Viisi ruhtinallista vapaa päivää Töistä! Vau!
Näihin kuuluvat niin normi viikko vapaani kuin jo tekemäni ylimääräinen työpäivä kuin yksi syssyn tuleva työpäivä vuosiloma-ajaltani. Ihanaa kun on tällainen Työpaikka jossa voi sovellellen puolin ja toisin tehdä töitä kuin vapaitakin.
   Eka päivä meni siivoten Majaa Mahtavaistani sekä George Clooneyn kera oleillessa että yhden ystäväiseni kera kreippailessa keskustassamme.
Maanantai olin serkkuni tykönä apu-miehenä, renkinä, avustajana, ynnä muuna sellaisena persoonana, touhuten heidän tilallaan kaiken laista josta tässä nyt meinaan kertoakin erilleen...
Tiistaina käväisin hakemassa ystäväni tyköä liuskekiviä Alla Omppu-Pomppu-puuni olevaan kukkapenkkiini miun. Teen niistä siihen astinkivet. Samalla reissulla hommasin itselleni takatontilleni kesäkukkaset. Voi karseeta kuin ne maksavatkaan! Vaik kuin vähäsen niitä yrittää ottaa ( niin että niillä nyt jonkinlaisen ja kelvollisen loppu tuleman saisi kuitenkin aikaseksi ) niin siltikin niille tulee hintaa aivan valtavasti vähäisen rahan kukkarolle!
Eilinen ja tämä päivä meneekin sitten touhutessa muoskain moukeloihin ja tyttäreni 24/7 kera. Mm. kesäkukkasia astioihinsa ja terasseille laitellen.
Ja kaiken tään jälkeen huomen´ aamuna tulenkin sit huomaamaan että siin ne päivät sitten menivätkin "enkä ole saanut mitään aikaseksi"! Iloiten kuitenkin että pääsen taasen Töihin mm. leipomaan.

   Muttas maanantai aamuna siis oli miulla ja serkku poijalla sovittuna treffit heidän maatilallensa.
Mie siin aamun tunteroisina pakkailin tarvittavat kamani kasaan: kamera, hivenen omaa evästä mukaan - unohtain varta vasten tekemäni pannarit sitten loppuin lopuksi kotiini jääkaappiin... sekä vaihto/työtamineita.
Matkaan suorsin tarpeeksi ajoissa jotta en myöhästy sovitusta ajastamme, etenkin kun kuitenkin suunitelmissani oli kameran kera heilua jo menomatkallani. Monta kohtaa missasin sillä että ne olen kuvanut jo niin monen monituista kertaa että enpää tuota viiti enää niihin päin kamerallani laukoa, vaan jatkan matkaani joutuvaa jotta perillekkin jossain vaiheessa saapuisin.
   Muttas sitten kun tulimma Korkiakosken tiemeelle ja katsastin Aikarautaa etenevää niin huomasin että miulhan on viel aikaa ihan HYVÄSTI tässä! Wau! Näinpä otimma ja kurvasin Korkiakoskella pitkästä aikaa ( ohimennessäni, sillä jokahinen mökkireissuhan siitä ohitseen noin muutenkin ajelen... ) mennen nauttimaan sen ihanista keväisistä, runsaista, kuohuista ja kuohujen pauheesta.
Käppäilin ( tietty ) het´ sillään aivan alas asti ja kuvasin sieltä ylöspäin katsoin mahtavaa kuohuntaansa. ( Tähän en niitä kuvia nyt kuitenkaan laita kun ne "kuvakulmat" on niin monen monta kertaa varmaan jokahinen nähnyt ettei niitä ain viitsi uudestaan ja uudestaan tillotella. )
Olivat viel portaansa paikoitellen jään peitossa joten sai vartoa niin alas- kuin ylöspäin mennessään et mihkä tassunsa kulkiessaan asettelee. Ja siel ihan alhaalla - siel viel lunta ja jäätä piisasi ihan "kystä kyllä", vaik miekin kaiken sen lumen ja kuohunnan keskellä "uraani urkenin" sinne aivan kuohujen keskelle, niin pitkälle kuin vain kamerain kaulassa keikkuen oli suht´ turvallista loikkia kuin vuoristokauris, kiveltä ja kaatuneelta puulta toiselle, jotta paree kuvaa kuohuista mahtavaista saisin.



