...joka oivallisesti on nyttemmin "vaine" Pyhäinpäivä sillä itselläin on iät ja ajat "karvat nousseet pystyyn" jotta miksi nimenomaan MIESTEN - eiköö tuota ole vainajissa naisiakin joita muistella? Vaikkakin nyt ihan kaukaisimmilta ajoilta josta tänä-kin juhlapäivä pohjaa, on tämän päivän pyhitys miespuolisista pyhimyksistä, marttyyreistä, lähtöisin.
Vaikkakin vanhaa kannatan monessa niin onhan se nykymaailmassa näin tasa-arvojen puolesta jo ihan ynmärrettävää että ei käytetä sukupuoliin viittaavaa nimitystä ja kun ajatellaan tosiaan että muistellaan myöskin näitä meidän KAIKKIA läheisiä jotka ovat jo siirtyneet Tuonilmaisiin niin onhan toki siellä seurassansa myöskin naispuolisia kaikkien miesten lisäksi. Sekä vanhempaa kaartia ettäs sit ihan nuoriakin; lapsia ja nuoria teinejä sekä -aikuisia. Miksipä siis emme samoin tein muistaisi heitäkin. Jotenka siten ihan vaine Pyhäinpäivä tahi vaikkas vaine Vainajainpäivä - det passar bra.

IMG_0002.jpg

   Tää päivä pyhäinen näin alkoi ( ja onkin sit ollunna läpeensä koko hela dagen saman moinen ) kovin synkissä tunnelmissa kun sää tuo Ukko-Ylimmäisen laatima ei oikein valoa näyttännä, saati sitten ettäs poutaista olisi ollunna.
Ihan oli ilmat ja olo sekää tilat miun mieltäin myöten - synkiää kuin pläkki.
   Ihan vaine vaikkas siksi ettäs eilennä hokasin että se oli sit eilennä-ylieilennä ( eiks olekkin vaine mainio nimitys päivälle joka oikeesti onkin toissapäivä! ) meidän 10-vuotis kihlapäivä.
Se vain pomppasi jostakin muistoistain esiin kun kuulin eilennä aamusella radiosta ettäs on sit huomenna elikkäs tänä pänä Pyhäinpäivä. Enhän tuota koko päivästä mitään tiennä koska mennä viikon olin ns. paitsiossa kaiken maailman medioista: radioista ja töllöstä yms., siellä Mökissäin Piskuisessa. Ei paljon ulkopuolisen maailman menosta mitään tiennä, enkää tuota osaa Allan Akkaakaan sen verta ulkoa ettäs olisin siitä voinut sit laskeskella et joo-o, nyt se sit on se päivä tuloillaan.
Näinpää sitten eilennä kunne tämän "uutisen" kuulin niin naks - se oli silloinkin, 10 vuotta sitten, Pyhäinpäivä ja samaten kuin tänä vuona; lauantaina. Päivämääre vaine oli 1.11. ja muistelisin ettäs silloin sitä "soudettiin ja huovattiin" että nytkö? Joko nyt? Mutta sit se päätös menikin siihen yönaikaan ja sormukset asettuivat sormiimme 2.11. aamuun mennessä, elikkäs niin kuin huomiselle alkavalle päivälle, joka nyt on sitten tänä vuonna 4.11. päivämääreeltään. ( tarpeeksi sekavaa, onhan? ) 

45304543_250387055832306_553187408576144

   Tänä pänä käväisin ( kuva tään julkaisen asianomaisten luvalla ) äitini ja hänen miesystävänsä elikkäs niin sanotusti miun avoisäpuolein ( oh-hoh, on muuten aikas jänskä nimitys. Ei olekkaan ennen tullut ajateltua tätä asiaa näin päin: isäpuoli!? ) tykönä ja näistä tämän viime mainitun synttäreillä...

