"Eipä taida tyttö tietää että nurkan takana olis patukkaa tarjolla.": oli ennen muinoon erään mainoksen teksti aikas sovinistisesti muttas nytten voisin mie aloittaa tämän tekstini tältä reissultain aivan samoin sanoin; "Eipä tainut tietää Mummero Humisevanharjun tänä aamuna että mihkä sitä ehtoolla päänsä kallistaa."
   Tilanne oli nimittäin aamusella ani varhain sil viisiin että pääni mie pielukselta toisaalta nostin ylös simmuin nämä sirrittävät aukaistuain; meinaan että on tuota uni velkaa tullunna taasen aikas lailla.
Täysi kuu nousevainen valvottaa. Ja vaikuttaneenko sekin että nyt juuri on aluillaan tuo Taivaankaaren Kiertolaisen harvinainen tapaus tänä ehtoona: täysinäinen kuun pimennys pitäisi tapahtua Taivahankannella klo.23.22. Senkin kun sanotaan hivenen häiritsevän sellaisia kuin "herkkä hipiäisiä" unen suhteen...?
Ja sitten viel on tullut täsä mennä viikolla muutama yön seutu valvottua tuon yhden kaks´ lahkeisen taatta...

37846539_2036752609691468_62612998577937

   ... ja sieltähän sitä taasen tänäkin aamuna ylös päivääni tähän ämpesin.
   Kotimatkallain käväisin Lammellain - kuten näköjään oikeestaan aina pruukkaan tehdä, olinpa sitten tulossa, menossa, tahi mitä vaine, jostakin, johonkin... niin Lammellain käväisen.
Tänään siis taasen käväisin ja oleilin, siellä kera näin kauniin maiseman. Uljaassa yssinäisyydessä viel klo.8.00. tiemeelläkin kun tällä paikalla väki pruukkaa enempikin iltapäivisin ja ehtoisin käydä.
   Ja vielä nyttemmin senkin verta enempi että tänne on alkanut kantautua kaiken maailman roskia! Liekkö laittaa nuorison piikkiin kaikki se roina joka sinne on kannettu muttas ei sitten ole jaksettu viedä matkassaan poies. Tahi edes laitella niitä rannan pukukopin vieressä olevaan roskikseen! Puhumatikaan ettäs tänne on roudattu kaksi nojatuolia! ( Mitä niillä joku uintirannalla tekee? Istuu ja ihmettelee maailman menoa? Eiköö tuota vois tehdä paikan portahilta tahi vaine maasta käsinkin? ) Ja se mikä "ovalinta" niin rantaan on jätetty erilaisia, erinäisiä vaatteita!? Jos joku on tullut vaatteet yllänsä uimaan niin eikö hän sitten muista niitä laittaa yllensä takaisin ja näin viedä niitä mennessänsä, kunne lähtee paikalta tältä poies? Ei ihan mahdu miun kaaliin moinen käytös? Sukelluslaseja... uintiapuja... jokunen tölkki... persiin pyyhintä paperi... Et tälleensä! "Pidä Suomi siistinä - aloita se omasta taskustasi!"
On se vaine surku tällainen piittaamattomuus. Se mitä tämäkin lampi on tähän asti ollut siisti, puhdas, yms. niin nytten sitten jotkut katsovat voivansa roskata ja pilata tämän. Ajatellen ettäs kunne nämä roskat veteen asti ehättäytyvät...?
   Joo, muttas... siellä siis aamu-uintini suoritin kuten mennä viikolla parina muunakin aamuna olen nyt tehnä - yhden jopa siin jo hivenen klo.4.00. jälkeen! Oli tyyntä, hiljaista ja - rauhallista. Teinkin ihan naku-uinnin silloin! Haa! On siin ollunna Mettäelikoilla ihmettelemistä! Varmaan simmunsa päästään ovat hävenneet kun Mummeron tämän "kurevit"  ( nämä kaik makkarain miun ) näkivät.

37853791_2036036403096422_48585314898741

   ( Kuvassani täsä tään päivän uusi leivonnainen vitriinissämme: Porkkanakakkua. )
   Sittempäs sitä Töihin urettiin jälkeen piristävän aamu-uinnin, ihan tavan perjantaisen päivän tapaan.
   Töissä tuolla ihanaa on olla ( enhän ole tätä viel KOSKAAN ketonut, enhän!? ) ja tänä aamuna sitten sattui niin että tämän paikan Bossini kera siin rupatellessa alettiin pyöritellä ajatusta moista ettäs, jos, vaikkas, kuinka... Mitenkä olisi jos mie vaikkas pitäisinkin huomisen vapaata ja hän sitten vastaavasti seuraavan lauantain? Miltäs kuulostaisi?
Siitähän ajatus tämä sitten lähti lumipallo-efektin lailla pyörimään ja mie sain todellakin eilen ehtoisen netti-seikkailuni tuoksinnassa löytämästäni kohteesta alkaa varaamaan parin yön päästä makuusijaa issellein! Wau, ettenkö sanoisi, wau!

