Töllöstä tulee par-aikaa "Riistametsällä" televisio-ohjelma jossa on kaksi tanskalaista miestä jotka käyvät ain josain päin maailmaa metsällä yöpyen telttaillen siellä josain paikan päällä - ja kokaten välittömästi ne kulloisetkin saaliinsa itselleen ru´uaksi. Ettien ruokansa mukaan kaiken maailman luontoperäisi yrttejä ja -lisiä. ( Nyt ovat Mallorcalla, tammikuussa jotain vuotta, +16´C lämmintä. )
Ihan mielen kiintoinen ohjelma ja ajatus. En ole tuota piiiiit-kään aikaan sattunut katsomaan: puolison kera, ja vasiten puolisoni miun, sitä tykkäsi katsella vaik mettämies ei ollutkaan. Siin tuossa ohjelmassa vain on sellainen kuvaus, kerronta ja niin höttösen-maanläheiset nämä henkilöt että sitä on kiva seurata. Se kait puolisoanikin siin viehätti.
Olisihan se ittesäkin kiva olla tuollainen ihminen: matkustella, metsästellä ja sitten viel kokata niistä saaliista syötävätä itselleen. Vau, se se vasta elämää olisi!
Kyl mie nuorena ollessain, silloin kun ikä olisi juuri riittänyt luvan saantiin, haaveilin metsästyskortista, ei kun ampumaluvasta, mutta haaveheksi moinen jutska jäi. Ei sitä ollut ieti mennä vanhemmilta mosita juttua kyselemäänkään - tyttökin kun viel olin. Tai ainakin näin miusta itsestäni silloin tuntui et vanhempani ajattelivat. tosin nythän mie sen luvan voisin itselleni hankkia kun olen itse se asian päättäjä mutta - ei sitä enää kehtaa. Tuntuu että mitä sitä enää?
   Tuli postissa tänään, kuten ain joulun alla, kirjekuorellinen "Suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden kustannus Oy:n"  erinäisiä joulupostikortteja joihin saisi osallistua maksamalla heille ns. kannatusmaksun näistä korteista. Tueksi ja turvaksi heidän taiteelleen. En tänäkään vuonna maksele sitä mutta laitan kortit taltehen - jos vaikka käyttäisin niitä.
Muttas kun katselen näitä kortteja joissa on näiden taiteilijoiden suilla tahi jaloillaan tehtyjen taiteiden kuvia niin mitenkä voi ihminen olla hyvä taiteilemaan kuvia "vaik" ei käytäkkään käsiään!? Miten on hienoja kuvia niissä. Itse en kyl osaisi käsillänikään tehdä sellaisia. En sit millään. Hyvä jos kamerallain osaan Taivaanrantoja maalailla...
Samaten tuli joulupostikorttien koontikirjekuorikin tänään postin kautta kotiini. Sainkin juuri tänään kaikki itse tekemäni joulupostikorttini ihan valmiiksi asti! Oikein postimerkkien laittoa myöten niihin kortteihin jotka lähetän postin kautta - muutamat annan suoraan ns. käteen. Elikkäs "ajoissa valmista; sano vävy kun anoppi tuli kylään". Ei voisi paree mennä.
   Tänään sain myös tulevan valokuvanäyttelyni koko hela hoidon valmiiksi asti. Enää on vaine sitten aikanaan kuvien laitto baspeihin kiinni ja ja ripustaminen näyttelytilaan. Jee, hyvä mie! Tein tänään sitä varten jopa näyttelyesitteen tällä koneellani valmiiksi kuvan ja tekstien kera kun yksi Ystäväni, Hyvä, Rakkaani, neuvoi eilen ehtoolla miulle kuin se koneella tehdään jotta saan valokuvan ja tekstin samaan pakettiin; mie kun en sitä entuudestaan taija.