45247904_709088802809776_237141250539520

... vieden mukanain heidän tilauksesta, pyynnöstä, tällaisen ns. Kaikettoman täytekakun. ( Kakkupohja joka kolmessa kerroksessa on, on Kaiketonna Erytritolisokrulla tehtynä. Välissä Chia-siemen-mansikkahilloketta, sekä Irish-Caffee-maitorahka-kreta-tuorejuusto-täyte laktonna. - Maitorahka sis. hivenen tavan sokrua. - Päällänsä Capuccino-kinuski jossa on fariiniSOKERIA ja sitten lakton kermaa. ) Oli muuten sen verta hyvää ettäs kaik me santasttiin pikkasen lisää... . Miekin uskalsin hivenen maistella tätä.
   Mietiskelin ettäs se on taasen tämänkin synttärisankarin elämäsä yssi vuosi lisää. Joskoo nuita jo onkin ihan kunnioitettava määrä takanansa mutta siltikin kun ajattelee häntä ( tahi heitä yhdessä ) niin ei kyl milläskään soisi että Aika-Rauta armoton hänellekään mitenkään viel oisi. Ei, ei vois mitenkään viel luovuttaa poies tästä Maailman Kaikkeudesta häntäkään. Kuten en puolisoainkaan aikanaan - saati vieläkään. Niin mielelläin häntä täsä rinnallain yhä ielleen kyl pitäisin jos se vaine olisi ollunna mahdollista...
   Puolisoin sanoi kerran pyöreitä vuosia täyttäissään, niitä viimeisiä pyöreitämitä elossa oli, ettäs:
"Ei vuosia juhlita siksi
että ikää tulee lisää
- vaan siksi että vuodet vähenevät."
Voikoo tätä osuvammin sanoa ja ajatella. Ainakin jo näin näillä viimeisillä kymmenillä ollessaan...

IMG_0003.jpg

   Matkalla kotoisen oli tään päivän yssi pieni valon pilkahdus ilman sadetta, ja ikuistin sen tähän näin. Kaunis oli keskustan tuon vesistöisen maisema juuri tällä hetkellä. Kuin lupaus jostain hyvästä, valoisemmasta, tulevasta - sittenkin.

45254537_2164398300261712_74152612942420

   Haudalla suvun menneen... Ikävä.
   Näky on komia näin Pyhäinpäivänä hautausmaiden kun itse kukin meistä ihmisistä haluaa käydä ( ja käykin ) muistamassa omaisiaan siellä kera kynttelien. Loiste on ihanainen ja samalla myöskin jotenkin lohdullinen.
Mistä lie johtuu moinen mieli? Oliskohan vaik siitä että kun mie vien sinne läheisellein yhden kynttelin, "naapuri" vie toisen omalleen, seuraava taasen seuraavalle, jne. niin sitä tuntee ettäs ai, toisetkin ovat menettäneet jonkun läheisensä. Se on kuin olisi jokin näkyvä "tosite" siitä että näin on tapahtunut toisillekkin ja siitä sit tulee tunne että yhdessähän taäs ollaan. Kaik samassa "veheessä soudetaan"... kohti Tuonenvirtaa... En ole vähäisempi kuin nuo toiset, en ole enempi kuin toiset van kaik ollaan saman veroisia. Menetetty on joku tärkeä ihminen olkoon uskontomme, taustamme, katsomuksemme, värimme, rotumme, perheemme, ikämme, tms. mikä tahansa - kaik me ollaan aivan samassa tilanteessa.  Saamme lohtua toisiltamme tästä "yhteisöllisyydestä", tästä yhteisestä tavastamme. se on sellaista sanatonta lohtua ja lohdutusta.


IMG_0009.jpg

   Viimo metreillä kotia kohden Lammellain kera sateisen sään joka täsäkin kuvassain näkyvi: ei mikään "kiiltokuva-kuva" läheskään.
Lohtua tämäkin näin päivään apeaan ja läheistemme. Happea ja rauhaa Lammellain. Kera ajatusten, muistojen...