... tällä Telluksella tallustain on ollut täsä vu´uenvaihteen kahta puolta yhtä menoa ja meininkiä. Ei tosin silleen menon puolesta vaan vaine silleen ettäs olen ollut alvariinsa kaiken moista touhua täynänsä.
On ollunna ensin Työ, sitten joulu ja sen liitännnäiset; mm. suvun perinteinen kokoontuminen yksiin ja sitten tyttäreni 24/7 tykönäni olo. Tämän jälkeen sitten hänen papruhommiaan: AVI:iin toisen osapuolen selitykseen vastineen teko ja joka vuotuinen vuosi-litviikin teko maistraattiin. Sittenpä jo olikin vuorossansa Majani mahtavaisen hivenen tarkempi siivous ja sitten... ennen nytten täsä pöydälleni kesken tarkistuksen olevan käteisvaraseurannan läpikäyntiä... käväisin pienellä reissulla täsä ihan vaine lähistöllä. Ajatuksella että "ottia ja tuota" välleen pitää täänkin Humisevanharjun Mummeron päästä aivojansa tuulettamaan ja ottamaan hivenen relax eikään aina jotahin ajatustyötä tahi fyysistä työtä tehdä.

   Eka yöni olin tyttärein 24/7 luona hoidellen hänen asioitaan siellä tykönänsä.
   Sieltä ajalin seuraavana aamuna pohjoisemmaksi Rotimolle ystäväni tykö.
Iltapäivän hämyssä lämmiteltiin sauna rannalla joen ja mie heiluin samalla aikaa kamerain kera siellä rantamilla:






   Tämä kuvanen sieltä joen koskelta on tosi "raaka". Vaine suuntaa antava otos että mitä kaikkea sieltä olisikaan voinut löytyä JOS miulla olisi ollut tsuumaavia lisäobjekteja mukanani... Voi surku kun olisin tajunut niitä ottaa "haaviini" mukaan!



   Ystäväni tämän tyköä lähtöaamuna Aurinko Armas näyttäytyi tälle talvelle toisen kerran horisontin yläpuolelle kavuten. Ja ihan vaine sillä ettäs kerrankin ei ollunna mitään pilviverhoa joka olisi peittänyt sen hattaroidensa taakse.
Olipas siin sitten ihana lähteä ajelemaan pienessä, sievässä, pakkasen puremassa aamussa kohti Taivaanrantaa jota Aurinkoinen näin komioilla väreillään värjäsi.
   Ajeleinkin pitkälti ( koko "lenkkini" muuten ollessa peräti yhteensä n.440km vaikkas vaine näin lähitienoilla pysyttelinkin ) tunteroisia muutamia kurvaten lopulta äitini tykö.
Hänen luonaan päätimmä heti polkaista matkaan uuteen ja suuntasimme matkamme kohti mökkimaisemiamme....



.... paistain siellä tämän kevään ensimmäiset makkarat notskilla.
Oli ihan mukavaa... Ensinnä pakerrettiin tuvan hiilikoukulla aikamme jotta saatiin jämerään lumivalliin navettamme oven eteen jonkin moinen ura josta mie mahduin seurueemme ohukaisimpana sen ja oven välist puikahtamaan sinne sisuksiinsa sekä sieltä sitten lapion jämerämmän ulos ojentamaan. JOLLA sitten rakosta tätä isommaksi taasen urettiin. Ja sitten vasta sieltä sisuksistaan meille ulos klapeja, notskimme tämä yleensäkään tulille raapia.
Siin tuli kieltämäti piskuinen hien poikanen pintahan - ja välittömästi sitten vilu viltin alle kun sattumoisin oli sellainen kunnon puhuri päivä se. Taisipa olla juurikin Aku-myräkän aikaa.



   Yön tämän äitini tykänä majailtuani lähdimmä Maailmalla Avaralla ajelemaan kohti ystäviäni muutamia.
   Matkalla tuolla alulla simmuini sattuvi tällainen "pieni" himmeli Pielaveden Pajusen levähdyspaikan kupeelta.
Kuka lie onkaan tällaisen sinne rakentanut ja sitten ohikulkijoiden riemuksi ripustanut muttas aikas mahtava komeus se siellä oli roikkuissaan näin puun oksalta tältä. Oli tähän jouluiset valotkin liitetty mutta sanoisinko ettäs onni onnettomuudessa kun ei ne näin päivä syvämenä siitä mitenkään erottuneet sillä eivät olleet mielestäni ( siis MIUN mielestäni - läköön nyt kukaan tästä hernettä klyyvariinsa vetäköön! ) mitenkään sievästi laitetut ne...
Tämä oli tehty jostakin ns. sähkömiehen muoviputken pätkistä ja olikohan myös sähköpiuhoilla tahi jollahin selleisella jämerämmällä muttas joustavalla johdolla kasaan laitettu - ainakin näin olin katsovinani kun lähempää tätä tutkiskelin.



   Maaningan ( nykyisen Kuopion ) ja Pieleveden rajan tuntumassa Pukkimäen liki, maisemia huuruisia - yllä ja alla.







   Maaningalta yhden ystäväni tyköä kurvailin illleen; täsä sieltä Halolan kohdalta Leppäpuron aavaa maisemaa kera jo laskevan Aurinko Armahan.

   Asioitani lähimmässä suuremmassa city´ssä ensin hoidettuani ajelimma taasen yhden ystäväni tykö.
Siellä vierähtikin sitten tää iltapäiväinen mahtavainen ihan yks´ kaks´ sujuvan sukkelaan etiä päin kera lounastamisen sekä saunomisen ja kaiken maailman kuulumisten vaihtamisen. Ikävä oli erota, ikävä oli yssin lähtiä ajamaan muttas minkäs teet; koti tuo armas kutsuvi tykönsä.
   Matkalla kuitenkin "maltoin" sen verta toviksi suunitelmistani poiketa ettäs viel pyörtäin tykö parin entisen naapurini joissa menikin taasen tunteroisia muutamia kohti hämyistä ehtoota, tummaa yötä.

   Kotia vihoin viimein Poika Poloiseni kurvattuani, Hepo Hopiani pilttuuseensa saatuani, huo´ahdin mie hartaasti ja syvästi: "Olipahan reissu, mutta tulipahan tehtyä.", - tosin riemu miellä eikäs millään tapaa harmillisesti sanoin.