"Ystäväni, vielä minä tästä nousen. Paikkaan itseni viiden tuuman parsinneulalla ja näytäydyn.": tuumasin tänä aamuna aamun auereen auvettua, hyvinkin toivekkaana. Asia tuo eilinen jok´ silloin ilmi tuli on jo aikas hyvin mieleni hanskassa plakkarissa. Viel hivenen kun sitä säätelen, käsittelen ja tuumailen niin eiköö tuota sinuksi viel tulla josahin vaiheessa. Toinen jutska sit on ihan kokonansa toiselle puolelle samaisen asian esitettyäin. Se PELOTTAA toin teolla! Sen verta olen itseäni tutkiskellut täsä ja tuumaillut ettäs on se vaine sen verta tärkeä ystävyys se. Kuten myös toi tään päiväinen Jyrän alla käyntikin. Voi että mitenkä voikaan ihmis-polo nauttia siitä et jää Hyrän alle. Saa oikein olan takaa kunnon röykytystä. Tosin nytten kun olen siel ravannut jo muutamia kertoja niin alkaa nivelet, kroppa, yms. olla aikas hyvin palakkarissa... kuten myös alkaa olla plakkarissa miun kukkain multien vaihto. Enää huominen, neljäs päivä, niin sit olen saanut kaik kukkain mullat vaihdettua enempi tahi vähempi. Joitahin, jotka olen täsä liki-aikain jo muutoin puljannut ni niitä en kopase suuntaan tahi toiseen. Sitten näihin vaihtoin jälkeen ei muuta kuin toivoon suureen ja väkevään että kaik tykkää tästä rumbasta ja selviivät viel senkin jälkeen henkkiin. Kuten toivon myös hartaasti ja pitkään että yssi miulle tuttu, rakas ja todella TÄRKEÄ henkilö jäisi henkiin par´ aikaa eikää henkkeväänsä heittäisi. En suoraan sanottuna tiedä et mitä "tekisin" sit jos niin kävisi. Silloin olisi tästä miun tuntemastani maailmasta yssi palanen poissa. En vaine suostu milläskään luopumaan, en suostu uskomaan että sellaista voisi sattua ja tapahtua. En sit millään. Hän on liian nuorikin sellaiseen "hommaan" - miuta huomattavasti nuorempi. Nuorempi on myöskin tämä Ystäväiseni-rakas, tämä josta olen ain välleen pakissut täälläkin... hän joka miuta nuorempi on roppa kaupalla ja perheellinen. Mutta ah, niin rakas kaikesta huolimati. Olipas kiva tänään taasen pitkästä, pitkästä, aikaa jutella ja vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin vaik edelleen soutaa-huopaa -mallilla mennään. Soutamaan ja huopaamaan sitä tekisi miunkin jo mielein. Soittelimma täsä tänään yhdelle toiselle Ystävälleni miun ja jutskattiin et kospo sitä venhoa sinne vesille jo vietäisiin. Tai no, ei ihan vesille asti muttas sinne vejen rantamille jotta sit kunne vejet vapautuvat niin se siel jo valmiina vuottaisi. Sovittiin et kunne tulee keväisempi aika ja hankket nuo kantavaiset niin sitten lähdemme roudaa sitä venhoani mökiltämme sinne lammen rantamille. Nyt vaine sit toivoa suurta Ukko-Ylimmäiselle et josain vaihetta kevättä hankijaisia loisi... Ja toivoa suurta sekä väkevää jotta mie ensi keväänä, ja etenkin kesäiseen aikaan, saisin työpaikan sinne entiseen Työpaikkaani. Voi että mie toivon ja vuotan sitä. Vaikakin kyllä oishan se pitkästä, pitkästä, aikaa kiva olla kesä ns. joutenkin. Lähtisin mie ihan ens´ teks´ reissun päälle ja tietäisi en kospo takaisin tulla "jolkottelisin". Menisin pohjoista kohen ja kattoisin minne asti rahkeet Mummeron kantaisivat. Jäisikö se het´ alku metreille vahi pääsisinkö vaik´ Jäämerelle asti. Tahi viel paree ni sinne Lofooteille asti? Mutta toisaaltaan taasen olisihan se hyvä jos olisi leipäsen päällä muutahin kuin vaine ylähuuli - et silleensä. Ylähuuli jok´ tahtoo kummasti näin talviseen aikaan rohtua ihan vaine sisällä ollenkin. Kookosöllyvä olen siihen lykännyt ja ihan tuo on kait siitä tykännyt. Kuten oikeestan koko kroppainkin miun. Jokahinen sauna kerta kun sillä vosekkiin koko kroppasensa lävitse pikki-jarpaasta ain nökö-nenusen ( maan mahtavan klyyvarini siis ) päähän asti niin a´ vot sie: kyl kroppa kiittää ja hyvin voi. Kiitti siitäkin et hyvin voi ja saapi kummasti puhtia kun yhden Ystäväiseni kera on otettu näköjään aikas lailla tavaksi silloin tällöin lämmähyttää saunanen jompsin kumpsin