat ovat niin "pikku" etten ainaksiaansa saa ostettua...
Mutta sellainen tapa tästä on jo tullut et ilmankan ei oikein osaa olla. Hyvää se on vaikkakin aika "makuelämys" onkin. Inkivääri, sitruuna, kurkuma, valkkari yms. aineksensa sen "maukkauden" tekevät.
   Tähän mie laitoin sen nyt joukoon "lomani" sillä että se on kuulunut myös jokahiseen loma-aamuuni mukaan kuin Aurinko Armas Nousemainen itäiselle taivaanrannalle - jos ei ole sateista aamua...



   Sitten palataankin himpun takaisin päin tällä loma-jaksollain ja päivään toiseen kun siel lämimmässä "suuressa" kekuksessa kävin ja kukilleni saviruukkuja uusia kirpparilta etsin; Tassit hankkimani ovat täsä. Juuri pesusta tulleina. Valmiina kukkasten alle laittaa.






   Näiden kukkieni jotka näin siksoltain runsaimmin mitoin näitä tässä taanoin saadessain, nyt  jo näin "rönsyävät" pitkin ruokapöytääni. Keittiössäin ne ovat "vallanneet" jo kokonaan ns. kaffepöydän ja vanhan omepelukoneen päällisenkin.
Siksoin ain nariseekin tykönäin käydessänsä että kuule, raikkaas tästä pöydältä näitä "renttujasi" välleen vähemmälle että tähän vois edes KAFFIkupposensa laskia kun kaffia juo! ( Hänkin yksi varsinainen KukkaHOLISTI jolla on aivan taatusti PALJON, PALJON, enempi kukkasia kuin mitä miul on! )



   Muttas kun mie nytten ne KAKSI TUOLIAIN sain omaksein ja valmiiksi tehtyä niin voinempas sitten vaihtaa himpun järjestystä huushollissain - joutessain. Näin kun lomalla joutaa... Nyt saan ruokapöytäin ynpärille tasaparit tuoleja vastatusten ja se pöytäin penkkinä toiminut penkki joutaa näin ollen kukkasillein kukkapöydäksi matalan akkunain etehen... kun nämä kukkaseni tilaa itellaan tarvihtevat.
Sanonkin tuolla "sosiaalisessa mediassa" Ystävilleni, Hyville, Rakkahille, ain että "Meillä muutetaan." kun pruukkaan huushollini järjestystä uuteen uskoon. Meinaan että sen verta olen rokotettu Kieräjä-verellä että paikallansa en pysy tovia pitempään ja niinpäs mikä se onkaan sen halvempi muutoksen muoto kuin muuttaa huushollinsa järjestystä uusiksi. Voi aivan hyvin kuvitella ettäs sitä niin kuin olisi ihan OIKIASTI muuttanut johkin UUTEEN paikkaan! ( "Köyhällä on halvat huvit." )





   Leipomuksia en ole tosiaankaan lomallain unhohon painannut vaan otimma täsä ja leiposin myös tällattiis Kuningatar raakakakkusen.
Hyvän näköinen tuli ja on muuten hyvän makuinenkin. Nam!
   Tämän kakun ja tuon Lohipiirakan lisäksi sitten tietty leipoilen "jokapäiväisiä" näkkäreitäni ja välleen pehmeitä sämpylöitäkin... Niitä "alvariinsa" tarjolla oleviani.



     Lomapäivääni toiseksi viimoista vedettiin täsä eilennä.
  Aamulla tuumailin jotta nyt muuten lähti. Reissaaja-Lissi maailmalle! Kunne ensin möyrin vähän Alla Omppupuuni...
Niin mie sitten nostelin sieltä taasen "liikoja" kukkasia poies vieden niistä ensin osasen tuonne aidan taakse naapurillein ja sit maailmalle mennessäin loput taasen tyttärellein.
   Ennen lähtöäin kuitenkin nakkasin evätiä massiini, nappasin kamera olellein ja SITTEN ei kun menoksi...



   Tiedossain oli että mökillämme Karvikset jo aika kypsiä ovat ja jos ne vain suinkin itelleen ( sukuun ) haluaa taltehen ottaa niin ois niin kuin paree aika sinne ehättää...



Ja samoin tein voisin sieltä tuonnen "harventuneeseen" kukkapenkkiini tuoda ihan ERILAISIA kukkasia uusia!
Eli "kaksi kärpästä samalla iskulla" - ja mie siin samalla LOMALLE! Eli kolmaskin "kärpänen"...



Joten sinneppä siis - mökille Reissaajan mieli tekevi.



   Siel mie sit yssiksein puuhastelin. Ensin poimin kaik Karvikset mukaani ottaa, ja sitten viel Mustiaviinimarjojakin. Välleen laittelin tulta notskiin paistain siinä tovin päästä omat jauhottomat, sokerittomat, maidottomat, kalkkunamakkarani. 
Samaten välillä koppasin kameran käteeni ja nappasin kuvan sieltä, toisen täältä, ja kolmannen sit viel muualta.
 

   Tämän ylimmäisen kuvani nappasin tällä reissulla ja mietin kuin sitä on...



... syksy taasen askelen etiäpäin ottanut.
Ei ole kuin tovi, tuokioita muutamia ( puolitoista viikkoa ) kun elo näytti tältä, vielä hihertävältä.
Syssy saa - mie en...



   Vessassakin eli ulkohuusissa, tuli myös muutamia kertoja "vierailtua".
Sinne mennessäin olen kautta aikain jostain syystä ihastellut sen vessan nurkkauksen ihanan vihreää ja pehmeän näköistä sammalmattoa kera ihanaisen kivipurosen. Miten voikaa näin arkipäiväinen, näin joka päiväinen, näyttää näin KAUNIILTA!