   Ylhäälle kavuttuani kuvasin "parvekkeelta" pätkän videona tätä mahtavuutta mutta myös näin kamerakuvanakin. Tosin monet monet näistä kuvistani otimma paikoista joista ei ns. normaalisti kuvata mennen ns. aitojen ylitse ja aitojen alitse paikkoihin jotka ovat sitten ihan täysin OMALLA VASTUULLA jos näille paikoille menee kuikuilemaan...
Kuitenkin - kauniit ovat kuohuntansa silti; kuvaa näitä sitten paikasta ku paikasta tahi suunnasta ku suunnasta.



   Koskelta lähteissäin ajattelin pistäytyä Löytynlohella "onkimassa" tuliais-kalasen mukaani mut pahkura sentään kun se ei ollunnakaan viel auki: vasta noin tunteroisen kuluttua.
Jäänyt en moista "epäkohtaa" siihen suremaan ja aikaa matelvaista vuottamaan vaan painasin kaasujalkaa-rivakkaa huomatessani että miullehan tulee hivenen kiirus täsä kun Aikarauta on jo NUIN paljon ja sopimamme aika lähenee vääjäämättä sekä nopeaa!
Pistelin serkkupojalle viestiä että tulossa olen mutta taidan nyt hivenen myöhästyä....




   Tilallaan ensimmäinen asia joka mieleni sisälle ylsi kaiken sen luonnon rauhan ja maatilan ympäristön keskellä oli Pääskysten ihanainen ääni kun ne viilettivät pitkin pihatantereen ilmatiloja ristiin ja poikin. Voi sitä ihanuutta kun niiden äänet kuulee! Mikä lie muttas mie tykkään niiden äänistä! Toinen mistä tykkään on Törmäpääskyjen äänet; ne ovat niin kesäisiä airuita et ei paremmasta tietoakaan!
Kertoili myöhemmin talon isäntä ( serkkupoikani siis ) että nämä pääskyset ovat löytäneet tiensä ihan navetan sisälle asti jo. Siellä ne liitelevät ja pyydystävät navetan "runsaudensarvesta" apetta itsellensä pesien sitten siellä rakennuksen uumenissa poikueineen. Näinhän se oli aikoinaan meidänkin pientilalla kun lapsuuteni siellä asustin ja elelin mutta silloin nämä Pääskyset pesivät heinäladon puolella eivätkä tulleet navetan puolelle ollenkaan kuin joskus harvoin reiteitältänsä eksyessään.
  
   Ihana oli olla opissa tietäväisessä ja siellä tilan touhuissa päivä mukana, aamu- ja iltalypsyä vaille, sillä perille jouduin aamusella juuri kun lehmät oli lypsetty ja ulos pellolle olivat niitä päästämässä, sekä ehtoolla sitten kotiani urkenin kun alkoi iltalypsyn vuoro.
  