Sitä esitettä nettisfäärien kautta eteen päin lähettäissäin tajusin että voi miuta pöhköä Mummeron höperöä! Mie olen kaikille tähän asti paasanut että näyttelyni on sitten tammikuun aikana... nyt tajusin että eihän se näin olekkaan! Se on vasta HELMIkuun aikana! Onneksi tajusin nytten "jo" jotten sitten esim. tammikuussa olisi ollut menossa sen näyttelyni pystytykseen ja silloin vasta hokassut ettäs kuis tämä nyt näin...? Ja esitteeseenkin sain ihan oikian aikajakson laitettua kun tarpeeksi ajoissa erheeni hokasin. Huh, helpotusta!
Muttas "onni onnettomuudessa" nytpähän miul on sitten koko tammikuu aikaa tehdä 24/7-tyttäreni vuosilitviikit maistraattiin ihan rauhasa kun ei ole tätä näyttelyn laittoa kasaan. Ihanaa!
Surkuttelen vaine sitä että olis kiva entiseen tapaan viedä valokuvanäyttelyitäni edelleen tuonne naapurikunnan puolelle muttas kun ei ole enää sitä puolisoani olemassa jok ammoisina aikoina ain avitti miuta sinne KAUHIAN korkialle näitä aikaansaannoksiani kiinni ripustelemaan.... Siel kun olisi näyttelytila ihan ilmainen eikäs kuten täällä omassa TAITEILIJApitäjässämme - maksullinen.
   Kävipä tänään, siis juurikin tänään, tykönäni kauan kaivattu sähköhenkilö ( mies se oli ). Olenkin häntä jo kuukauden päivät vuotellut tyköni sil siitä on tasan tarkkaan hivenen päälle kuukausi kun häneen eka kerran yhteyttä otin ja aloin sovittelemaan jotta jos hän vaikka kävisi tämän taloyhtiön piikkiin vaihtamassa ja asentamassa uudet pistoke-lamppu-jutskat tänne keittiööni kun en entiset sanoivat ittesä silloin irti "ystävyys, yhteistyö ja avunanto"-sopimuksestamme.
Oli hivenen tylsää ( en sanoisi hankalaa ) työskennellä vaine toisen puolen tuplapistokkeiden varassa kun toisen puolen olivat ihan täysin rikki. Nämäkin kaksi joita käytin... sain pelätä jokahinen kerta että milloin sieltä lieskat tahi kipinät välistänsä lentelevät ( tai jää osa pistokkeesta töpseliin kiinni kuten tapahtui toisella puolella kyökkiäni siin toisessa pistokkeessa ). Ei ollunna yhtään kivaa. Mutta minkäs teet kun jotahin ain piti, halusin, tehdä ja kokkailla. Tietty olisinhan voinut mennä vaik makkariin tahi tupaan töpseliä "lainaamaan".... Mutta nyt on hyvä. On uudet ja ehdat, sekä toimivat, lamppu-pistokkeet kummallakin puolella kyökkiäni. Jee!
On se vaine kumma juttu kun tähän Majaani Mahtavaiseen etsimme kumpainenkin, sekä mie että tämä sähköurakoitsijakin, uutta, korvaavaa pistoke-lamppu yhdistelmää niin sellaisia en enää oikein ole olemassa. Nytkin tämä mies kertoili miulle että hän varta vasten oli tilannut kaikki "viimeiset" itselleen kun tietää että täällä-kin kylillä on juurikin näitä rikki menneiden syseemieni kaltaisia lisääkin, ja että ne muutkin kohta "kuolla kupsahtavat"... Miksi niitä, tahi siis tällaisia, ei enää tuoteta? Miksi enää ei ole pistoke-lamppu sydeemejä olemassa? On vain näitä "hienoja" kaiken maailman "piste"lamppuja tahi jotahin nauhavalosydeemejä ja sit pistokkeet erilleen. Mitenkä niitä sopivasti ja silleen siististi entisten tilalle sit asennetaan? Pitää porata reikää sinne tahi tänne ( tiedän kun Majaani Matalaiseen jouduttiin aikanaan keittiörempan yhteydessä niin tekemään ) ja kuljetella johtoja sieltä tahi täältä... Ei hyvä olleskana.
