Väkerrän ja värkkään. Teen ja touhua, Pakerran ja puunaan. Korjaan ja koukkelehdin. Leivon ja - lemmin.... Teen kaikkea ja kaiken laista silloin tällöin. Niin tääl kois, Majassain Mahtavaisessa, koti konnussain Humisevallaharjulla kuin nyttemmin myös Töissäin.
Kunne täsä Töihin taasen lähdimmä kevään korvalla niin koti hommelit ovat jääneet vaine siihen "välttämättömimpään" tehtävään mitä on aivan pakko tehdä jotta henkkissä ihminen pysyisi. "Henkivakuutus" on vaine uusittava ain silloin tällöin jotta ei ihan pääsisi selkäranka mahanahkaa hieromaan... Tavan leipomuksein ovat nämä miun Kaikettomat Pannarini ja Sämpyläin joita sitten ain eväinäkin kantelen Töihini. Sitten leipasen Siemennäkkäriä noin kerta viikkoon; sitä napostelen mennen-tullen-palatessain niin näin sisällä ollessain kuin myöskin ulkona. Sekä sitten eväinä esim. autolla ajaessain tahi muualle reissun päälle lähteissäin. Ja täsä kaikessa välissä sitten teen jotahin muutai kotonain jos jaksan, jos on tarvista ( ru´uaksi Töihini ) tahi muutoin vaine huvittaa...
Muttas töissä - siellä on ns. pakko leipoa kun sitähän varten mie siellä loppuin lopuksi olen. Se on miun päävastuualue siellä. Vastaan ns. koko puljun leipomuksista pääsääntöisesti.









   Gluteenittomat, munattomat, maidottomat, vuokaleivät. 
Nämä onnasivat hyvin - tuli ihan hyvät leipäset näistä. Sivautin viel pintaansa hivenen siirappia Saaristolaisleipasten tapaan niin saivat hivenen väriä pintaansa kun muutoinhan nämä olisivat olleet aika kalpianaamaiset leipäset. Hyväksi asiakkaat näitä kehuivat.
Olivat niin sannoiks kevään/kesän ensimmäiseni Töihin tehtävät leipomuksein tälle hollille.



   Kuningatarjuustokakku: gluton, lakton ja Erytritolilla.
   Taisipa olla Äitienpäivä kunne tämän tein sukumme kokoontumiseen mökillemme. Siksipä siis mukana ihan maitotuotetta mutta laktoosittomana; jotta muutkin tätä söisivät ja sitten luontaisesti gluton ja Erytritolilla jotta miekin voisin maistella.
Olen vaine huomannut jotta jos ja kun maistelen/syön tällaista juustokakkusta joka miun herkkuain kieltämäti on... ( Ei pitis syödä kun mukana on kuitenkin maitotuotetta - vaikkas se onkin laktoositonta )... niin sitten tämän jälkeen olo on kuin tiineellä possukalla: masu piskuinen turpoaa ja käy kuin paraskin olutsammio, tulee ilmoja niin ylä- kuin alapäästä ulos aivan ns. hallitsemattomasti. Olo on kuin olisi heliumilla täytetty ilmapallo pinkeä joka sitten karkuun päästettäisiin ja se siinä poies ilmoille suurille pyrähtäissä pärähtelee ääniä sekä kaasujaan ilmoille päästen.
Jotenka peree olisi jos vaine kiertäisin tällaisetkin leivonnaiset hyvinkin kaukaa... muttas kun... hyväää ovat....



   Jauhoton suklaakakku Erytritolilla.
   Oli muuten taatusti makia leivonnainen ( vaine issellein tään tein ) kun oli tuota Erytritoli-sokrua sekä sitten suklaassani Stevia-makeutusainetta. Oli aikas pläjäys... ei tee heti uutta mielein tehdä. Ja jos teen niin teen kyllä tavan Mutakakun tms. joka sisältää myöskin jotahin gluteenitonta jauhoa sillä sellainen on mielestäin kyl paree kuin tämä versio. Muttas ompaahan nyt kokeiltu tääkin versio tehdä niin tietää mitä tällainen on tehdä ja miltä maituuu. Yssi kokemus rikkaampana takataskussain" - hyvä mie!



