...elämästäni tästä joka alkoi siitä että onnittelin mielessäin puolisoain jonka kutsuma-, lempinimien nimipäivä tänään oli.
"Tupsuleuallein, sinne jonnehin, onnea." Tänään olisi ollut tällainen kaunis, juurikin meille sopiva käppäilypäivä entisillä kotikonnuillamme. 
Muttas ei enää puolisoa, ei enää Majaa Matalaista jotenka se siitä, se näistä, ja mie otimma kurssin mm. mökillemme kierellen kaarellan Maailmaa Avaraa valokuvaten mennen sekä tullen.
   Täsäpä tätä satoa päivältä tältä...


   Meno matkalla:



   "Onnea sinne jonnehin."
   Pohjois-Onkilahden takana siintävi Niemenmäki kera vasemman puoleisen Kittolanniemen ja oikian- Sikomäen.

   Mökillä:



   Meidän vanha hevosäes, -karhi.



   "Päätön ( päättämätön ) jänis."



   "Kevään timangi."
   Surku - miun pitimmä pienentää pikseleitä jotta kuvani tää pystysuunnassa tähän blogiin mahtuisi: kuvan laatu heikentyi...



   Kerrankin "lempeni leiskui" kunnolla; notski tää syttyi easy-peace.



   ...ja sitten porstuan rappusille nauttimaan kärtsätystä makkarasta kera lämmitetyn Kaikettoman leipäsen ja kaffeekupillisten - jam!



   Talventörröttäjä lähikuvassa.



   Vaahteran "nenut" lähikuvassa ja...
... ja "kaukokuvassa".






   "Kevät, mikä ihana olo ja tila!"
   Tuomi vuottaa jo malttamattomana et milloin saapi puhjeta "kukkaan".

   Kotimatkalla:
   Tuovilanlahden uimarannalla/venesatamassa;



   Korkeakoskenjoki päättyy.



   "Venhot vuottavat."



   Korkeakoskenjoen pääty ( ja Tuovilanlahden lahden alku ) josta äkkäsin että tuolta sulasta vedestä nousee jäälle tälle useastakin kohdasta jotahin jälkiä...



...jälkiä jotka tällaisia olivat. 
Mitä nämä ovat, kenenkä, minkä, tekemät? Näyttäisi aivan kuin jonkun räpyläin jäljet olisivat. Ja aivan kuin sit nuo "viistot" siipien vetämät olisivat. Joukkahaisten jälkeensä jättämät "piirrokset"?



   Venesataman ja uimarannan sillalta -lahti tämä kuvattuna ja sitten...
...alla taasen -lahdelta päin kuvattuna itse silta sekä osanen kylää tätä.




   Patalahden lintukosteikon luonnonsuojelualueella:



   "Virtaa jo."
   Kosteikon polun kävelysilta kera pienoisen "padon".



   Kävelysillalta tuolta kuvattuna viereinen valtatie 77 kera iltapäivän kauniin Aurinko Armahan paistehen.



   "Jääkääpä."



   Päiväni tään para´hultaista! Tykkään!



   "Mustekala."



   "Kylmän jarpaat."



   "Herra Huu."

   Viannankosken vanhalla kanavalla:



   "Lumikello."  ( Vertaa Kissankellon muotoon... )






   Kiukooniemelle päin ( yllä ja alla )...






... ja kohti Haalanselkää kera ( mm. ) Varissaaren.
Tuo sula vesi tulee tuolta viereisestä Viannankoskesta.

   Alapitkä:



   Pässikosken kuohut ovat jo melkein vapaat.






   Voi kun jätin objektit kotia...



   Korkeakoskikin pikku hiljaa vapautuu....

   Kosken tämän koivu keskeltä kivikkonsa;







   Tiedä en paikan nimeä tään mutta kuvasinpas ( yllä ja alla ) kuitenkin kaunista Suomalaista kevättalven maisemaa ääreltä tuo Korkeakosken...




   Lammellani:



   "Rauha."



   Lampeni tämän jykevän jyhkeän jyrkän honkaista rinnettä.


   Kotona:



   "Ensiavuksi" en kopp kaffe omalla ihanaisella patiollain kera Aurinko Armahan lämpimän kilon.


   Mietin... kuin onnekas olen loppuin lopuksi.
Voin "tällaisenakin kevättalven päivänä" kulkea näin ja valokuvata mieleisiäni kohtia sekä paikkoja.
Voin lähtiä tällaiselle reissullein silloin kun mielein tekevi ( Aurinko Armahan asento on juurikin se oikia kera valonsa ).
Voin käydä mökillämme kärtsää notskilla, ja käyttää siin sivussa äitiänikin siellä.
Voin auttaa äitiäni hänen asioidensa hoitamisessa.
Voin nähdä ystäviäni - kuten tänäänkin tällä reissullain.
Voin nähdä ( kun näin "vapaa" olen ) vuodenaikojen vaihtumista erilaisine heräämisineen ja levolle menemisineen sekä siin sivussa sitten mm. nytten näin kevähällä jännityksellä odottaa ( sekä hoksata ) erilaiset keväänmerkit! Kuten syssyllä taasen sit vastaavasti talvilevolle menot...
   Jälleen kerran - tarvitseeko ihminen muuta?