   Kävimmä toka kerran tälle "talvelle" laittelemassa Hepo Hopiani li´ian päähän kiinni. On nimittäin huomenissa aamupäivän aikaan lähtö maailmalle 24/7-tyttäreni tiimoilta ( ja samalla käväisen hoitelemassa omiakin asioitani ) ja kun nytten on taasen tuota pakkasen panemaa sen verta että ei ilman lämmitystä ole ieti mihkään karauttaa.
Onhan tuota luntakin ( taasen ) tienoot valkiana. Tein aamutuimaan hivenen lumihommia etu- ja takaporstuallani sekä kaivelin Hepo Hopiani näkysälle alta valkian peitteensä. Kyl se sieltä viel löyty.... Tarkistin ja lisäilin hivenen tummaa menovettä keulen alle ja peittelin viel lopuksi vällyn alle jotta ei tarte sit aamusella kovin kerpsu-krapsutella. ( Ollappa lämmin paikka Hepo Hopialle tarjota... )
Joskoo se jo talven lykkäisi lähtemättömän tienoille näille. Olisi se kivempaa valoisa valkia peitto kuin ainainen tumma, loskainen kura joka puolella. Olisi kivempaa ja siistimpää kuljeskella jokahisella puolella - ja Poika Poloinenkin pysyisi puhtahana kupeiltansa eikäs olisi tullainen likainen kuralätäkkö.
   Krapsutella meinasin täsä eilennä tuota miun lasertulostimeni mustekelaa jollahin tapaa kun se alko niitä joulukorttejani tehdessä ja niihin tekstejä tulostaissa, kummasti mustettaan levitellä pitkin puhtoista paprupintaa. Ei silleen runsaasti mutta sen verta kuitenkin että muutaman niistä papruistani hylkäsin ihan het´ sillään ja muutamat juuri ja juuri kelputtain viel otimma kortti-talkoihini mukaan. Mutta pitemmän päälle, vasiten asiapapereita tulostaissa, se ei kyl passaisi; papru kun tuli silleen harmajaksi kauttaaltaan josa sit tämä varsinainen musta teksti on/olisi.
Soittelin sille hammolle ( mies hänkin.... ) jonka luona kävin juuri viikko sitten uutta mustetta kasettiini ostelemassa. Hänellä kun ei silloin ollut siihen täyttömustetta hallussansa niin hän päätti sitten samalla hinnalla miulle antaa valmiin, ns. ei-alkuperäisen-patruunan. Ihan hyvä ja ihan kiva juttu. Näin tapahtui hänen tykönänsä toissa kerrallakin. ( Eikö sitten osaa varautua täyttömusteeseen vaik sitä esim. mie hältä kyselen vahi onkoo toi jokin kikka vain olla investoimatta täyttömusteeseen - vaik täyttöä mainostaakin - ja vaine tällaisia korvaavia patruunoita myydä? ) Se vaine nytten että se ei ollutkaan laadultansa hyvä. Ei sellainen hyvä kuten viimo kerrallakin oli.
Nyt soitin hälle ja sovimma yhteistyö ja avunanto-sopparin mukaan jotta palautan hälle tämän "ruikkivan" patruunan josa hän epäili että on jokin, jonkin paikan, pienoinen vuoto kyseessä, ja hän antaa, siis ANTAA, tämän tilalle uuden vastaavan patruunan kun huomenissa sinne maailmalle urkenen. Hyvä juttu, pääsen sitten taasen tulostelemaan.