    Tavan lohipiiras.
    Tämän kesän ENSIMMÄISENI leipomus Töissäin oli tämä suolainen piiras ja pellillisenä het´ sillään.
Nytten mennään tätä vaiheessa näin kesäkuun loppua ja suoraan sanottuna olen jo täsä vaiheessa leiponut tämän piiraan jälkeen ERÄÄNKIN kappeleen suolaista piirasta ( äijän paljon näitä menee! ) erinäisinä kokoonpanoina niin näin pellilliseinä kuin myöskin pieninä pyöreinä, ns. tavan kokoisina.
Teen/tehdään niin Kinkku-, Savulohi/graavilohi-, Feta-, Vuohenjuusto-, Herkkusieni/kanttarelli/metsäsieni-, kuin myös muinakin varsioina. Myöskin Vege-versiona, sitten erilaisina erikoisuuksina; munattomana, maidottomana, yms.. Mitä milloinkin ja kuka kulloinkin oman laisensa haluaa.
   Sekin ettäs meillä on tarjota aikas laajalla skaalalla syödä ( niin makiaa- kuin suolastakin-versiota ) itsekullekkin näitä erilaisia erikoisleipomuksia. Sanoisinko hivenen ylpiänä ettäs se mitä ei löydy... jos ei jolle kulle löydy MITÄÄN mitä hän voisi syödä niin sitä sitten ei tarvitakkaan! On ainakin suolaisena tahi makiana ain jotahin jolle kulle halukkaalle tarjota. Ilman ei tarvihhe kenenkään jäädä.



   Kampsikka-raparperi-Brita: gluton, lakton.
   Tällaisiakin "erikois-leivonnaisia" teen/mme ihan suoraan tiskiltäkin tarjota asiakkaillemme. Ei tarvihhe ain pakastettua versiota syödä.
Tosin se että kun näitä erilaisia menee sen verta vähemmän ja harvemmin niin tottahan kait ei voi niitä olla aina verekseltään tarjota - joten pakastettuna löytyy. Mutta NEKIN ovat meillä alusta loppuun asti PAIKAN PÄÄLLÄ tehtyjä eivätkä mitään jotstahin muualta tuotuja tahi tehtyjä. Tai sitten puolivalmiita ja meillä paikan päällä valmiiksi paistettuja. Ei, vaan kaik olen/mme tehneet paikan päällä ja sitten pakasteneet asiakkaittemme syödä.
   On suolaista ja makiaa. Milloin gluteenitonta, maidotonta, sokeritonta, vegaania, munatonta, lihatonta... jopa sokeritontakin jos asiakas näin tilaa... kaik ain laktoositona vähintäänkin.



   Dallaspullat, maidottomana - paitsi että itse täytteessä maito-maito-täyte.
   Tällaisia Dallaspullia tahi etenkin tavan Korvapuusteja ( itse puhun vaine "puusteista" tahi "tillikoista". ) menee myöskin yllättävän paljon.
On päiviä ettei meillä ole näitä tarjota verekseltään ja tietty silloin juurikin ihmiset kyselevät näitä. On päiviä jolloin näitä on tarjolla ja sitten niitä ei menekkään niin paljon. On päiviä jolloin on tarjota ja kaik menee - eivät edes riitäkkään ne tehdyt. Elikkäs mene ja tiedä mikä olisi sopiva määre näitä tehdä; tänäänkin menin Töihini ja tein taasen tillikoita tietyn määrän... suunnitelmissain oli ja toteutettuna tein 2,5dl nestemäärän taikinan... sain siitä pellillisen aikaseksi; 12 kipaletta... katsottiin, jännättiin, kuin riittää? Riittäävätkö vahi eivät riitä - vahi riittävätkö juuri ja juuri.
Ps. teen itse taikinan aina maidotonna automaattisesti ja täytteenä ( sinä rasvana ) käytän laktoositonta versiota.



    Suklaapohjainen Mansikka-kampsikka-kirsikka-vaniljajuustokakku - lakton.
   Kesän eka JUUSTOkakku! Olipas kiva tehdä KUNNON ( siis korkia ) juustokakku pitkästä aikaa.

