Silloin kun kerkiän. Kun on aikaa. Kun joudan... tartun käsitöihin kiinni ja värkkäilen kaikenlaista.

   Nyt taisin jatkaa urakoitani näillä sortseilla...
   Olen haaveillut jo varmaan vuoden-toista juoksulenkellein hellepäivien "ratoksi" sortseja joissa hamonen olisi peppuni peitoksi mutta kun olen niitä kulkiessain kysellyt sieltä ja täältä kaupoista niin ain kertoilevat vain ettäs ei sellattiis ole - korkeintaan tennissortsihameita jotka ovat sitten... erilaisia.
Joten unelmani ne vaine ovat ollehet tähän asti kunne löysin tällattiis sortsit alennusmyynnistä. Kun mie nämä sieltä kaupan vaatetangoilta havaitsin niin miullahan alkoi välittömästi aivonuppi raksuttamaan ja mielessäin aloin suunittelemaan että näistähän saisi...






... hyvät hameshortsit juoksullein. Jee! Ostos tuo vaine mukaani ja tuumasta toimeen.
Näinpä mie sitten pakersin ja tein työtäin ahkeraa saaden tulosta tällaista. Ihanaa. ( Nyt sitten vain joudun vuottaa ensi kesää ja sen lämpimiä jotta voin tään yllein pukea. Surku, sillä sinne on viel piiiitkä aika... )

   Tään jälkeen tartuin käsiksi muoskani mukelo talvitakkiin jonka hän sai käytettynä ja risaisena. Siit toppatakista oli vuori haljennut seljästä kahtia aivan sinne ala-kuminauhalle asti.
Mie purin vuoristoa, "neulailin" kankaita kiinni toisiinsa ja ompelimma. Ka, siitä tuli hyvä. Voisiko sanoa et jos ei tietäs et sitä rustattu on niin voisi sanoa ettäs on kuin uusi!
Mielissäin olen; saa tyttönen talveksi yllensä lämpimän, "uuden" ja ehyen takkisen.
   Seuraavaksi kutsui äitini miut tykönsä lyhentämään pikkutakkinsa hihaset sekä sen hihojen vuoret.
Jälleen availin vuoria, purin hihan vuoresta jonkun sinne ompeleman laskos-lyhennyksen, ja aloin mittailla sopivia hihojen pituuksia. Kun pituudet oikia löytyvi niin "neulasin" taasen kankahia yhtehen ja sit ompelimma.
A´ vot sie, ku passelia tuli. Sai äitini miun ehdan ( viel hänen pitämättömän ), uutukaisen pikkutakkinsa ylleen mennä viikonlopuksi erään tuttunsa häihin.
Samoin tein otimma ja pätkäisin äitilleni yksien farkkujen lahkehet hänen pituuteensa ja ompelimma sinnekkin muutaman ompeleen. Nyt on äidilläin "uudet" farkut entisten jo aikas ohueksi kuluneiden farkkujensa tilalle. Ompas hyvä juttu.




   Sillä samaisella kauppareissullain kun ne sortsit ostin, ostin myös tällaisen mustan hamosen. Se vaine ettäs näissä oli tuo vetoketju sellainen hopian värinen...
Eihän se käynyt miun pirtaani sit olleskana. E-hei! Vasite kun se vetskari oli täl viisiin näkysällä kuin tää miun uusi sijallensa laittama.
Nyt tää on paree; ei haittaa vaik vetskari näkyvi kun se on MUSTA!
Sain itselleni hyvän hamosen pinenellä laitolla... Kiva.

   Tänään "kursin kasaan" uikkarini miun.
   Haaveilin sitäkin pitkään; että saisin itsellein uudet, sopivammat, uikkarit. Entiset kun ovat käyneet miulle hivenen suuriksi koska olen näköjään tässä aikoin saatossa kutistunut...
Vävyni sanoi miulle että TAASKO sie uutta olet ostamassa... "vastahan sie vuosi-kaksi sitten uuden ostit..."; kun heillä ollessain ääneen virkoin ettäs uutta olisin kaupoilla käydessäin menossa kattomaan...



Mutta itteeni näin puolustain: tässä on kuva miusta kaksi vuotta sitten tämä samainen uikkarini ylläin... ja olin muistini mukaan jo tätä ennen pitänyt sitä ylläni muinakin lähi vuosina.
   No, mutta kuitsekin... kaupaan ehätettyäin koplasin uikkaria jos toistakin ja - ainaskin sen "miljoonaa" uutta ihanuutta, mutta ei vaine tahtonut löytyvä. Ei sit millään. Jos olikin kivan näköistä niin sitten olikin jostain kohasta ahistava, kiristävä - ja isompaa kokoa ei kyseistä uikkaria tietenkään ollut myynnissä ainaskaan siinä liikkeessä. Oli olkain-, niskalenkki-, tahi muita malleja. Oli kokouikkaria, bikiniä, ja sellasia paita-housu yhdistelmiäkin ( on niillä oma nimityskin mutten nyt muista et mikä... ) . Kaikkia kyl kokeilin - ei vaine löytynyt niin ei löytynyt. Jouduin antamaan periksi ihan suosiolla, ja tuumailin ettäs jos mie vaikka...
   Ja näinhän mie sit "jos vaikka"-rustailin näistä entisistäin "uudet" uikkarit itsellein. Otin sisään sieltä, otin sisään täältä, lyhensin olkaimia ja katsos - valmista tuli!
Nyt on miulla "uudet" uikarit ja aivan passelit. Vau! Kyl passaa Mummeron tään lähtiä sen 43 päivän päästä lomalle kylpylään!
( Tarina tästä "43:sta päivästä" on tällainen: Heitin tuonne naamalle sieltä esiin tulevaan pläjäykseen että "kuin kauan olet sinkkuna" ja se kertoi miulle ettäs 43 päivää. Mietin ettäs kuis se niin? Miksi 43 päivää? Otin Alman Akan kauniiseen kätöseeni ja alkoin laskeskella; se oli juuri SIITÄ päivästä kun sen "testin" tein, 43päivää siihen kunne lähden sinne varaamalle lomalleni! Ajatukseni alkoivat het´ sillään raksutella rataa moista että millaisenhan Adoniksen mie siellä reissullain kohtaan? Millasen miehen mie sieltä yhtän ja "kotiain raahaan"?
Mielenkiinnolla jään vuottamaan moista ilmestystä. )

    Näihin lisäksi tietty olen ommellut muutakin; lyhennellyt itelleni hihoja, parsinut risoja vaatteitani, lyhentänyt hameen kun sen vyötärö kului jo puhki oltuaan käytössäni varmaan jo sen toistakymmentä vuotta... yms. yms..
Ei aika käy pitkäksi. Vasiten kun täsä hankin taanoin yhden polkupyörän etupyörän ilman napaansa, metalliketjua, purnukoita... jahka ennätän niiden kimppuun!