On se näihin tulostimienkin kera vaikiaa. Ostan värillisen tulostimen ( laserin- tahi tavan-tulostimen ) ja sitten siihen pitäisi ostella jokahista väriä erikseen; ain saisi olla jotahin väriä vaille jostahin. Tosin samahan se on pelkän mustan musteenkin kera muttas on se vaine helpompaa ettiä yhtä kuin sen millonaa eri väriä. Ja sitten se että ostaako täyttömustetta, vaihtoehtoista mustepatruunaa vahi sitten ehtaa ja aitoa mustepatruunaa? Siinäpä se vasta oivallinen pulma onkin; ostatko kalliita ja alkuperäisiä vahi kelpuutatko korvaavia ja halvempia - kun ne halvemmat tahtovat joskus olla aika lailla sopimattomia vaik kuin pitis sopia... Ja nykyään kun toisaaltaan saat sellaisen kokonaisen tulostimen musteineen päivineen tällaisen yhden täytön tahi uuden -patruunan hinnalla!?
   Eilennä ehtoolla kun oli tämä Ystäväni, Hyvä, Rakas, luonani vierailemassa niin olipas mukavaa kun hän ajatteli asioita kanssani suntaan ja toiseen kun olen täsä pikku hiljaa alkanut ajattelemaan tämän Majani Mahtavaisen myyntiin laittoa ja jonkin uuden, pienemmän, "pahvilaatikon" ostoa. Oli mukavaa kun oli toinen ihminen johka sain "peilata" ajatuksiani asiasta moisesta ja joka myös osasi kertoa miulle monesta asiasta asioita joit en itse tiedä olleskana.
Sekin oli mukavaa kun saunoimme nauttien ylisien lämmöstä rupatellen asiasta ja toisestakin - huomaten sieltä poies tultuamme et oh-hoh, kuin siellä aika vierähtikin yllättäin aivan tunteroisen verran etiä päin ( miun normaalin puolen tunteroisen sijalta )? Mutta onneksi hällä ei ollunna ( eikä miullakaan ) nyt kiirusta mihkään kuten tavallaan ain on, ja näin sitten pystyimme olla öllöttelemään aivan kaikessa rauhassa toistemme seurassa.
Niin se vaine ystävän kera aika kulkee huomaamati ja rattoisasti kun on mielekästä seuraa ja jutut luistaa. Ja miten se on henkisestikin tärkiää että on joku joka kuuntelee siuta, joka jakaa asioita kanssasi, ja joka pystyy, kykenee, ja tahtoo kyseinalaistamaan ajatuksiasi elikkä ei tarvitse olla mitenkään vieraskoria siuta kohtaan ( tahi siun ei tarvitse olla häntä kohtaan ) vaan voi suoraan sanoa negatiivisiakin juttuja. Voi olla siis erimieltä kanssasi. Saati sitten kun on tällainen ystävä joka on monessa asiassa elämänkokemuksellaan paljon, paljon, visaampi kuin mie itse - mitenkä hän voi antaa mieulla monesta aisasta erilaisia näkökantoja ja tietoja kuin mitä mie omaan!?
   Tosiaankin olen mietiskellyt myyntiä ja ostoa. Se vaine on kumma kun muistelen aikoinaan Majani Matalaisen myyntiä ja tämän -Mantavaisen ostoa niin en mie varmaankaan näin paljon ja näin pitkän kaavan mukaan niitä silloin mietiskellyt. Mikä sit nyt on et pitää näin periusteellisesti pohtia asiaa moista? Olenko tullut täsä muutamassa vuodessa toooooosi vanhaksi? Pelottaako jostain syystä - mistä syystä? Miksi emmin ja jahkaan nyt? Eihän se ole lpppuin lopuksi kuin maallista mammonaa jota "ei kukaan täältä poies lähteissään mukaansa saa".
