"Mikä on äidinkielesi: se on lähimmäinen kieli
jota puhuvat myös tuuli ja puu, veden kaltaat, sisin mieli."
                      - Tuomas Anhava -
 
   Elikkäs hyvää itsenäisyyspäivää vain Alli Hopa, Lukijat Armahat, ihan tasapuolisesti vaine kaikki. Tein sitten tänään tuolla Töissä näin sopivasti itsenäisyyspäivänä Sipanniekkuja syödä, asiakkaille tarjota. Mikäs se tään suomalaisempaa evästä näin nykyaikan oliskaan kun ovat nämä Sipanniekut jotka jo ovat kuin olisivat kansallisruokaa "alli hopa". Ja kun sukujuuret itsellä ovat sieltä rajan takaa... rajan takaa "jonne kaik jäi. Sinne jäivät lypsyjakkara... ja vibraattorikin" - olisi puolisoin tavan takaa jatkanut tuohon värssyn loppuun, sen kummemmin sitä erikseen nyt tähän yhteyteen mitenkään vasiten tarkoittamati.
   Töistäin tänään kotia kohden tassutellessain, jostahin leijaili klyyvariini kessun tuoksu. Tahi mistäpä mie sen tiijän että oliko se kessua, tupakkaa, sikaria vahi mitä? Tahi oliko olleskana edes mitään vastaavaa tuotetta mutta siitä tuoksusta tuli mielein puolisoin. Jotenkin vaine ain kun jostahin tulee sellainen tietty tuoksu... ja nyt puhun totta tosiaan tuoksusta enkä tupakin hajusta ettäs sen verta miekin niiden tuoksuihin eron teen mielessäin... nenuuni niin puoliso tulee mieleeni. Se on sellainen juuri tietyn lainen tuoksu, sellainen kuin puolisoin sain aikaan polttaissaan pikku sikareita.
Muisteleisin kyl että hän olisi polttanut ihan tupakkiakin joskus kun hermot olivat tosi kireellä; hän poltti tosi harvoin ja silloinkin vain kun kun jokin asia meni tosi mielen päälle entisen perheensä taholta, mutta useimmiten se oli kyl pikku sikaria. Ja niissä on/oli sitten se oma tuoksunsa.
Miten sitä ain tuleekin "kauko-kaipuu" puolisoain kun jostahin "tuuli, vieno, henkäilee". Ja sitten ain hiipii seuraavaksi mielen päälle kymysys ettäs kuin moni tiesi tästä että puolisoin poltti, vaikkakin vaine tosi harvoin? Tuskinpa monikaan kun hän sen varta harvoin poltti.
   Jännä juttu toisaaltaan että näin muistot mieleen heräjää vaik onhan se nyt tiedossa että ihmisellä on olemassa myöskin haju-muisti aivan kuten on mm. näkö-muistikin, jonka turvin mm. mie itse "pelaan", saa sanoa ettäs kaikessa, kaikkialla ja kaikin tavoin.
Kaik ns. ulkoaoppiminen on miulle vaikiaa mutta jos näen jotahin joka tehdään niin se jää mieleen kuten myös valokuvana muistettavat oppimiset. Jep, jep.
   Muistoihin näihin mielein syövereihin palajavat jostain syystä tätä nykyä, tällä haavaa, myöskin Jokusen kera aikoinaan käymät aikamme. Mitä tehtiin, missä tehtiin. Mitä se oli, millaista se oli ja miltä se tuntui.
Samaten on nyt varmaan käymässä Georgen kera... muistoja muistojen perään kantautuu mielen päälle. Niitä muistelee kaihomiellä, miettii mitä tehtiin ja suurimpana kaikesta että miltä mikin tuntui. Ja ne tunteet, ne ne ovat niitä vaikeimpia hetkiä kun tuntuu että tukehtuu tuskaan, tukehtuu tähän kaikkeen kaipuuseen toisen tykö. On ns. ihmisen ikävä toisen luokse mutta kun ei ole sitä toista jonka tykö mennä!?