Toinen herätys-aamu täällä Nevadassa. "Hoh, hoijaa; viitsiikö sitä edes nousta?" "Tuntuu lotistava antaamuksella tuolla ulkona...."  Vetäisen verhot akkunan ejestä poies ja ka - akkunakin on vosekittu vejellä jotta sen verta sitä nyt sit tänään saadaan tuota Taivahan-mannaa...
   "Mannaa" sain kystä kyllä aamupalallain josa ollaan todellakin palvelualttiita siihen verraten misä mie olen nyt tätä Kaiketonta nauttiessain ollunna: tänään ehdottivat että jos hyö vaikka munakkaan miulle tekisivät? Estelin että ei nyt miuta varten... "Joo, joo, kyllä me tehdään jos vain syöt - millaisena?" Että ehdotetaan näin ja viel perään sitten kyselään että MILLAISENA "munansa" haluaa?! WAU!
Kaikkien esillä olevien tarjottavien tuoteluettelot saan nähdä että tiedän mitä ne sisältävät, mitä voin suuhuin laittaa! Ja että puurot ovat aamupalalla Kaikettomia ihan luonnostaan eikä silleen erikseen tehtynä jollekkin tietylle ihmisryhmälle vain!?
Tätä jos mitä sanoisin palveluksi. Kymmenen pistettä tälle paikalle tästä ja 100% kiitoksein kera papukaijasen! Kiitos-kaunis!

    Nasu piskuinen pömpöllänsä ja täpösen täynänsä "vierin" kämpällein alkain nakutella netti-sfäärien perään. Etsin vuokranantajia täältä "Nevadasta" - ja ilmoittelin nettiin omaani, Humisevaaharjua, vuokralle.
Kyl se siitä... yhden kera tehtiinkin jo tärskyt tänne keskustaan ja se että kävin siellä... Voih, ja oih - siin olisi ihan suoraan asunto miulle! Ei nokkain kyl tuhiseis ( sen mitä mie siellä käväisin ja osaan nokkain "atvailuja" tulkita )ja mitkä oli rakenteet ( asunnon suunittelu ) sekä sijainti sillä. Kyl viihtyisin - ainakin näin ummikkona oudommassa pitäjässä.
Opin muuten täsä tänään aamupaivästä jo sen että nyt puhutaan KOILISMAASTA kun tarkoitetaan tätä seutukuntaa! Vau - ei se "oppi ojaan kaada" täsäkään.
    Nyt kun vain saisin omain "etiäpäin"... ja sitten äkkiä tämän asunnon "kiinni"...

   Eilisestä "viisastuneena" ( jos nyt sellaista voi itsestään ja omasta päästään sanoa....? ) etsiskelin tään jälkeen lounaspaikkaa ja sattuipas siin matkallain ettäs kirppari simmuihini piskuisiin bongahti katukuvasta tuosta:



    Saanko esitellä: Humisevanharjun uusi, uljas, kukkapöytä nro. se-ja-se!
Lasilevyä vajaa tosin on tää kauneus muttas jos, vaikka, kuin... tähän sellaisen jostahin kehitteleisin... ja vaik sit viel väli-jalatkin jotahii...
Mahtava "värkki".



    Tämäkin sieltä taskuin pohjalle "eksyi". Mikä lie vaha nuuska/tupakkisasia ollunna muttas ihanainen silti. Ei tällaista sinne hyllylle voinna jättää, ei tod.  Ja, ja, ja... sitten ihanaisen puna-valkian, piskuisen kankaisen, lampunvarjostimen löysin myöskin! Siitä kuvittelin rakantamani yölampun varjostinta silleen ylösalaisin laittain ja käyttäin - you know? ( Ettei nyt Humisevaharju "ihan tavallinen" paikka olisi...