   Liekkö tästä purosta vahi muualta mökkimme pihanmaalta, nämä kivet jotka ain tänne vessamme parrulle jostain syystä "kävelevät"?
Milloin ne lisiivät, milloin vähenevät, mutta ain niitä siellä on.
Kaunistukseksi? Turvaksi jolle-kulle? Muuten vain?
En tiedä vastausta tälle mutta kuulin joskus että sukumme pikku-likkaset ain vessaan mennessänsä mukaansa koppaavat kivisen ja sit laittavat siellä tämän parrun päälle. Taisin mie niitä sieltä joskus "rokottaa" mutta nyttemmin olen näihin antanut rauhassansa olla.... Liekkö joku muukin näitä vähäsen "rokottaa" mutta sama se; kohta on kiviä erilaisia suunilleen saman verran kuin niitä ei olisikaan kukaan vähentänyt.
   Ennen muinoon suomalaisissa ulkohuusseissa oli seinillänsä jonkun filmitähden, urheilijan, tahi muuten kuuluisan ihmisen kuvia.
Nyttemmin joitakin "hienoja" tauluja tms..
Meillä vessa on "vuorattu" sukumme lasten piirustuksilla ja taideteoksilla - kuten kuvasta vähän näkyykin...

   Tällä reissullain kun kukkasiakin kuvasin - näin mie perhosia monen moisia:

   Neitoperhonen Syyslaimun kukkasilla.



Amiraali Liljan kukan terälehdellä.



Ja tässä Kaaliperhoset "paritusten"...



   Maankamaralle kumartaissain löysin tällaisen Tattimus Tatin...



... sekä "Äidin kasvimaalla, Raparperin alla..." eli "Äidin puutarhalla, Punapajun alla..." yhden Lehtikakatuksen paistattelemassa viel kauniin syyspäivän säteitä! Ei poloinen varmaan viel tiedä et on jo syssy ja voipi tulla sellainen kuin Pakkas-Ukko ja puraista satuttavasti! Auts!



  Tämä täsä on Tuoksuvatukan kaunis kukkanen kera jonkin Höppiäisen.
   Olen iät ja ajat ( varmaan jo jotain 35-40 vuotta ) leikitellyt sanoilla; Tuoksu Vatukka, Tuoksuva Tukka, Tuoksuvatukka... ja miettinyt ettämitenkähän se nyt sit on? Ja jos se on tuoksu - niin mikä täsä oikein tuoksuu? Ei ainakaan miun herkkä klyyvarini mitään ihan kauhiaa tuoksua ole koskaan "nokkaansa" pistänyt tämän tuoksuista. Sekä "vatukka"? Mikä vatukka? Muistuttavatko tämän pensaan kukkaset tahi lehdet jotenkin vattujen kukkasia ja lehtiä? Mikä taasen olisi tämän pensaan "tukkaa" muistuttava elementti?
Näin mie olen ain pähkäillyt asiaa sen kummemmin "virttä viisaammaksi" tulemati - kunne nyt tällä reissullain...



... näin elämäni eka kerran tässä pensaassa VATTUA muistuttavan MARJAN! Siis MARJAN! Ja vaikka olen tosiaankin tämän kera ollut tekemisissä näinkin pitkän ajan niin nyt vasta sen näin!
Nyt voin joten kuten uskoa, tahi kuvitella, että tämä olisikin TuoksuVATUKKA eikäs Tuoksuva Tukka.



   Ihanainen kera viimeisten aamun kastehelmien.

   Olin mie "joutenkin" näin menkein viimoisen lomapäiväni kunniaksi.
Menin ja tepastelin tramppikselle olemaan vain. Ihan vain sinne pötkäkseni - ja muistelemaan aikoja entisiä ihanaisa kun puolisoin kera näin syssyisin mökillä polttopuita tekemässä käytiin ja sit saunan puhtoisina yhdessä  tramppikselle pötkähdettiin... Oih, voih...



Nyt siellä vastaan miuta oli ottamassa tällainen jälki edellisen kävijäisen.
Liekkö ollut Kuka Kummoinen vahi Kulkija Kummajainen mutta sinne oli "puustaimen piirustanut" päälle tramppiksen mattosen.



   Näinhän se loma pitiskin mennä. Näin ollen vain. Sen kummemmitta kiireitä, sen kummemmitta tekemisiä. Ollen ja lötkötellen - voimia keräillen.
Mutta mikä lie et sitä ei ossaa paikallansa olla? Vasiten tekemäti mitään? Ain pitää olla jotain värkätä ja tehdä. Voi sitä "häpiää" jos vietän tuokion jonkun tekemäti mitään ja saamati mitään aikaseksi!



   Näin... näin sitten tämän Reissaaja-Lissin tämän loman reissaamiset meni ja tapahtuivat. "Maakuntamatkaillen." Paljon tästä joukostansa tietysti jätin poies. Tässä on vain sellainen "pintaraapaisu" lomani aikaisista tekemisistäni. Mm. muutamat Lavantauti-iltamat yhden mainitsemani lisäksi...  muutamat valokuvaus-sessiot/reissut... muutamat pienemmät tekemiset... Yksi haverikin; kaaduin niin pahoin kovissa kiviportaissa mennessäni sinne Kalakukko-city go-go:hun että kyynärpääni vuosi verta toista päivää, ja on vielkin kosketus arka; vanhuus ei tule yssin ja "vanhetessaan paranee hitaammin" - olen kuullut jo monen, monen, lekurin miulle tokaisseen...