"Armon Herran vuonna" 2017 on todellakin nämä "kirkon kirjat" elikkä Ukko-Ylimmäisen kirjat sekaisin luonnon kohilta. Muistissa ei ole miesmuistiin oikeestaan kellään et täsä ihan lähi tiemeellä olisi ollunna näin myöhäistä "jääkautta" tällä Telluksemme puoliskolla. Joku oli tänään muistavinaan ettäs on sitä ollunna takatalvia jotain -70 ja/tahi -80 luvulla muttas että näin pitkälle mennyttä talvikautta kera yöllisten pakkasten ja tällaisen lumivaipan niin sitä ei ole ihan jokahisella muistissansa. Eräs muisteli ettäs oiskoon ollunna jotain 60-luvulla viimotteeks tällaista ilmatilaa.
   Muttas joka tapauksessa tänään kun mie aamun avaukseni jälkehen päätöksein tein ettäs nyt mökille ja sassiin niin sain mie siellä todeta edelleen ettäs näinhän se vaine on; kevät tekee kyl tuloaan muttas aivan eri tahtiin kuin esim. viimo keväänä. Tosin täytyvi kertoa ettäs sain mie silti siel jälleen krapsu-krapsutella haravaisella pihatannertamme ihan "kystä kyllä" vaik senkin peitti pääosin kauttaaltaan ihan kantohanki. Mutta sainpahan EDES hivenen mallailla ettäs ois niin kuin kevät, kun se nyt kuiteskin rintaani miun jo pesäänsä tekevi.



   Saunamökkimme piskuinen.
   Ei viel ole tälle kevähälle sitten mennä syssyn jälkeen, lämmähytetty mutta katsoppas vaine Armas Lukijain kuin mie sen nytten tulelle laittelin:
sattui osuvasti tuonne Taivahankannelle pienoinen pilven-pläjäys joka oikeasta kulmasta kuvaten näyttävi kuin piipustansa taivasta kohen kohoaisi piskuinen savuvana.



   Sauna vuottavi löylyhyn tulevaa...
   ... kera akkunallaan välkehtivän keväisen Aurinko Armahan.



   Menneen syssyn raadollista jälkeä.
   Keväisten linnunpönttöjen tyhjennysten jäljiltä maassa makavi yhden pesän lohduton todellisuus. Jonkun pikkulinnun pesintä ( joko Tintin tahi Kirjosiepon ) on jäänyt kesken talven tehtyä mennä syksynä liian joutuisaan tuloaan. Raukka-Parat ovat kokeneet kovan kohtalon syssyn kylmissä keleissä...



   "Kevät keikkuen tulevi."
   Helmililjat nostelevat varttansa ja tunkevat sitkeästi kukintojaan ilmojen iloksi.
   Tämä ruskia hippunen joka kuvassa tässä näkyvi ei ole ns. normi kukkpenkin "kamaa" vaan se on sukumme mummon mukaista lannoitetta kukkasille; kaffinporoja kuivatettuna.



   Kääpä kaunis kyljessä koivupuun josta jäljellä kanto vain enää pihallamme on.



   Lehtikuusen kaunis käpy piskuinen.
   Syssyn, viime kesän, jälkistä satoa tämäkin.



   "Luonto luo tuskissaan."
   Sireeni elää tahdissa aivan erilaisessa kuin mitä Ukko-Ylimmäinen on tälle erää päättänyt: se kehittelee ja kasvatteleen siteästi keskellä kylmän kevätsään, uusia lehtiensä silmuja, kuin vakaasti uskoen että aivan kohta... ihan kohta - on KEVÄT!



   "Piparlehtipoika."
   Siulle Armas Lukijani tämä nimike ei varmaan aukia het´ sillään muttas kerrompas siulle ettäs kun tällaisen Tammen lehden juuri oikiasta kulmasta kuvaa niin se on kuin ois Piparkakkupoika siinä, jotenka tämä sitten nyt vain ON Piparlehtipoika - ja piste.
   Tämäkin on muisto mennä syssystä. Sitkeästi lehti tämä ypö yssinänsä roikkuvi kiinni Tammen oksasessa tässä, keväisten tuulten keikuteltavana.



   "Kevät tuli, puro sano puli, puli."
   Tässä hivenen isompi puronen kera myötävirran alla Akkalansalmen sillan.



   "Ylilento."
   Juuri tällä kuvaushetkelläni, tällä paikalla, joku pienkone suoritti hurisevan ylilennon ylitse sillan.
   On se vaine ihanaa kun on tällaiset upeat keväisen raikkaan kirkkaat kelit niin pienkone lentäjätkin voivat nauttia keleistä ja liidellä pitkin Taivaankantta.



   Taivaanrannnanmaalarina:
   kevättä sillan yläjuoksulla. ( Oikeestaan kaksi kuvaa perätysten - noin niin kuin "panoraamana"... )
  


   Jospa se talvi täsä jo pikku hiljaa hellittäisi otettaan ja saisimme nämä mennä syssyn ( ja talven ) jäljet jättää kokonansa unholaan ja alkaa kasvaa kera uuden kevään kohti uutukaista kesää Armon Herran vuonna 2017.