    Sitten sinne lounaalle ja siihen valikoitui ( katukuvasta ) nyt sitten sellainen paikka kuin KASVISravintola Karpalo:



   TÄMÄN reissuin ( ja myöskin kaikkien menneiden aikana Kaiketonta syöden ) HUIPENTUMA!
   KERRANKIN paikka josta saa SYÖDÄ - you know what I means ( menikö kirjoitus oikein... ? )
Kaiketonta LÄMMINTÄ keittoa eri kaaleista, yms. Eivät laittaneet sekaansa edes soijakermaa jota siihen suunittelivat laittavansa mutta kun juteltiin ja sanoivat että ottavat siitä keitostaan erilleen miulle yhden annoksen ilman tätä kretaa niin... sitten tekivätkin KOKO keiton ilman soijaa! Olipas kiva saada lämmintä ruokaa "suoraan tiskiltä josta muutkin sen ottavat". Siihen salaattipuolta ilman maito-tuotteita ja SOKERIA! Esin tuo kuvani punainen salaatti on "marinoitu" ilman kretaa tahi majoneesia. Porkkanat kuuleman heidän omalta palstaltaan tästä jostain lähistöltä...
Kaffeelle JÄTSKIÄ talossa tehtynä! Ruokosokrulla tosin... mut hyvää ja muutoin banaania, taatelia, kik-hernevaahtoa, yms.... Jeeru että meikä Mummero NAUTTI! Jonkun toisen tekemää, valmista ja miun syötävää! Jam!
Jälkkäriäkin olis ollunna syötävää mut ei vaine enää vetänyt masu-piskuinen tää.




   Maailmalta, keskustasta, takaisin kämpällein palatessain ja näitä asioitain nyt atvaillessain päätin ettäs nyt Mummero repaisee; käväisen ( kävinkin! ) ostamassa paikan tään kioskilta jotahin makiaa issellein syyvä. Sieltä löytyvi pari Kaiketonta patukkaa...
   Muttas se pointti, se on täsä:



   Olen kait tuota tästä kohin jo sen millona kertaa päälletyste stallade muttas NYT VASTA tään äkkäsin! Hyvänen aika sentään ettäs on joku täänkin "hokassut"! Täl viisiin tassujen jäljet keskelle liuskekivistä lattiapintaa! Ja viel ettäs nää tassutkin ovat itse liuskekiveä! Wau!
Tassut nämä tosin ovat hivenen isomman puoleiset joten joskoo nuo vaik jonkin jätin tassut sit olisivatkin. Meinaan ettäs vaik kuin olisi isompikin kaksi-lahkeinen niin ei sen verta isoa kyl löydy että nämä tassuilla piiloon hänkään saisi. Kokoa on sen verta näillä kuiteskin.
Tahi sit nämä ovatkin MIUN tassuin jäljet!? Mie näin jälkein tänne-kkin jättänyt olen...?


   Nyt olen täsä nakutellessain soitellut kot´puoleen ja tiedustellut erinäisistä muuttofirmoista esi-tietoa että jos vaikka kuinka täsä muutto tulisi ni onnaisiko heiltä ja miten, mil kustannuksilla...?
Niin se vaine menee... olen lomalla muttas teen taasen näitä juttuja. Tosin siltä varalta ettäs miun OMAIN elämäin muuttuisi ettäs silleen issellein nyt vaine mutta se pännii ettäs koneella taasen... Plääh!
   Olihan tuota jo eilennä... soittelivat tahoiltansa useammastakin taasen 24/7-tyttäreni asioista että niitä hoidella silloin. Kertoilin toiseen päähän että olen juuri NYT lomareissullain ( sekä täällä "Nevadan" "korpimailla" ) ja että ei ole mukanain "minkään valtakunnan" papruja, Allan Akkaa tahi mitään muutakaan, joten kiitos - ei kiitos; nyt en voi panautua näihin asioihin sen kummemmin. "Palataan astialle ensi viikolla?"

   Kohta kelloin soipi hälyytykseksi miulle. Silloin on miulle tänään täällä se pakollinen osake-omistajuuden esittely-jutska johka sit Aika Raudan piristyä lähden. Luulen - ei siin kau´aa mene mutta koskas tuon tarkalleen tietää... jos eivät hevy`llä usko etten nyt vaine osta et heippa hei ( kuten josain paikassa on hyvin käynyt ), niin sitten täytyvi istuskella vaine ja kuunnella "sivistyneesti" koko matinea lävitse.
    Muutoin meinaan tään päivän otella lomkisti: sataa ja tänään EN vaine MAHDU mitenkään sen tsiljonnannen ja tsiljonnannen yhden sajepisaran väliin! En sit milläskänä! Jotenka olla öllöttelen jahka tuolta esittelystä poies pääsen. Käväisen saunassa - mie sauna-hullu kun näköjään olen. Vahi tekeekö sen tää kylmän kolea ilma että sinne vaine hinku tulee?
Keräilen voimia huomiseen takaisin ajuun... pitkä päivä ejessä taasen ajaella. Lähden varmaan jo aamupalasen jälkeen liikenteeseen... Kuvaan jos olo ja tila sellainen on. Otan lähteissäin aikaa taskuuni mukaan ja sit ripotelyy sitä pitkin matkaa sopivissa määrin... kussa kotiain joudun. Sitten se arkein taasen pläjähtää päin pläsiäin... Pah!