Parhaillaan olisi kiikarissa sellainen Pahvilaatikon kokoinen boxi mutta siinä mietityttää mahdolliset jatkuvat kulut ja se että mites sitten kun 24/7-tyttäreni tahi Reissaaja-tyttäreni tahi kaik muoskain mukelot tulevat yökyläilemään - miten he sinne miun lisäkseni mahtuisivat? Tahi miten nämä kaik miun nykysen kotini kamat sinne mahtusivat? Ja puhumatikaan et miten kaik sen noin sata isompaa ja vähemmän isompaa, kukkastani sinne mahtusivat?
   Kukkasista näistä iloa on kun ne "kummasti" huushollia somistavat ja kaunistavat. Luovat vihreyttä ja vehreyttä ynpärille. Puhistavat huone ilmaa. Kauniitakin ne ovat vaik nyt miulla onkin kukkasia jotka pääasiassa vaine vihreitä ovat ja täten eivät ns. kuki koskaan sillä klyyvarini tämä ei siedä mitään kukkivaa ja tuoksuvaa lähettyvillään. Muutamat olen onnistunut "kukittamaan" mutta ne ovat sit sellaisia huomaamattomia ja ehdottomasti tuoksumattomia kukkiessaankin.
Kuisteskin.... täsä kun mennä endinä otimma taasen KAIK kukkain miun ja käytin ne jokahisen kipaleen tuolla suihkusa niin jo ihan ensimmäistä erää sinne roudatessain tuli EKA kerran ELÄMÄSSÄNI tunne että en kyllä viitsi, en jaksa, en sitten milläskänä! Miksi pitää? Miksi täytyy? Ei kait ole pakko?
Ei siin mitä jos olisi tilaa ja lääniä ylt´ ynpäri kuten oli esim. Majassani Matalaisessa, mutta kun on tällainen Majan Mahtavaisen pienen pieni suihkunurkkaus niin se on kyllä aikas lailla pinnaa kysyvä operatsuune, se! Mutta onnekseni tajuan, ja ajatuksein toimivat ( vahi toimivatko ne? ),  että se vaine pitää aika ajoin tehhä jos mainaa kukkaset nuo itsellänsä pitää ja ne hyvin voivina elättää. Elikkäs "ei auta itku markkinoille" vaan mirs, mars, matkaan vaine ja työtä tekemähän.
Näin tein nytkin; kaik käytin pesulla ja ( melkein ) kaikkien tassit vosekin. Kukkalaudat ja kaik kukkapylväät, aluset, -häkit, pesasin. Nyt passaa kukkasteni olla ja eleä. Nyt on kukkasillain kaik hyvin taasen toviksi. ( Varmaan tosa vuoden vaihteen jälkeen taasen uusiksi... )
   Uusiksi otammo tulevana endinä muoskain miun kera. Viimotteeksi olemme kokoontuneet koko tällä porukallamme mennä heinäkuussa kun juhlimme yllärinä 24/7-tyttäreni synttäreitä Töissäni ja sit viel jatkoilla paikallisella torilla sen iltaisen toritapahtuman tiimellyksessä. Nyt on tarkoitus jälleen piiiiiitkästä aikaa kokoontua yhes koos.
Lähtö kohtana se että Reissaaja-tyttäreni lähtee taasen ensi kuussa Kauki-Itään reissade ja sit palajaa Suomemme maahan tammikuussa kunne lähtee samaisena kuuna Eurooppaan koko kevätkaudeksi. Niin... nytten sit ollaan yhes koos tämän takia et VOIDAAN olla kaik kasassa ennen näitä reissuja.
Samalla toki juhlistetaan kyseisen tyttären synttäreitä jotka "jäävät" tälle välille joulukuussa. Ja sitten myös...
Tään meitin suvun tapaan: jos ja kun yksi menee johkin niin kohta siel on joku toinenkin. Sitten yksi lisää - ja toinenkin...
Niin nytkin; juhlimme tätä tytärtäin, sitten kahta muoskani mukeloa ( sydärit täsä lähi aikoina ), äitini sydäreitä, äitini nimmareita, siksoin tyttären sydäreitä, jne.. Elikkäs koko suku koossa ja juhlimassa yhdes mukana!