   Opin monen monituista "uutta konstia" uutta juttua mitä on maatiloilla tapahtunut ja miten kehitys mennyt eteen päin sitten nuoruuteni.
   Ehken ISOin oppini oli se kun serkkuni näytti ja kertoili kuin nykyaikana kaikki tapahtuu pilkulleen ja tarkaa kirjaa pitäen kaikista tilan elukoista. Ja se etenkin että kuin nykyään tiedetään jo vasikan syntyessä ja sen sitten varttuessaan että mikä on tuleva puolisonsa, minkä sonnin siemenillä se tullaan siittämään!  Ennen muinoin kun oli ( ainakin tietojeni ja muistini mukaan ) oli hyvä vain kun siemeniä saatiin ja lehmä tiineeksi sen myötä. Ei silloin näin "hifistelty" laatusiemenien kera että kuka saa parhaimman sonnin siemenet sisällensä!  Ja sitten niille lehmille jotka jo ns. vanhempia ovat tai mutoin jostakin syystä eivät niin hyviä tuotoltansa tms. niin sitten heille "kelpuutetaan" niiden huomompien sonnien siemeniä tahi sit mitä satutaan saamaan kulloinkin! Huh, sanon miun sanoneen - on kyllä "hifistelyä" huipussaan! Sanoikin serkku että se on nykyään kuin jotakin rotukoiran tahi -kissan kasvatusta; yhtälailla "laatutietoista" juttua.
Sekin hassua että siellä kirjoissa ja kansissa joita serkkuni näytti, on kaikkien lehmien strategiset mitat ylhäällä kuten ainaii esim. Armi Kuuselalla tahi jollakin muulle missillä ikään - näin hienosti sekkupoika niitä mittoja miulle selitti ja vertaili. ( On muuten osuvasti ja lehmiä kunnioitettavasti sanottu kun asiaa alkaa pohtimaan! ) Siel on kaik mitat: säkäkorkeuksista varmaan aina tissien korkeuteen maasta ja kantturan polvien mitat kera hännän heilautuksen ulottuvuuksiin... Ei siis mittaa joka ei sieltä puuttuisi, ja näihin kaikkiin tietoihi, sekä muihin kasvunsa aikaisiin kirjattuihin tietoihinsa pohjaten sitten valikoituu se siitossonnin "mahti". 
Samaten sieltä löytyy jokahisen lehmän, kuten sonninkin, sukujuuret kuten ihmisen sukupuusta olisi kyse. Sinne merkitään poikimiset, syntymät ja kuolemat, sekä sairastumiset, lääkitykset, kokeet yms.. Siis ihan kaikki mitä eläimen elämässä tapahtuu. Näinhän se oli ainakin viime aikoina, silloin kun mie likkanen olin, mutta tuskimpa vaine näin tarkkaan mitä se nyt näyttää olevan.

   Paskakuilut ( tai siis niiden ritiläiset ) puhdistettiin harjaten, ja sitten anneltiin apetta syödäkseen ruokintakaukaloihinsa. ( Joka ei kyllä enää nykyään ole "kunnon kaukalo" kuten ennen vanhaan vaan se on lattiapinnassa lehmänpuolelta sellaisella pienellä laidalla rajattu alue joka sitten liittyy rajattomasti hivenen ylöspäin nousten, käytävän puolella, ihmisen kävelykäytävään. )
Sain ihanan perinpohjaisen ohjeistuksen kuinka nykyiset "lehmien munat" kuljetetaan heinä/rehuvarastosta ensin rehutilaan ja siitä sitten ison koneen kopralla ( kauhiat kopran sormat! ) nostellaan tämän tilan lattialle sekä... tässä mie astuin remmiin mukaan... tässä lattialla avataan nämä noin 400kg painavat "munat" kuorien ynpäriltään ne muoviset suojakerrokset poies kera verkkonsa. Mielenkiintoista hommelia muttas herkkänenuselle aikas pölystä sellaista.

   Siel tilalla oli käynnissä uuden navetan, robo-navetan, rakantaminen. Voi, mitenkä on suurta ja mahtavaa tämä nykyaikainen maatalous ja sen navetat vasiten! Siin kalpenee rinnallansa aikoisten pienviljelijäin piskuiset navatan "pahaset". Paalutusten kiinnityksiä ja paskakuilujen pohjia olivat tekemässä tulevan navetan pohjalla. Oli siin mitaa niin pohjoista pituutta kuin läntistä leveyttäkin!
Ja mitä kaikkea "hienouksia" sinne sisällensä tuleekaan; ns. seinättömiä seiniä, robo-lypsimiä, pihattoja, sorkkain itsehoitoa varten lattiapintaan hiovia pintoja kun lehmät pihatossa kulkiessaan sorkkansa siin kulkiessaan niissä hiovat tietämätään. Kaik pokimaparret ja sairasparret erikseen.
Jeeru, että on hienoa ja mahtavaa entisaikoihin verraten. Mutta onhan se ihan oikein kun uusi sukupolvi kehittelee tätä maailmaa eteenpäin vuorostaan remmiin astuissaan ja näin rakentelee itselleen kuin eläimilleenkin hyvempiä työskentely- sekä oleskelutiloja. Ei enää tarvitse kumarassa kyykistellä lehmäin alla mm. lypsäissä, ei tarvitse lehmäin seistä töpöttää läpi talvikausien samassa parressa, vaan robot "kyykkivät" nyt puolestamme ja lehmät käyskentelevät vapaina, siellä missä haluavat, tilavan ja avaran navetan sisällä. Johan tuon järkikin sanoo et näin on parempi kaikkien olla.