   Täsä välissä teimmä yhden ihanaisen Miehisen Mätön Miehellein. Lykkäsin siihen kaiken mitä miun selkäin takaa löytyi; hirveetäjauhelihaa, pekonia, kebabia, grillimakkaraa, puna-, valko- ja tavan tsipulia, sinihome- ja tavan juustoa.
Kuvasta ei siitä tähän laittaa ole mutta kerron kuiteskin ettäs otimma riskin pienoisen itse silloin ja maistoin miltä sellainen maistaa? Miltä tuntuu syödä tällaista ähky-puhku-lihaisaa mättöä? Mitä tulee, mitä seuraa, siitä kun pistän masuun piskuiseeni gluteenia ja vasiten kera hiivan kohottavaisen?
Ei sanottavammin mitään "uutta taivahan alla" muttas en kyllä halua sellaista uudelleen syödä. Olo oli taasen kuin parhaallakin palkinto possukalla.




   Kaiketon lohipiiras: pohja mm. gluton, maidoton yms.. Kasvikset ja lohi välissä. Täyte ja juustot päällä; kasvisrasvaiset.
   Issellein evääksi Töihin... on muuten hyvää. Ja suoraan sanottuna paree kuin esim. toi Miehinen Mättö Miehellein.
Periaatteessahan tarpehet ovat "samat": pohja jonka ylle lapetaan kaik mahdollinen ja mahdoton sekä sitten tään kaiken ylle laitetaan viel jonkin lainen kate kera juuston jonkin laisen. Se vaine että toista sanotaan pizzaksi ja toista piiraaksi - hah, sanon mie!
Olenkin täsä mietiskellyt että ensi kerralla kunne mie issellein alan pizzan-"puolikasta" vääntämään niin miehän muuten teen siihen ihan vaine tällaisen suolaisen piiraan pohjan! Hitto - eihän se haittaa mitään?! Sama se millainen pohja siinä on, mitä siihen laitan; kuhan se vaine ne täyttehen ainekset kantaa ja purutuntumaa jonkun laista antaa. Kuhan on vaine jonkin lainen pohja jonka päälle ainekset nuo täyttehen lykätä - eiks vaine?
Katotaan mimmottiis piiras-pizza siitä sit tulee....







   Minttusuklaakakku.
   Muutoin laktoositon tämäkin muttas nuissa Minttu-kekseissä, joita muuten pohjassankin on, on/oli mitä luultavammin ihan tavan-maitovalmistetta mukanaan.
   "Jam, jam.": sanoisin suoraan jos itse voisin tällaistä viel syödä. Jos en vaine Kaiketonta käyttäisi....



   Kirsikka-granaattiomppu-Brita; lakton.
   Brita on muuten yssi niität tuotteistamme ( joko näin perinteisesti pyöreänä tahi sitten pellillisenä ja sit siitä palasiksi/leivonnaisiksi laitettuna ) menee toooo-si paljon. Hyvä kunne kerkiää ain leiposta ja sit laitella valmiiksi kun jo myydään ekat palaset suoraan "tiskin ylitse" asiakkaille - kuten eilenkin; suoraan uunilämpimänä, vereksillä kampsikoilla ja kermaisella täytteellä - jam!
Valmistamme mitä "ihmeellisimmillä" varsioilla, täytteillä; ain kausituotteiden mukaan. Näin keväisin ja kesäisin raparperilla, kirsikoilla, kampsikoilla. Syssyisin enempi viinimarjoilla yms.. Talvisin, Julgubben aikoihin, menee luumutäytteiset, pipariset, tms. paree.



