Tämän juhannukseni värssy on tällainen:

"Kaunis usva hiljaa järvelle katoaa.
Aurinko kultaa koivuhaan
ja laine lyö rantaan rauhaisaan.
Käen kukunta jo viimein vaimenee,
uinuu lapsi tuoksussa ruusujen.
On hetki aikaa olla hiljaa.
Soi tuulessa viesti kesäinen:
Nyt on aika juhannuksen."

...ja siihen liitän kuvaksein tämän kuvan jonka kuvasin joskus kauan, kauan, sitten ( vuonna 2015 ):




   Mutta noin muutoin sitten tää juhannus, Minttumaari, Jussi, yötön yö, keskikesän juhla... tahi mitä tahansa, miksi tahansa tätä nyt kutsutaankaan - sillä "rakkaalla lapsella monta nimeä on"... niin tämä Jussi on miulle hivenen onkkelmallinen. Tahi näin mie ainakin tämän nytten määrittelisin sillä...
   Hokasin tuossa eilennä ehtoolla ( aaton aattona siis ) että ihmiset tämän Telluksen pruukkasivat aloittaa silloin JO Jussin vieton! Siis aaton aattona! Hei - haloo, misä mennään? Miksi ihmiset aloittavat juhlan juhlinnan jo aaton aattona? Eikö enää riitäkkään se että aattona aloitetaan vaan pitää jo siirtyä aaton aattoon?
Jos ajatellaan pyhää kuin pyhää niin luulen ( siis MIE luulen - en tiedä! ) että ihmiset ovat aikoinaan juhlineet niitä vaine kunkin juhlan juhlapäivänään. Sitten on siirrytty aattojen viettoon - hivenen ennakoitu jotahin juhlaa; kun on kiirusta... ei kerkiä muutoin juhlia... ( mikähän vuosisata, vahi -tuhat, se sitten onkaan ollut? ). On "varastettu" arjesta juhlaan yssi päivä lisää jotta on voitu juhlia nyt esim. Jussia tarpeeksi; ryypätty, rällästetty ensin aattoehtoo jotta sitten voidaan olla vaikkas selvinpäin varsinainen juhlapäivä ja sit vaikka vieraille appivanhemmilla selvin päin... Näin miun "teoriani", ajatusteni mukaan ajatellen, ( itse kun en ole korkin päälle astuja... ).
   Ja sitten...
   Nyt on eka kerta elämässäin jokin juhlapäivä ( kaikki vuosien, vuodenkiertojen, juhlat mukaan lukien ) jolloin miulla ei ole mitään "osoitetta" minne mennä, mitä tehdä, mitä puuhata, missä kulkea, millä porukalla, jne.! Oikia-sellainen "kauhuskenaario" siis tällaiselle ihmiselle joka ns. sukukeskeinen, perheestä pitävä ja parisuhteessakin haluava on. Mitenkä sujuu elämäin ensimmäinen juhlapyhä ilman ketään toista ( muita ihmisiä ) yssinäin? Mitenkä osaan olla? Mitä teen, mitä puuhaan, misä oon? Tietystikin voisi ajatella niinkin ettäs nytpähän on sitten kerrankin aikaa, tilaa ja mahdollisuuksia tehdä niin kuin mielein tekevi; vapaa valta VAIN miun päättää kaikki asiain. Mutta kun ei kuitenkaan...
Vuotan vaine ettäs tuo Ukko-Ylimmäinen osaisi päättä pitävänsä edes hivenen pidempää taukoa ilmassa ja tilassa täsä niin juhannuksen oloisessa ( sataa, tuulee, antaa vettä vaakasuoraan ja pystysuunnassakin - hyvä ettei hyhmää visko... ) jotta sukumme voisi päättää yksissä tuumin jotta milloin sitä kokkoa tuikataan persuuksille mökillämme ja näin sitten siihen Aikaraudan lyömään sitä miekin sinne ittein änkeisin - kera tyttärein 24/7.
Suoraan sanottuna jos ei olisi tytärtä 24/7 niin miehän en varmaan sitten nytten olisi eka kertaa elämässäin näillä seutuvilla olleskana. En vuottais ettäs koska, millä tunteroisella kasassa oltaisiin. Vaan olisin jo kauan, kauan, sitten itsellein jostain "hornan tuutista" sijani varanut ja sitten siellä "kupanut" koko Jussin tämän sillä...
   ...tiedän, tiedostan, että toinen ( George ) on sattuneesta syystä tämänkin Jussin tietyllä porukalla, yhdessä tietyssä paikassa, jonne miulla menoja ei ole olleskan - ja mie täällä koissain yssinäin. Ottaa hivenen "pattiin" moinen yhtälö - vasiten kun itsein tilanne on nyt tää mikä on: yssin, ilman perettä, ilman sukua tahi muutakaan ihmisen-kuvatusta.
   Jotenka onkkelman vyyhtiä tätä täsä sitten ratkon varmaan koko tään Jussin mielessäin. Pidän syväntäin sykkyrällä, ajatuksiain joten kuten kasassa ja "ILOITSEN" valoisasta keskikesän juhlasta - Jussista!

   Hyvää Jussia - kaikille tasapuolisesti!