   Aavikkolaivan kyydissä.
   Kävimmä tekemässä viimoisia kevätkyntöjä juuri ennen karhihtemista talonväen pelloilla. Hyvin olivat jo peltojen pinnat sulat ja kuivuneetkin - varmaan pääsevät jo tällä kuluvalla viikolla sinne pelloillensa karhi- ja kylvöhommiin. Hyvä niin sillä onhan tää kevät/kesä jo nyt onneksemme ( ja maanilveilijöiden onneksi etenkin ) hyvin aluillaan.
   Traktosin apukuskin paikalla istuissain ( joka ei muuten tahtonut kestää tään Mummeron painoa, ei sit milläskään, vaan ain "rikki" nasahti liitoksistaan - kun se sellainen palasista kasaan kasattava jutska on... ) totesin että on se onni kun en ole tämän elämäni aikana minnekkään maanilmailyyn sotkeutunut! Meinaan että se traktorin kyyti, olkoonkin että on jo nykyaikainen, iso, "pehmeästi" käyvä, ja muutoinkin kaikenmaailman mukavuuksilla "ladattu" traktori, on aivan kauhiaa tällaiselle huonoselkäiselle ihmiselle! Siinä tunsi kuin olisi jonkin Aavikkolaivan kyydissä. Vaik kuin ettin ja olin löytävinäni juuri miulle sopivan ja oikian istumapaikan sekä asennon niin meno tuo "huima" oli seljälleni liikaa: keikuin puolelta toiselle kuin Kameli-Kemelin tahi jonkin Dromedaarin selässä olisin ollunna. Ja siitäkös miun selkäni tykkää! Oikein kauhiasti oikein! Nyt sitten viel päivien päästä poden selkääni ihanaista ja varton sitä keikutelemati ja rasittamati liikaa jotta lepoa saisi Raukka-Parka välleen.
   Juttelimme serkkupojan kera "syntyjä syviä" monen monituisista asioista aina sukumme alkujuurista ja yhteisestä lapsuudestamme ( ja vanhempiemme nuoruudesta ) nykypäiviin asti. Pohdittiin tunteita ja tuntemuksia laidasta laitaan käsitellen myös kepeämpääkin "kamaa" puolin ja toisin.
Noin yleensä juttelimme myös siitä kuinka toiset tietävät ja tuntevat jo aivan nuorena ollessaan kuin sitä nyt vaikka esim. maanilmeilijäksi haluaa ja kokee sen itselleen pareeksi jutuksi. Kuinka sitä ihminen haluaa, tahtoo, siihen samaan ammattiin ja työhön mitä ovat vanhempansakin aina tahneet: maanviljelijän muokat maanviljelijöiksi, muusikoiden muoskat muusikoiksi, taiteilijoiden muoskat taiteilijoiksi, jne..
Oli ihana kuunella kuin joku voi löytää ( jo varhainkin ) itselleen sen sopivan ja tyydytystä tuovan elämän työn ja ammatin... mie raukka kun en vielkään tiedä mitä miusta "isona" tulee... Sekä se ihanuus että juuri hän, juuri tämä serkkuni miun on aikoinaan löytänyt, tiennyt, ja sittemmkin saanut elää juuri sitä elämää mistä pitää! Voi, ihan kateeksi käy hänelle kuin hän on saanut sen mistä tykkääkin! Olen iloinen hänen puolestaan - todella iloinen.
Siitäkin juttelimme kuinka kyntäessä maanilmeilijä tietää miten syvältä pitää kyntää? Mitenkä hän tietää mitä pitää tehdä? Kuin auran terät ja siivekkeet asetella että saa sen maan juuri oikeanlaisesti käänettyä? Ja että mitenkä sitä kokee tyydytystä siitä että saa työnsä tehtyä kunnolla niin että voi ylpeänä sanoa: "Minä tein tämän."? Hyvin osais serkkupoika täänkin miulle kertoilla niin että oivalsin kuin sitä miekin nyttemmin olen ylpiä kätteni jäljistä tuolla Työpaikallani kun saan tehtyä jotahin oikein hienosti, fiksusti, ja filmaattisesti oikein. Jokin kakku jonka onnistun tekemään todella kauniiksi ja maittavaksi - se on aivan sama kuin maanviljelijä ( ainakin hän ) saa sen kyntöjälkensä juuri oikean laiseksi!