   Kaiketon, Erytritoli-pohja. Lakton, sokton, Kampsikkajuustokakku.
   Tää meni sitten omalle suvullein. Nytten kunne vanhimmaiseni täytti pyöreät 30-vuotta!
   On siis aivan mahdotonta ajatella ettäs omain, MIUN OMAIN muoskain täytti jo 30 vuotta! Eihän siitä viel voi olla 30 vuotta kun hän syntyi? Ei sit millään. Vastahan hän oli sellainen neljä-seitsemän vuotias tyttönen joka oli tomarainen perheen "kakkos-äiti". Pahasti kenties sanottu muttas kun se on vaine tosia-asia kun perheemme vanhimmainen lapsi oli/on hän.
Ain joutui paimentamaan pienempiään kera seuraavaksi vanhimmaisen tyttären ( kolmas olikin/on sitten perheemme "erikoisin"; 24/7-tyttärein jotenka hän ei ollut luonnollisestikaan millainenkaan "vastunkantaja" ). Katsomaan mitä toiset tekevät, misä ovat, mitä puuhaaavat ja mitä kukin tekee? Ettei kukaan vaine luvattomia puuhaa tahi luvattomille teille lähde. Liikaa vastuuta, liian nuorena... mutta ei sitä silloin paljoa ajatellut kun nuori itsekkin olin ja ison ( runsaan ) muoska määreen kera arkamme pakersin. Viel kun siihen lisäsi kaiken maailman erot ja monen, monen, muoskan erikoistarpeet... Pakostakin jää joku/jotkut muoskat vähemmälle huolenpidolle ja sitä myöten sit vastuunkantajakisi. Anteeksi tyttärein-miun, anteeksi muoskat miun! Anteeksi.
   Kaikesta tästä huolimati ( vahi juurikin mm. tämän takia? ) olen sankken YLPIÄ niin hänestä, tästä 30-vuotiaasta tyttärestäin miun, kuin myöskin muistakin muoskistain miun! Olen HITTO VIE!
Vaikkas isse tään sanonkin niin OLEN kasvattanut, jos nyt kasvattamisesta voi puhua, jos voi sanoa että joku voi jonkun yleensäkin kasvattaa? Voiko? Hivenen olen skeptinen kun tuntuu että ihminen itse kasvaa ja tiensä sit näin etsii - me vanhemmat vaine katsotaan perään etteivät ihan itseään teloisi jokahiseen paikkaan, etteivät ihan jokaista virhettä tarvihteis tehdä; ottaisivat oppia meidän jo tehdyistämme..., monta muoskaa jotka ihan kelpo kansalaisia ja ihmisiä ovat. Jokahinen näyttäisi paikkansa tältä Tellukselta löytävän. Jokahisesta jotahin tulee - jos taasen jokin työ, ammatti, tms. jonkin lainen kriteeri on jotta voi sanoa että joku jollainenkin on... ( Tää on taasen tätä miun kyseinalaistamistani, tää... ) sillä eihän ihmistä pidä "arvostaa" ammattinsa, tekemistensä/työnsä, mukaan vaan ihminen pitää katsoa, ottaa vastaan ihmisenä itsenään! Pitää nähdä ihminen sieltä sisältä päin; mitä ihminen on omaksunutelämänsä matkan varrella, mitä siitä reppunsa mukaan saanut ja ottanut. Ns. onkoo ihminen "viisastunut" kokemuksistaan, opeistaan, yms.? Mitä ihminen tuntee, mitä, ajattelee, mitä... Siis onkoo ihminen inhimmillinen vahi onkoo hän vain tyhjä kammio jok tyhjyyttään kumisee? Onko ihmisen itsensä sisuksissa tunteita suuria jotka kertovat kuin olla, kuion eliä vahi vaiko tyhjä ulkokuori joka pienellä puhkumisella ja puhalluksella kumoon kupsahtavi?
Et sil viisiin.... "Moni kakku päältä kaunis, silkkaa silkkoa sisältään."?



   Sitruuna-lakritsa-juustokakku - laktoositon.
   Tätä herkkua vuotin ainakin isse jotta milloin pääsen tekemään? Tällaisia sitrus ( lime/sitruuna )- lakritsa-juustokakkusia teimmä jo viimokesänä Töissäin. Ja sitten nytten täsä tälla mennä viikolla ensimmäisen tälle kesälle - jee! ( Menee muuten "kuumille kiville", tää kakkunen! )
Viimokesänä teimmä ns. Englanninlakritsakakkuna: neliönmallisia ja kolmella kerroksella joissa makuina olivat mm. vattu/mansikka, lime/sitruuna/valkosuklaa ja sitten tummana kerroksen suklaa/laksitsa. Nekin olivat "hottista"-kamaa.



   Näin kun nytten täsä tätä kakkusta valokuvana katselen niin LÖYDÄN nytten sen yhden kohdan josta puuttuvi YSSI lakupätkä koristeistaan!
Tapahtui nimittäin niin jotta kunne niitä tämän ylle laittelin ja pilkkoissa sopiviksi palasiksi, laskien ne kaik tarkkaan et kuin monta tarvihtee mitähin mallia, niin silloin jäikin YSSI pieni palanen pöydälle "ylimääräisenä"? Ihmettelin että mitenkä se onkaan mahdollista kun on parillinen määre tarvittavia ja parillisen määreen pilkoin? Ei sitten millään mahdollista muttas minkäs teet kun en vain tarkasta etsinnästäin ja katsonnastain huolimatta tyhjää paikkaa yltään löytänyt - kunne nyt tästä tätä nakuttaissain löysin....



