"Huomenta väki Suomen, kai herännyt jo on?"...
   Saimpas sittenkin nukuttua viimo yönnä edes jotahin vaik alussa se tuntukin vaikialta saada unen hännästä kiinni kun paleli! Lämpö kyllä oli huoneessa sen +22´C muttas siltikin vilu pisti vänkään. Laittelin pyjaman ylleni ( tavallaan nukun ilman pyjamaa ), sukat ja sillasukat jalkoihin sekä viel päiväpeitteen täkin päälle lämmikkeeksi.
Siitä, tahi siis sieltä, vällyin alta mie itteni tänä aamuna sit löysin ja hokasin et ai jaa, sitä on meikä Mummero sittenkin nukkunna jotahin! Wau!
Vilu tääl vielkin hohkaa lattiavarassa - mitä lie ulkona pakkanen paukkuu? Ainaskin toi netin sääennuste kertoo et noin -26´C voisi olla olemassa?!
   Saas nähdä mitä sanoo tänä aamuna Mummeron Hepo Hopia? Onkoo se tuolla Taivasalla yönsä viettäneenä kuin viluissaan ja nälissään eikää suostu inahatamaan suuntaan tahi toiseen vahi onkoo sillä ollut "apetta" li´ijan päässä "kystä kyllä" ja tuumaakin et jo vaine - menhään, joko lähetään?

   Täällä alkaa aamiaisaika klo.7.00. Mie hipsin sinne kussa Aika Rauta sille hollille tulee.
Itse reseptsuuni aukiaa vasta klo.9.00. joka on miusta myöhäinen aika - vasiten luostarin respaksi.
Avaimeni olisin meinannut luovuttaa... ja lähteä menemään sikäli-mikäli nyt Hepo suostuu... mutta pitää kysellä aamupalalla henkilökunnalta et voiko avaimen johkin puotella? Tosin maksaakin pitäisi johkin? Voi, ei! Pitääkö miun sinne yhdeksään asti vuottaa! En ala!
Olisin eilennä voinut maksaa yöpymiseni mutta kun en silloin viel tiennä et olenko toisenkin yön vahi vaine yhden niin sovittiin et lähteissäin vasta makselen. No, "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis" - vahi mitenkä se meni...?

  
   Ehtoolla - kotona:



   Muotia a la Valamo.
Käväisin aamupalalla ja palatessain huoneelleni näppäsin kännylläin kuvan itsestäin kun tuntui että niin hyvin maastouduin sinne toisten saman moisten joulloon: koko mustissa ja päästä varpaisiin asti peitettynä. Ja vielläpä näin kovemman pakkasen purressa ihan näinkin tarkkaan päästäkin - vaine simmut näkyvissä. Eikää muuten mitkä vain simmut vaan ihanaisen SINISET! Wau! vaik itse tämän sanonkin.