   Toivon että apuuni oltiin tytyväisiä enkä tielänsä seisoa töpöttänyt. Ehken tässä onnistuinkin kun lähteissäin sain kotia viemisiksi yhden pullollisen ternimaitoa ( josta tein jo uunijuustoa palastain sen masuani kohden - vaik se nyt maitoa onkin... ) ja saate sanoiksi että on sitten asiaa tulla uudemmankin kerran kun palautan sen pullosen heille takaisin...
Tosin sovittelimme kyllä että tässä kunne kesä paremmin viel koittavi ja miulta vapaata löytyvi niin käyn sit viel toisen hukin heille hamslankarina. Ja ainaskin viimotteeksi sitten syssyn puolla kun heidän uusi navattansa pihattoineen on valmistunut; näen sitten millainen siitä tuli ja kuis se toimii.

   Kotimatkallein ennätettyäin otimma aikaa itsellein miettien matkallain kaikkea mitä päivän mittaan sain nähdä, kuulla ja oppia. Ajelin hissun kissun ilman minkään maailman kiireita, ja valokuvasin ajan kera...



   Kumpusaari Pohjois-Onkilahdella.



   Sama ranta; Lahtelan tilan venevaja vesirajassa.



   Keväisen luonnon väripaletin kauneutta ilman kesän vihreyttä.
   Ulmansalmi ja suuntana noin-etelä.



   Akkalansalmen sillan levähdyspaikalla - suunta luode ja Paasiselkä.



   Samainen ranta ja nyt edessäni Pohjoissaari.

   Majaani Mahtavaiseen saavuttuani ripsuin kaik vaatteeni yltäni yhteen läjään pesukoneeni eteen pukuhuoneeni lattialle, kapusin löylyihin lämpimiin saunani ylisille, ja tämän taatusti hikisen saunomisen jälkeen sit rasvasin itseni tavan mukaani ylt´ ynpäriinsä käyden lävitse IHAN JOKAHISEN "niemen ja notkon" kehostani....  



... mutta silti seuraavana aamuna kun pyörähytin kaksi koneellista pyykkiä joissa kummassakin oli vaatteita tältä reissultain niin toisen koneellisen vaatteita koneestain poies ottaissa tupsahti sieltä puhtaiden pyykkien seasta tälläinen Ilkimys lattialle! Ei sitten yhtään mielenkiintoinen tuttavuus!
Liekkö pyörinyt koneellisen vahi kaksi pyykin mukana mutta Sitkeä Sissi se nyt ainakin on ollut jos se on yhdenkin koneellisen verran mukana hengaillut...
Mistä lie mukaani tupsahtanut: Korkeakosken luonnosta kun siel rinteillään Vuoristokauriina kirmasin vahi maatilan pihapiirin lähettyviltä siellä ees taas heiluissain VAHI sitten kotimatkaltain kun vesistöjen lähettyvillä valokuvasin?
Mistä vaine muttas en tuota tulotietään sen syvemmin jäänyt pohtimaan tahi murehtimaan vaan otimma ensin ja nirhasin sen puukalossillain poies päiväjärjestyksestä ja sit viel varmuuden vakuudeksi tuikkasin tulen "persuuksiinsa".