   Mansikkajuustokakku; lakton. 
   Nytten näin ns. Amerikkalaisittain elikkäs uunissa paistettuna versiona.
On muuten hyvääää - vaik en itse tätäkään voine maistella muttas tiedämpähän vaine ettäs on hyvää... ja se ettäs työyhteisöni ( sekä asiakkailta saamani palautteen perusteella ) työtekijöiden maistamisen perusteella voin näin sanoa.
Tämän tarjoamme/tarjosimme Mansikkamelban kera jonka vasiten tälle tein. Jam!

   Tätä ennen tein mm. sellaisen Raparperipiiraan josa oli sellainen MEHEVÄ sisus kun sen laikkasi ja sitten viel hivenen lämmähytti juuri ennen asiakkaalle viedä, niin sen sisuksista tursusi tätä raparperista täytettä. Ja tarjottaiin ( totta kait ) tekemäni Valiljakastikkeen kera!
   Sitten olen tehnä, ja teen,  Koplereita; talomme erikoisia, nimikko-sellaisia. Unelmakääretorttuja erilaisina versioina ( jouluisin Jouluhalkoina ), Juustokakkuja sekä liivakolla että näin paistettuna uunisa. Erilaisia Cookieita ja keksejä. Sekä tietty keksipohja-ainekset kaikkiin juustokakkuihin jottei tarvitse ostella keksejä vaan nekin tehdään itse alusta loppuun itse paikan päällä ( harvoin siis meillä tehdään osto-kekseistä kakkujen pohjia ). Erilaisia täytekakkumallisia kakkuja. Jne, jne., kunne vaine kaik muistaisi ja erikseen kirjaisi.

   Muttas sen vaine tiedän ettäs kun Työni on auki asiakkaille ti.-la. ja ti.-pe. kol.11.00.-17.00. sekä la.pv. klo.11.00.-15.00. niin sen ettäs kunne sinne paikalle menen niin ei ole hetkeäkään ettäkö tarvitseisi miettiä mitä teen vahi enköö tee mitään? Teenkö jotahin vahi olenko jouten, sillä ei ole tilannetta ettäs jouten joutas olla. Hyvä kunne kerkiää kerta päivään evästä rinnan alle saada tahi sitten vessassa tarpeillaan käydä. Raa´asti kyl sanottu sillä tottahan toki lupa on ottaa taukoa ja evästää rauhassaan sekä käydä tarpeillaan muttas kun ei vaine millään MALTTAISI ( etenkin tällainen ain, alvariinsa, alati, touhuamaan oppinut ihmisen-kuvatus ) kun olisi sitä tekemistä vaik kuinka, vaik "muille antaa"-asti. Ja kun asiakkaitakin tulee, on, ja menee. Heitäkin kun "pitää" palvella täsä kaiken leipomisen ohessa toisten meidän työntekijöiden kera. ( Onni on olla työpaikassa josa asiakkaita käy sen verta ettäs ain jotahin hommaa on olemassa! )
   Sillä poikkeuksena nykymaailman kaikkinaisen minä-keskeisyyteen ja asiakkaan "juoksettamiseen" itse työntekijöiden palvelemisen sijalta MEILLÄ palvellaan ASIAKASTA laittain kaik tarjottava asiakkaalle valmiiksi ain kaffeen, teen tahi minkäpähän vaine juoman osalta kuin myöskin hänen tilaamansa syötävän evään osalta ( olkoon se sitten jotahin suolaista tahi makiaa tarjolla olevaa ja syötävää ), sekä sitten koristellaan se nätiksi annoskokonaisuudeksi ja sit vasta VIEDÄÄN pöytään hänen eteensä asti asetellen kaikki tilattu nätisti ja kauniisti hänen eteensä syödä että juoda. Sitten kunn asiakas on aikansa istunut, nautiskellut... kenties rupatellut minutteja useita, tunteroisia kiertäväisiä, kiireettömänä maailman viuhuvista menoista huolimati... ME keräämme ne käytetyt ja tyhjenneet astiat sieltä pöydältään vieden/tuoden ne takaisin keittiömme puolelle. Tiskaamme ja - tartumme taasen uuteen toimeen kiinni. Joko palvelemme uusia asiakkaita, siivoamme, tiskaamme - tahi leivomme.
( Teemme myös tilaustuotteita tilata ulos paikastamme sekä pidämme erilaisia tilauspalveluita asiakkaiden haluamin kokoon panoin; ruokapidot, kaffittelukekkerit, saunaillat, yms.. )