Ei siin mitään. Ihan kiva olla porukalla, syödä ja juoda ( ei -holia ) myös. Kimppa kivana niin että jokahinen tekee jotahin - kuten yleensäkin meitin kokoontuessa. Mummomme ( äitini ), sukumme vanhin, tekee Sipanniekut ( mie otan täältä Majastani Mahtavasta omani Kaikettomat mukaani ) ja sit viel oli jotahin muutai. Tyttärein, perheellinen, tekee kerma-rahkaa sokton ja lakton jotta sitä voidaan esim. mie ja mummomme syödä. Tyttärein 24/7 tuo tullessaan tuoresalaatin tarpeet ja jokahinen muu muoska tuo tekemäänsä pizzaa tahi jotahin muuta. Mie teen pizzan á la mie ja tänään leipasin Kaiketonna Suklaamousse-kakkupohjan. Perjantaina täyttelen sen lakton täytteellä ( meinasin itsekkin sitä hivenen maistella vaik siin maitoa onkin... ).
Mitä mie olisin ilman näitä ihania muoskiain ( tahi muoskain muokelota )? Mitä olisi elämäni ilman heitä? Voi kauhia, en voisi milläskänä ajatellakaan elämää ilman heitä kun he - ovat olemassa. Tosin eihän kenenkään pidä, eikä saa, voi, elää muoskiensa kautta tahi heillä... siis jymmärrättekö Lukijain Armahat mitä tarkoitan?.... mutta kun se vaine nyt on näin että äiti on ain ylpiä jälkeläisistään, "äiti on äiti niin kaunan kunne kuopataan".
   Ensi viikolla, tahi jo tällä viikolla jos vaine kerkiän, aloitan Piipparien ja Piipar-talojen kaavioiden suunittelun ja piirtelyn Töitäni varten. Sekä tietty leipomisen. Gluteenitonta ja tavan-Piippareita "tilauksessa". Koristelen ne, ja onneksein poikain miun lupautui avittamaan taasen ( kuten täsä jo useamman mennä vu´uen aikanakin ) niihin liimattavien kipaleiden kokoamisessa niin on sit hepompaa "hosua" neljällä käjellä kuin vain kahdella. Joo-o, siin sit riittääkin hommaa ynpäri pyöriää vuorokauden ynpäri aamusta ain myöhä iltaan asti.
Ompaan taasen ihana alkaa leipoa Joulua valmiiksi. On se vaine ihana sekoitella niitä Piippari-aineksia keskenänsä. Voi - katsokaatte kuin siirappiin sekoittuu hämmentäessä ja keittäissä kaik maustehet... kuin tämä siirappiseos sekoittuu ja maustaa koko Piipparitaikinan kun sen sinne sekaansa sekoittelee. Voikoo ihanampaa näkö ollakkaan? Ja se Piippaarien tuoksu! ( Tosin hermoja kysyy sit niihin koristeleminen.... se on TYÖTÄ tällaiselle toistotyötä rakastamattomalle ihmiselle! )
   Iltaan asti... iltaan ja iltoihin jolloin "ihmisen ikävä on toisen luo". Olen ollut täsä tieten tahtoin, ihan vaine omasta näyttämiseni mallista, nyt jo puolitsentoista viikkoa aivan kuulumattomissa. Olen ollunna hissun kissun hiljalleen, olen ollut viestitys-katkossa, yhteys-katkossa. Olen viel ainakin puoli viikkoa lisää ja katselen, vuotan, ihan vaine hiljalleen löytyykö vastakaikua minkään laista George Clooneyn suunalta? Hyväksyy hän mutisemati tämän hiljaisuuden vahi tulisikohan sieltä mainintaa että kun et ole...? "Toivossa on hyvä elää.": sano täi tervassa - eli toivotaan ja pelätään pahinta....
Ajatelen siis - olen olemassa. ( Kehj, kehj... )