kotosalla ja sitten on paranneltu maailmaa tätä katalaa siel ylisillä pohtien asiaa jos toistakin. Nytten vaine on hienoinen tovi kunne sitä viimotteeksi ollaan tehty. Ihan vaine syystä että hän on reissun päällä kaukana, kaukana, maailman äärissä eikää se siksi olleskana onnaa. Mutta annas olla kunne hän laskeutuu Suomemme maan kamaralle ja on saanut henkkevä vetästä reissunsa jälkeen tovin niin eiköö me vaine sinne ylisille taasen kavuttaisi? Ainakin mie halluisin ielleen tätä "perinnettämme" jatkaa - toivottavasti hänkin. Oikeinhan täsä on ikävä häntä jo päässyt tulemaan kun ei olla pitkään aikaan hänenkään ker nähty! Kohtapa näkyy taasen Reissaaja-tyttärein miun. Hän se tulee ensi viikolla käväisemään täällä meitin levelillä muutamaksi päiväksi. Kuten tulee myös tyttärein 24/7 yhden päiväsen ajaksi tyköni ensi viikolla kun ehdotin ettäs jos, vaikka, kuin... kopastaisiin vaihteeksi sil viisiin jotta vaine päiväseltään tykönäin käväiseisi jotta sitten saisi hän omassa-kotonaan yönsä viettää eikää miun tykönäin josa hänen unosensa hyvinkin lyhykäisiksi ain näyttävät menevän. Mennään me yhden pikku likkasen kera täl viikolla hummailemaan Ilman Aikoja Iideniin kunne hän tyköni yökylään vuorostansa tulee sillä... "vuoroin vieraisilla": ensin oli vanhimmainen tykönäin, sit nuorimmainen ja nytten tulee keskimmäinen vuorostansa, kun eihän nyt yssi halua jäädä "Pekkaa pahemmaksi" suhteessa sisaruksiinsa. Siskoista, tyttäristäin, viimeinenkin tulee yökyläilemään täsä endin aikana tykönäin. Muttas mikä se on siin että nuo poika-puoliset "jälkeläiset" eivät oikein tahdo harrastaa äitin tykönä yökyläilyä? Kyllä se on jänskä juttu; onkohan kaikissa huusholleissa samalla viisiin ( vasiten joissa on tyttäriä ja poikia ) ettäs tyttäret enempi ja poijat vähempi? Enempi tahi vähempi - maailma makaa kallellansa :)  Kuten makasi miun entinen rautasänkynikin aikojen alussa silloin kun sen maailmalle matkaan tyköäin laitoin. Silloin sain itselleni, tyköni, uuden uutukaisen ( käytettynä ) runkopatjasängyn johka laitoimma päälle paksun joustinpatjan ja sit viel petarin. Tänne tultua viel "rinsessa"verhon ynpärilleen jotta ei veto ilmastointikanavista klyyvariin käy niin vinkkaan kun siin öitäni pötköttelen ( ja siksipä siis sit muoskain mukelot "kilpaa" siinä nyt nukkuvat kunne mummon tykö yökyläilemään tulevat ). Muttas nytten on taasen tullut mieliteko ettäs sellainen, jonkun lainen, rautainen sänkky pitis itsellein saaha. Mie halluun! Sänkkyn rautaisen! Piste. Ettinyt olen nettisfäärit - ummet ja lammet, muttas ei vaine 120cm leiyistä metallisia sänkkyjä "puissa kasva". On 140, 160 ja 180 centtimetrisiä muttei vahingossakaan 120cm. Tietty vaihtaa isompaan muttas kun olis entinen patja viel ihan käyttö kuntoinen, kantava ja hyvä... Enkää jaksa sit niin leveitä patjoja ulos tuulettumaan roudaa. E-hei, en olleskana. Enkää viittisi uutta ostaa kun se maltaita maksaisi: "Matti kukkarossa" ei siitä tykkäisi... En miekään tykkäisi jos... tää talvi ei tästään ielleen joudu ja kevät kohta puolin jo tulostaan ilmineeraisi. Meinaan jotta kevättalvea ja etenkin kevättä vuotan kuin kuuta nousevaa. Saisin stallade ihan kystä kyllä tuolla luonnon keskellä ( kuten kyllä saan näin talvellakin muttas ei se mieli niin mieltä tee tällaisenä kylmänä aikana ) ja killuttaa kameratain kaulallain siin samalla näppäillen silloin tällöin kuvasen tuolta, täältä ja vaik´ viel sieltäkin. Lähtisin varmaan seuduille entiseille, mökille, ja muuallekkin maalilmalle. Se on vaine kevään aika ain sellainen et se laittaa näinkin vanhan Mummeron veren kiertämään ja mieron mielen tielle laittautumaan... "Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan. Jos miuta hiukkasen onnistaa, niin uuden ystävän saan..." Muttas nyt... nyt nälkä jo hiukoo ja mahanahka selkärankaa hankaa niin että lopetan tään tikutuksen ja siirryn tuonne kyökin puolelle evästämään. Jam.