37912418_2036752406358155_26673088441194

   Tuli päivä, tuli iltapäivä ja mie lähdimmä hivenen "pidennetylle" endillein Töistäni kun oli sovittu jo aikaisemmin ettäs tehtyjä tunteja vastaan saan tänään ureta urille toisaalle.
Läksin tyttäreni 24/7 tykö juhlistamaan hänen synttäripäiväänsä.
   Mentyäin perille asti kysäisin häneltä että mentäisikö vaikka jäätelöllä käymään? Ei ottanut tämä ehdotuksein onkeen olleskana vaan hän kappasi siihen lattialle nostamansa uintivälineet kopraansa ja niin sitä sitten mentiinkin uimaan - synttäreidensä kunniaksi.
   Nyt kun on näin hyvin tuo Ukko-Ylimmäinen hellinyt ja lellinyt meitä Maan Matosia tällaisillä ihku-ihanilla, lämpöisillä keleillä niin ovat nuo järvienkin ( sekä lampien ja muidenkin vesistöjen ) vejet lämmenneet niin että jopa mie, tällainen Kylmä-Kalle, ja vasitenkin tyttärein tämä 24/7, tarkenemme, ja mielellämme jopa menemme, sinne jorpakkoon!
Täsä käväisin mennä maanantaina hänen ja muutaman muoskain mukelon kera jo kertaalleen uimasa tällä samaisella rannalla ja sitten nyt uudemman kerran yssin hänen kera. Voi että hän nautti vaik ensi alkuun "ujosteleekin" ain sitä vejen kylmyyttä ( vaik onkin lämpimät vejet jo nytten kauttaaltaan niin siltikin tuntuu se ensi-kosketus aina kylmältä! )  joka tuntuu kun sinne eka kerran uintireissullansa lähtee rämpimään.
   Tyttärein tämä ei osaa uida olleskana. Perään on katsottava vedessä kuin rannallakin 24/7 ja sittenkin viel simmut selässä ollen. Hänellä on toki apunaan sellainen vesijuoksuvyö ( TODELLA hyvän laatuinen, IHANAN pehmeä, ja muutoinkin kaikin puolin ihanainen - ollut hänellä koko tähän astisen ikänsä milloin vaine vetehen mennään ) joka kannattelee häntä, sanoisinko jopa ettäs, aivan kokonaan veden pinnassa, muttas siltikin vahdittava on sillä eihän se tämä kyseinen juoksuvyö ole oikia pelastusliivi tms. vaan se on vaine apu siellä vejessä ollessa jottei tarvihhe koko aikaa jonkun toisen kannatella aika-immeisen painoa pinnassa pysymiseksi.

   Joo - sitten kunne reissu tämä pulikoinnin heitetty oli niin palautimma neitokaisen kotiansa ja läksin ajelemaan itse tälle yht´äkkiselle reissullein.
   Kokka kohti Kokkolaa ja länsi-rannikkoa sillä juuri ennen kotoain, Majastani Mahtavaisesta ( jonka muuten laittelen sitten taasen myynnin päälle ensi viikolla! ) lähtöäin varasin täältä ( olen nyt juuri majapaikassain nakuttelemassa tätä tekstiäin ) ensimmäisen yönsijani.

37902277_2036752503024812_76976134793681

   ( Täsä kuva Haapajärven jälkeen kun ensimmäiset ns. "maamerkit" tulivat vastaan maisemakuvaan; tuulivoimaloiden turpiinit kera siipiensä. )

    Matkallain tuumailin...

    Ajelen kohti länttä, sinne minne Aurinko Armas laskee. Tuonne Taivahanrannan taa. On kuin ajaisin sitä kiinni. Aivan kuin pyrkisin pysymään samalla "levelillä" sen kera; aina valonsa vaikutuspiirillä.
   Mietin että on se vaine onni... tai siis ettäs mikä onkaan onni... mitä olen tehnyt, tahi-  jättänyt tekemäti.... mitenkä on voinut Ukko-Ylimmäinen "siunata" meikä Mummeroa tällaisella Työpaikalla, tällaisilla Pomolla, tällaisellä työyhteisöllä tahi siis henkilökunnalla, että mie saan juurikin silloin siinä ( toisin kuin mitä saatoin aamulla simmuin aukastessain odottaa, olettaa, luulla, tahi - saati haaveilla! ) Neiti Suklaatin ratin takana istuissa ISTUA SIINÄ, ja ajella JUURI SILLOIN kokka kohti Kokkolaa, kohti rannikkoa, kohti MERTA!? Mitä, miksi, miten?
Muttas onneni kukkuloillahan mie olin siinä silloin ja olen yhä ielleenkin. Nyt vaine vuotan että huomenna näen MEREN! Pääsen ihan sinne rantaan asti ja hivenen ylikin sillä kohteena on avomeri ja siellä eräs paikka - mutta sen paikan kerron sitten Teille Armaat Lukijain, vasta huomenissa jahka sinne asti ennättäydyn. Pidän Teitä sen aikaa viel "jännityksessä"...
   Sievin jälkeen tuli tätä rannikkoa lähestyissäin useita kilometrejä ettei seutuvilla, ei mailla, ei halmeilla, näkynyt ketään muuta kuin vaine mie ja Neiti Suklaati. Oli kuin olisi taasen "maa nielaissut" muut asukkaat koko Tellukseltamme poies - vain mie ypö yssin.
Oli se vaine taasen sellainen jänskä hetki: olla tien päällä ajelemassa ja aivan yksin. Ei vastaan tulijaa, ei samaan suuntaan menijää. Vaine mie ja Neiti Suklaa, Hepo Hopiain, autoin tämä jonka rattia siin tien-tasaisen päällä väännän ja käännän... Tai no, en vääntänyt ja kääntänyt vaan pidin vakaasti suuntana lännen ja tien tuon eteen päin vievän horisontin.
  
   Niin sitä sit vaine perille asti pääsin kuin pääsinkin vaik matkana tää pitkänä tuntuvi tällaiselle ihmiselle joka Rattiin Nukkujainen on: ajella nyt yssin, auton hiljaisuudessa, renkaiden suristellessa yksitoikkoista musaiikkiaan... siin on aika moinen väsyn vaara. Puhumatikaan tosiaan tästä univajeestani jonka olen itse omaaa "tyhmyyttäni" nytten hankkinut.
   Muttas siltikin: onni on olla nyt täällä - ja huomenna ihan muualla. Jee!

   Öitä! Kuun Kummajaisen tiiraajat...