   Mie itse muistin tämän aamiaisajan väärin. Se olikin vasta klo.7.30. alkaen eikää jo klo.7.00 aikoihin jolloin käväisin siellä oven ripasta eka kerran jo kopasemassa.
Kunne sit olin palanut aamiaiselta huoneelleni niin sitten vuotin sitä että respa aukii; noin puolitoista tunteroista.
   Juuri ennen respan aukeamista lähdin kimpsuin ja kampsuin kera autollein vieden ne ensin sinne ja sitten maksamaan... Muttas kuis siinä kävikään?
Kunne olin kantamuksineeni Hepo Hopiani tykö askeltautunut niin sain huomata silloin heti-miten ettäs joku "Avulias Aatu" olikin ottannut heposein poies lii´jastaan! APU-VA! Eihän sillä silloin mihkään lähdetä yöpymiseni maksamisen jälkeen! Ei todellakaan tällaisen kovan yöpakkasen jälkeen. Eihään Poika Poloinen edes inahdakkaan kun ei ole ollutkaan lii´jassa olleskana vaikkas eilennä tänne tullessain sen lii´jan päähän laittelein kera oikean lähtötunteroisen asennuksien.
Oli sen asentamani talon lämmityspiuhan ottanut viereisen auton omistaja omaan autoonsa... ( tosin hänhän kuuluikin henkilökuntaan ja mie en = henkilökunnalle talon piuhat vieras kulkekoon omilla piuhoillaan. Muttas kun mie eilen luulin yöpaikkaani tullessain sen siinä tolpassa valmiina ja vapaana roikkuissa - ja miulle osoitetussa paikassa vielä - että se oli siin juurikin miuta varten talon puolesta laitettuna! )
Käväisin respassa murehtien tätä problematikkaani samalla kun maksuin makselin poies. "Voi, voi. Mitenkäs se nyt niin. En osaa kyllä tähän mitään nyt..." Lohduttelin poika poloista tiskin toisella puolella sanoin et ei miulla sinällään kiirusta ole kun lomallahan mie tässä. Ja sitä paitsi laittelin siihen autooni kyl autostain oman piuhan jo kiinni - kun hän murehti edelleen ja meinasi siihen jotahin huoltoyhtiön miestä hälyytellä paikalle.
   Näimpääs sitten mie taasen asetuin yhdeksi tunteroiksi aloilleni vuottain Aika Raudan askellusta sekentti sekentiltä, miunuutti minuutilta ja vihdoin viimein tunteroinen tunteroiseltaan, etiä päin kunne Hepo Hopia apetta kyllikseen oli saanut mutustella.
Tosin hyvin olin skeptinen siinkin vaiheessa kunne tunti oli etiä päin väistynyt että tokkopa tuo tuostaan änähtää kun oli sen verta kovat pakkaset... eihän nyt tunti tällaisella pakkasella - kaksi olis kyl paree... Erehdyin totaallisesti: näin vaine Poika Poloinen onnasi ja naksahti vaine eka yrityksellä käyntiin kunne aika lähtiä oli. Jee! Hyvä mie!



   Tätä tuntia vartoissa kiertelin matkamuistomyymälän uudelleen katsellen myytäviä tavaroita ja sitten käppäilin viel ravintolan puolelle maleksimaan, aikaani kuluttamaan.
Mielessäin tuumailin siellä ettäs tämä se jos mikä opettaa ( näin hiljentymispaikassa ollessa ) vasiten hiljentymään ja asettumaan aloilleen. Tänäkin aamuna kun jouduin vuottelemaan vähän välleen jotahin. Yhteensä noin viisi tuntia! Ou, ei! Jos kaik olisi mennä ns. omain aikatauluin mukaan niin miehän olisin ampaissut matkaan jo viimeistään kuuden paikkeilla. Silloin olisin jo syönnä aamupalan, maksellut laskuin ja startannut maailmalle auton jo lämmettyä valviiksi kuuden lähtöä varten. Muttas kun ei, ni ei... vuotetaan vaine. "Elämä opettaa."
   Siinä aikaa tappaiksein ja ajatuksiini vaipuissa katselin tätä miun "Valokuvaajan käsikirjaa". Tämä on tällainen piskuinen, noin 10 x 15cm "suuruinen", ruutuvihkonen johka ain kirjoittelen tarvittaissa ylös kaiken laisia jutskia kun olen josain valokuvaamassa. Paikkoja, nimiä, tapahtumia, esiin tulleita yhteystietoja, ihmisten tuntomerkkejä tms. jotta sitten kuviini muistan merkitä kuka, misä ja milloin.
Selasin tätä alkuun ja hokasin ettäs ekat merkinnät täsä on nyt vuodelta 2013. Valokuvasin silloin Siilifolkille ( Savon Kansantaide ry ) koko sen tapahtuman. Oli mukavia, Aurinko Armahan valostuttamia päiviä mutta sitten oli useampikin oikein kunnon kaatosateista päivää. Nyt olen merkinnyt siihen sitten tämän talven viimoiset kuvaukseni; tämän reissuni jolloin oli enari pakkaset ja talvinen aika.

 

 



   Välijärvi Kypäräjärven tiemeellä Heinäveden puolella.
   Ensimmäinen "rantautuminen" tälle aamulle.