    Niinhään siin sit kävi kuten ounastelin: kerroin suoraan että varaton, pennitön olen Mummeroinen Humisevanharjun vaik näin Reissaaja-Lissinä täällä kaukana Nevadassa matkustankin, ja se esittely hyvinkin lyhyeen lopahti.
   Sen sijaan lähdillä saunaosastolle ja olla öllöttelin pitkin ja poikin ylisiä sen. Peseydyin ja kämpillein klapsin takaisin.

   Mietin että olisi se kiva ollut täällä käydä paikalliselle hierojalla muttas oli sen verta kovat taksat täällä että kuules sie Jyräin-miun siel kot´ puolessa ( jonka alle taasen ensi viikolla jouduttaudun ), mie siulle uskollisena pysyn ielleen; luoksesi palajan, luokesi halajan - ainakin viel niin kauan kunne siel Kulmakunnan piirissä vaikutan.

   En mielestäin tollot, en töllötä tahi mutoin urkiskele mutta mihkäs sitä tuolla sauna-osastolla simmunsa ja korvansa pistäis? Kaiken korvat kuulevat ja simmut sukkelaan seulaavat...
   Äiti kera piskuisen vauvan ja tyttärensä ( kuuleman ihan näinä päivinä neiti 3v. ), sekä lapsien näiden mummo mukanan matkassa.
Muistelin aikaoja entisiä kun itse olin samaisessa tilanteesa ain josain uimahallissa tahi kylpylässä. Lähinnä nyt saunassa näin ensteks kuten nytkin - en käynyt altailla olleskana. Siellä sitä miekin ain pienimmäistä ruokin saunan lämpöisen ylisillä jotta kulloinenkin pikkuinen tottunut olisi ( tottuivathan he ) löylyihin lämpimiin ja samaten sitten jaksanut siellä ylisillä olla kuten me muut; vanhemmat sisarukset ja mie. Sekä sen piskuisten suun käynti koko ajan - vaik näitä nyt kaksi vaine olikin siellä; miulla hivenen enempi heitä ain kerrallansa...
Altailla taasen: elävästi on mieleheni jäänyt ( lie aikaisemminkin tästä jo jutellut? ) on se kuin aina piti jatkuvaan pääni kääntyillä suuntaan ja toiseen jotta kaik "kerralla" olisin nähnyt ja se ettäs aina aloitin: "Yksi, kaksi, kolme, neljä..." Ja kunne loppuun asti olin litanijan laskenut niin heti piti aloittaa alusta uudelleen laskenta tämä jotta tiesin että kaikki ovat hengissä, kaikkien muoskiein "nupit" pinnan päällä viellä näkyvät. Raadollista mutta totisinta totta kun näin muoskilleen jotahin halusi antaa ( täsä tapauksessa edes joskus uintireissua jonnehin, olkoon se vaik paikallinen uimahalli tahi sitten uimaranta ) mutta kun heidän kera ain yssiksein liikuin niin joku "rotihan" asialla piti olla ja sen "rotin" piti sitten pitää!
Huomaamati en voinut olla; äiti erityisaikuisensa kera.... niin sitä miekin 24/7-tyttärein kera tahi sitten nuin kaikkien kera ain josakin kun uimaan mentiin/mennään.
   Ajattelen ( ... siis olen olemasa... ) että niin ne nämä ajat vaine muuttuvat. Ensin lapsia "seulot" ( sanoisi vanhakansa hivenen kureilessaan ), kasvatat ja sitten nyt; näin yssinäin.
Mikä se onkaan ollut lävitse aikoin meillä kaikilla äideillä ja miullakin siin sivussa, se vahtiminen, työn määrä, yms. mitä olemme tehneet ( ja tulemme ielleen tekemäänkin ) lastemme tähden? Kuin sitä touhuaa, tekee, ahertaa, jne. ja kaik vaine lastensa tähden. Sitä, näin jälkikäteen ajatellen ajateltuna, vaine pyörittää sitä arkeaan, sitä huusholliaan ja lapsikatrastaan sen kummemmin kenties sitä ajattelemati, ja räknäämäti silloin kun on juuri niissä "ruuhakavuosissa". Elää sitä arkista arkeaan sen kummemmin siinä havahtumati mitä tekee. Tekee vain sen mitä pitää ja parhaaksi näkee. Kaikkensa antaa, kaikkensa kantaa. Kaikkensa tekee, kaikkensa touhuaa. Kyselemäti jaksanko, kehtaanko, viitsinkö, riittävätkö rahkeet? Ei sitä ei kyseinalaisteta vaan se tehdään (tehtiin ) mitä pitää, piste. 
Ja se kaikki mitä tehdään koetaan silloin hyvinkin passeliksi ja yksin kertaisesti elämäämme kuuluvaksi. Ei sen kummempaa: tätä on haluttu ja tätähän tämä aina on ja tulee olemaan? "Eikö vaine?": saatamme kysyä mielessämme mutta ääneen ei sitä välttämäti uskalleta lausua...
Nytten sitten kun näin yssin olen niin mikä HELPPOUS kun ei ole ketään täällä matkan päällä huolehdittavana! Ei tuolla saunassa, ei altailla. Olen ja vaine nautin isseksein kaikesta siitä, näin sitten funtsien toisten "kohtaloita" muistellessain mennehiä... Mikä helppous? Tavallaan sitä herää VASTA nyt tähän että katsoppas vaine NE ajat jo takana päin ovat ja nyt olisi sitten elämän aika vain itsellein! Olenkin "jo" vastuussa vain itsestäin, ja itsellein! "Ei sitä silloin aikoinaan voinut, eikää osanutkaan, kuvitella että tällainenkin aika joskus eteen tulee?" Sitä kun aina ajatteli että tätä tää elämä tosiaankin on lävitse elämän; muoskia, muoskia ja muoskia... "Ei elämällä miulle muuta ole antaakaan...?"