   Paikka tämä Työni on todella ihanainen. Todella mukava. Puhumatikaan ihanaisesta pomostain kera toisten työntekijäin!   
Paikka tämä on juurikin kuin miulle "luotu"! On sellainen taiteellinen ympäristöltään kun siellä on esillä monen erilaisen, erisuuntauksen omaavien taiteilijoiden töitä ( ja miun omain valokuvanäyttelyni siellä kaikkien muiden seassa tämän kesän ajan! ). On erilaisten, erinäisten pien-käsityöläisten töitä estillä ja myydä tarjota. On paljon kauniita, ehyitä ja elämääkin jo "nähneitä", taravoita, esineitä, puitteita, jotka kaiken tämän ihanaisen "sekamelskan" taustana on.
Puhumatikaan Suomalaisen-kauniista luonnosta jonka keskellä kaikki tämä on, jonka keskellä tämä Työ-miljööni on; puita osaksi vanhojakin jo. Järvenranta sinertäväinen. Heinivöivä, kukkasin kukkivaiset kedot ynpärillään. Vanhat, vanhat, ja kunnostetut rakennukset pihapiirissään.
Siten kun viel ole tosiaankin tälläinen "Durasell-pupu", jokkakin "ikiliikkuja"-rokotteella syntyissä rokotettu ( pienenä opetettu et jouten ei saa olla ollenkaan tahi muutoin on laiska ihminen - ja siitäkös on sitten vaikia oppia poies! ) yksilö joka tykkää tahi ei vaine muutoin "voi" vain olla tekemäti mitään... tehdä jatkuvaan jotahin niin mikäs se voisikaan olla paree paikka työskennellä palkkansa eteen?! Ei ni mikään!

PS: Päivää myöhemmin mm. tällaisia ihanuuksia tekaisin....



   Raparperirahkapiirakka uunisa paistain. Laktoositon luonnollisesti.
   Ihanainen väriraita muodostui kylkeensä tämän. Omaa paksuhkon rahkakerroksen ( + raparperipaloja ) sisuksiinsa ja ihanaisen muru-pinnan kera raparperipalojen yllensä.



   Kuumille kiville mennyt Valkosuklaa-mansikkajuustokakku. Laktoositon.
   Tätä kakkua tehdessäin tuumailin että voi jeeru että sitä osaakaan ihminen olla onnellinen kun on täsä jo muutamia vuosia saanutkaan olle Töissä tällaisessa paikassa. Saan käyttää kaikkia luovuuteni kykyjä mitä vain suinkin saan itseni syövereistä pintaan ongittua. Saan tosiaankin haastaa itseni aina vain enempi ja enempi osamaan, keksimään ja taitamaan.
Pitää pähkäillä mitä pitää milloinkin lisää leipoa ja saada vitriiniin asiakkaille tarjottavaksi; milloin lisää makiaa masun täytteeksi, milloin suolaista huikopalaa? Mitä, millaista, minkä makuista tekisin seuraavaksi? Mitkä maut passaisivatkaan hyvin yhteen kunne asiakas leivostamme maistaa kera kriittisten makunystyröittensä? Millä saisin korostettua jotahin makua lisää tahi vastaavasti sitten joskus hivenen taitettua, peitettyä tahi "petsattua" jotahin poies?
On muutes aikas hyvää vanhuuden dementian ennelta ehkäisyä moinen "aivojumppa"...
Ja sitten viel sekin ettäs voin käyttää ynpäristömme ja pihapiirimme kaikkia kasveja ja kukkasia leipomuksissa mukana - sillä oletuksella tietenkin ettäs mitään ei-sopimatonta sekaan ei mene.... :)