   Kuten näistä kahdesta kuvastakin osaltaan näkyvi niin tämä tien pätkä Karviosta Varkauteen menevänä tienä on aikas mahtavainen. Mahtavat ovat maisemat tällä osuudella. On SUURIA mäkiä joka puolella. On rotkoja syviä - joka puolella. On tiessä mutkaa, mäkeä ja kapeuttakin. On kalloileikkauksia halkovia tieosuuksia ja niissä leikkauksissa mahtavia jääputouksia joita olisi tehnyt mielein miun pysähtyä valokuvaamaan! Mutta kun ajattelee että ajotie on tosiaankin kapia, mutkainen, mäkinen ja alvariinsa kummaltakin puolelta kaistaa merkittynä kyhtenäisellä keltaisella viivalla niin eipää siin paljoa maastouduttu, pysähdytty juurikin NIIHIN paikkoihin jois olisi kulloinkin ollunna juurikin SE kuvauksellisin paikka! Yhtä kärsimystä siis näin valokuvaajan kannalta! Mutta jos taasen ajattelen ettäs kun tiedossain on että juuri tällä tieosuudella on aikojen kuluessa saattunut useampiakin kuolemaankin johtaneita onnettomuuksia, eikää niitä varmaan voida milläskänä tien oikaisuina tahi muutoin linjoja parannellen pahemmin poistaa tulevaisuudestakaan kun maasto on mitä on - ei tilaa, ei varaa, vedellä linjoja kallioiden ja rotkojen poikki - niin täytyy olla vaine kiitollinen että edes katsellen sain nauttia näistä maisemista. ( Ainut parannusvaihtoehtohan olisi että ihmiset asettuisivat, hinnaisivat, ajaisivat maltillisemmin. Ei tapahtuisi uusia onnettomuuksia kun jokahinen ajaisi tien vaatimalla tavalla, nopeudella ja varovaisuudella! )




   Tämä kuva kuten myöskin... ( katse Mäntylahteen päin kohti Marjoniemeä. )



... tämä kuvakin... ( Parkkolansaaresta Pöljänniemelle päin kuvattuna. )
   Pöljänsalmensilta Leppävirralla Suomen suurimmassa ( ? ), ja jopa Euroopan suurimmassa ( ? ) sisävesisaaressa eli Soisalonsaaressa.  ( Tämä silta on rakennettu sillanpilarin mukaan 1970. ) 



... ja tämä. ( Katsottaessa Ilkosenlahteen ja Hiskonmäkeä kohti. )




   Itse Soisalonsaaressa jonkin he-le-katin korkian mäen päällä.
Ilma ja tila oli tällainen utuisen samia kun Aurinko Armas pysytteli likemä koko päivän taasen tuollaisen ohuen pilviverhon takana. Oli kuin ilmatilassa olisi ollunna savua jokahisessa paikassa. Kuvani ei tosin ihan oikeuksia tälle udulle anna mutta kuvittelkaatte loput oik Lukijain Armahat...
  
   Tätä saaren tietä ajaessain mieleni palasi aikoihin entisiin ja tuumailin isseksein jotta jos mie en mistään muusta sattuisi olemaan kiitollinen puolisollein niin olen mie ainakin siitä että hän "opetti" miut matkaamaan kiireettömästi ja ain pieniä teitä pitkin! Nautiskellen, aikaa vieden hissukseen. Ei se nopeus vaan että nauttii matkasta. Pisteetä A, pisteeseen B... määränpäästä toiseen määränpäähän pääsee muutakin kuin suorittamalla, etenemällä mahdollisimman nopiaan kuten esim. ajamalla isoja valtateitä pitkin.
Ja ennen kaikkea mitä kaikkea sieltä pienien teiden varrelta löytyykään!
Kaiken laisia pieniä kyliä; hylättyjä taloja ja autioita pihoja - katseltavaksi ja valokuvattavaksi. Löytyy ihania, tavallisia kyläkauppoja, kaffioita, ja kylien ihmisiä hommissaan; tätä armasta Suomemme maata aidoimmillaan eikää mitään turistirysää ja -krääsää!


   Kohta ylitän ISOn veden:
   Ajelin tämän Soisalonsaaren "lävitse" mennäksein Kalakukko-city go go:ta, elikkäs Kuopiota kohden ( siis täsä vaiheessa tiesin että tänään ajan kotio asti ), ja saavuin Puutosmäen kupeella josa on näin ihanainen paikka talviseen-kin aikaan... mitä tämä sit onkaan kesä-lämpimillä? Wau!
Eikäs paikassa yksin mitään... tämän aukian takana, miun seljän takana kun tätä kuvaani täsä kuvasin, oli rinteen täydeltä omakotitaloja kadun varressa jonka nimi on AURINKORANNANtie! Voikoo enää tään osuvampaa nimeä kotikadulleen antaa tällaisella paikalla?