   Entäs sitten... nyt ei tule välttämäti kaunista tekstiä et jos ei kiinosta Armaat Lukijain niin hypätkää vaine ylitse jj/tai kärsikäätte "kärsällänne"...
   Meitä on joka lähtöön, meitä nais´ immeisiäkin. On nuorta, on vanhaa. On laihaa, lihavempaa. On ns. normi ihmisiä ja sit erityisihmisiä. Tahi sitten jotenkin muutoin erilaisia, esim. kuten nyt oli yssi rintasyövän jäljiltä leikattu rinta toinen poies...
   Mitenkä sitä aina katsookaan ( sillä tuijottamattomalla simmullaan, ohi mennen huomioiden ) toisia että ompaa tuo lihava tahi tuo vastaavasti laiha! Mitenkä toisen rinnat, nuo elämän ruokkijat ja monen miehen ilot..., ovat roikkuvaiset tahi kiinteät. Miten masun piskuisen, tahi suuremman, röllykät roikkuvat, tursuavat, tahi ovat pinkeet kuin perhaankin treenatun kropan sixpack´it? On nilkuttavaa versiota, on pereutunutta kehoa, on kaljupäätä, on pitkääkin pitempi lettistä neitokaista. On vauvaa, tytöntylleröä, neitoa nuorta sorjaa, aikuista vakavaista, ikäihmistä ihanaista. Naista itsensä kantavaa ja omantuntonsa sinut olevaa, on ujoa, itseään häpeävää sorttia. On iäkästä harmaja hipsistä perin mummeron maista mummoa joka jo "kaiken nähnyt on".
Meitä on siis moneksi ja onneksi on näin. Mitä siitäkin tulisi jos me kaik ( täsä tapauksessa nais-immeiset ) olisimmekin saman laiset kropaltakin ( naamasta puhumatikaan ). Siin ei palja erottaisi toista toisestansa. Eikää kait nuo miehen puolitkaatkaan osaisi omaansa ottaa kun "muotti" olisi ain se ja sama?
Mitenkä sitä miehet "valitsevatkaan" ( vahi onkoo se me neiset jotka valitsemme ne miehet? ) itselleen sen toisen puoliskonsa? Mitenkä se "loksahtaa" paikallensa se toinen puolisko: mikä se on naisen kehossa joka itse kullekkin miehelle sanoo että tämä se on? Tykkääkö toinen tukevammasta, joku laihemmasta? Toinen katsoo rintavarustukseen suurempaa, joku etsii "mukiin menevää" kämmeneensä? Kuka haluaa piiiit-kän "hongan kolistajan" kuka kainaloon kuperujan?
Mikä se on se joka "määrää" tämän valinna kun meitä on niin monen laista?
Isse ajattelen toisinaan että onni en ole nuin tukeva ( itse aikoinaan hyvinkin tukevana ollut... ) ja sitten kohta että onni etten nuin luuviulu - niin kuin se nyt miun päätettävissä jotenkin olisi koko asia sillä katson kyllä että enempi se riippuu siitä mitä tekee itselleen ja itsensä kropalle, kropalla? Mitä suuhunsa laittaa, ja ennen kaikkea mitä on saanut perintönä edellisiltä sukupolvilta niin geeneissä kuin tavoissakin. Sairauksista ja niiden vaikutuksesta kehoihimme, puhumatikaan...
Olen siis onnellinen että olen juuri nyt, ja juuri tällainen. Loppuin lopuksi vaikka saisihan tuota masu piskuinen viel piskuisemmaksi muuttua... peppukaan - sekin on liian iso ja roikkuu kuin rehusäkki perässä... Poskipussit nuo iäan tuomat... heltta heiluu niin leipäluukun kuin Allien alla... Ettäs olisihan täsä täsä Mummeron-kin kropassa töitä, olispa hyvinkin. Jotahin vaois tehä itsekkin - ihan kieltämäti ja kiertämäti asiaa moista mitenkään. Jep.
Muttas milloinkas sitä ihminen (vasiten nais-sellainen ) olisi tytyväinen itseensä... Ei milloinkaan?!





   Kerrankin; chillaillen - lomalla.
Yssin ja omassa seurassain: oli muuten kivaa.
Enpä muista milloin olisin viimeksi vain viettänyt aikaa ja ollut paikallain! Elikkäs mainitsemisen arvoinen asia siis näin tämän Mummeron elämäsä tää hommeli.
Mukavaa oli kuten mainitsin. Rauhallista, rattoisaa joskaan ei ratto-riemukasta mutta ken viihtyvi näin omassa seurassaan kuin mie niin sehän on hyvä homma kuiteskin; olla tytyväinen isseesä.
Tietty olisihan se mukavaa myös jos olisi joku toinen seuraksi, siihen vasta päätä istua-nakottamaan, tahi vierelle vieretysten visertämään. Olisi kenkä heittäisi ajatusta uutta ( tään hetkiseen eläämääni ja tilaani ), kyseinalaistaisi, myöntelis, kieltelisi. Katsoisi touhujain joltahin toiselta kantilta kuin vaine miun aivoillain ajatellen. Saisi hivenen "perspektiiviä" tähänkin hommeliin.

   Loppu ehtoo boxissa ollen. Pakkailin jo huomista varten; lähtökuopissa ollaan siis. Pikku hiljaa käännän ajatuksia kotiin ja arkeeni; kaikkien sen millonien asiain hoitoon... Huh, tukehduttaa jo nyt! Mutta sitä se arkeni vaine on: yli ei ynpäri pääse. Siihen jos viel sit lykkää täl haavaa kenties muuton... vuokrauksen... yms. ni "pulassahan" sitä ollaan. ( Sori et puhun monikossa kun tarkoitan vaine itseeni! )
Muttah eipää mennä viel asioiden ielle vaan otetaan ensin huomisen paluumatka vastaan ja koetaan sen hienot maisemat vielä uudelleen tuolta matkalta. Eletään hetkessä - eikös vaine? Paree tulee niin...