   Sotkanselkä tuolla jossakin...



   Luulisin että Vehkasaari tuossa edessä ja oikialla reunalla? Jos näin on niin vasemmalla ovat sit Likosaaret.




   Puutossalmen lossi työssään halkomassa hyistä Kallavettä Sotkanselän ja Puutosselän välissä.



   Tuonne sekaan ei kyl mieli tekis mennä upperoimaan... Hui!



   "Mannerta näkyvissä - hii-o-hoi!"
   Puutosaaarelta katsoissa Hautosaaren "lävitse" kohti Puutossalmi-niemeä.



   "Sinistä ja valkoista."
Puutosselkää kera Laut- ( vas. ) ja Lounasaaren.



   Keinisaaret ja itse Puutossaaren niemi Puutosseljällä.



   Ja sitten mantereen puolelta, Hautosaaren lossin puoleiselta "nokalta" kuvattuna Sotkanselkää Vehkasaaren kera ( vahi onko tuo sittenkin Eteissaari? ).




   "Niin kylmä keli että Joukkahaisetkin jäätyvät."
   Ei toillaan vaik näin voisikin mennä yönseudun tiimoilta vitsailla. Sen sijaan tämä täsä on Kuopion torilta pienen luisteluradan keskellä olevan saarekkeen jääveistoksien kolmenesta joutsenesta yksi kipale: isoin ja suurin niistä.




   Hoidin asiain keskustassa ajatuksella et kun nyt kerta kotia suorin ja paluu arkeen alkaa juurikin NYT kun tassuin "kotiseudun" kamaralle laitan niin otimma hetken viel itsellein; käväisin syömässä.
Päädyin Kahvila & Konditoria Houkutukseen ja siellä vastaani tuli tälläinen näky kun siin annostain napostellessain katseeni kohti kattoa loin! "No niin - nyt päästiin itse asiaan; tuli niin kuin MUUTAMA kuppi otettua!"
Tulipahan näin muodoin tälle reissullein, tälle matkallein, sopivan moinen lopetus kun niitä erilaisia kaffeekupposia olen jokahinen päivä tänne kuvannut. Oiskoo täsä ollut tämän päivän kaffit vahi peräti koko reissuin kaffeekupit yhes koos?! ( Tosin totuuden sannoiksein en mie näin paljon kaffia edes YHTEENSÄKÄÄN tälla reissullain juonut! )




   Vielä "kasan kautta" evästä kotia vietäväksi.
   Täsä miun eväät tällä erää. Aamu-smoothien tarpeita ja ruoka tarpeita. ( Ostin mie hivenen muutakin; mm. talouspapereita, tapparullia, yms. mutta ne olivat vähäisiä ne... ). Kovin on miun eväät kasvisvoittoisia.
   Olen huomannut, niin tällä matkallain kun Kaikettomia itsekustakin paikasta etsiskelin ja kyselin, kuin myös muutoinkin ettäs miun ruokavalioni koostuu aika paljon kasviksista, vihanneksista ja hetelmistä, sekä joskus marjoista.
Vasiten nytten kun on paastoaika jolloin myöskin joskus syömäni siivekkäätkin lihat ovat poissa käytöstäni. Lihaahan syön yleensä viel harvemmin - sekin on nyt kielettyjen listalla näin paastossa ollen. Kala, kalaa saisi syödä mutta päätin isseksein senkin välttää. Maito on kieletty, on kieletty, on kieletty - niin ikään. Ja luonnollistikin Kaikettomassani kierrän gluteenilliset, sokerilliset ja hiivalliset tuotteet. Jotenka loppu tulemaksi jäävät vaine nämä kasvispohjaiset jutskat. Joopa joo...

   Näin reissasin reissuin rähjäisen, matkasin matkani maanteitä pitkin; nähden ystäviä, tuttavia ja rakkahia. Avarsin maailmaani matalaista, uusille urille urkenin. Palataksein takaisin Majaani Mahtavaiseen, saapuaksein kotiini kutoiseen Harjulle Humisevalle. Tuumaten itsellein: "Tervetuloa takaisin toreilta ja Turuilta."