Tänä pänä oli sitten taasen, jälleen... yssi kokoontaminen tyttärein 24/7 nimissä. Niitä nyt on sen vähintäänkin kolme tahi neljä aina vuoteesa. Joskus enempikin, riippuin miten asiansa yleensä menevät, mitä sattuu, mitä tapahtuu.
Tänään tämä kokoontaminen oli ns. rutiini-hommaa. Ennakkoon sovittu, vakio-sellainen; pitää pitää vaik ns. asiaa ei olisikaan sen kummemmin. Ja kaik oli/on hyvin jokahisella "saralla", mitään ei ole "nurin", ei ole asiaa joka huonosti olisi tahi huonompaan suuntaan olisi menossa. Niin siltikin...
   ... aina ja jatkuvaan se vaine yhä edelleenkin vetää mielen jotesakkii alalukemiin. Ei sille vaine mahda näköjään mitään. Ei vaikkas luulisi tuota jo tähän mennessä, näiden vuosikymmenten kuluessa, lutviituneensa näihin jatkuviin asioiden hoitamiseen, vatvomiseen, kuulemisiin, kertomisiin, yms.. Luulisi että tää jo rutiinia olisi. Muttas kun ei niin ei. Jokahinen kerta, vaikkas sitä kuin jo etukäteen itteesä tsemppaa etten mie millään muotoa "alene", pysyn mieli virkiänä, niin siltikin - aina se vaine yhä edelleen vetää alas.

   Ostimma tänään airot uudet Venhooni. Niin - vasta suunilleen vuosikas sitten viimotteeksi... ja nyt sit uudet jo!
 Näin siksi koska töpeksin entiset ihan ITSE! Sillä suunittelin ne kettingillä kiinni laittavani ( kerroinkin tästä aikomuksesta teille jo Armaat Lukijain miun ) johkin sinne rannalle Venhoin tykö jottei tarvii ain roudaa niitä airoja Venhollein mukaain.
   Otimma täsä mennä viikolla ja porasin lapaansa näiden entisten airojeni, reikiä piskuisia "tusinoittain" jotta niistä sitten veistelen puukolla sileämpi pintaisen kolon paikallensa... Kuinka ollakkaan, kesken kaiken tään miun poraamisein, repäisi porainen tää ( joka muuten todellakin hyvä pora on joten porassa ja sen terissä ei mitään moitittavaa ole! Toinen jutska sitten poraajan tään taidot... ) koko sen lavan pituudelta "päreen" irti! Siin meni koko se lapa kuin airokin siliäntien! Äh, kuin ärsyttävää!
   Ollappa sellainen poran terä joka on reijän moisen tekijä, sellainen 2,5cm aukon tekijä, hallussain miun. Sillä se olisi varmaan helpompi "vetää" - eiks vaine? Saisi reijän kerralla tehtyä ja ihan oikeilla "rensseleillä".
   Nyt sitten on, kaiken tään oman töpeksimiseni jälkehen, miulla hankaimien vaihto ja laitto ( taasen ) uusiin airoihin sekä jostahin reikäsen tuon tekijän etsintä. Mielellään viel sil viisiin ettäs olisi yksissä tää reijän poranterä kuin myöskin sitten ( mikä viel paree olisi! ) sen poran terän taitava käyttäjäkin. Mistähän mie sellattiis issellein "haukkusin"?

   Tuli täsä tovi sitten juttua sukulaiseni kera ex:stäin miun. Me kun kumpainenkin ielleen henkkissä ollaan ( ainaskin kirkonkirjojen mukaan? ) ja tiedetään toistemme olemassa olot - vaikkei vasiten muutoin enää kuulutakkaan toistemme elämään kuten esim. vaikkas aikoinaan kun muoskain taatta piti olla.
   Mietin täsä että on se vaine jänskää tää ihmiselo.
Ensinnäin kun ollaan oltu, oltiin, kumppaneita, puolisoita niin sehän oli silloin sitä arkista touhua kera huushollin ja perheen, se. Sitten tuli ero ja ne ns. pakolliset toistemme kera tekemiset juurikin näihin muoskien taatta, vaikkei juurikin silloin olisikaan itse oman itsensä taatta niin välttämäti halunut olleskana ollakkaan ex:sän kera tekemisissä...
Muttas sitten... niin sitten... kun ei enää olekkaan pakko olla tekemisissä minkään asian kera, kun ei ole "yhdistäviä" tekijöitä enää olemasa, niin sitten tuleekin aika kun voisikin näin mieltä painamati sen kummemmin erikseen, ollakkin tekemisissä kun enää "ei kaiherra kengissä kivet", ei pola rasitu vaik toisen näkisikin ja vaik "samalle kinker´piirille" joutuisi.
Mutta - nyt ei olekkaan enää asiaa jonka taatta sitten pitäisi olla tekemisissä!?

   Hepo Hopiain sai sitten "kuvan" tassut allensa. Saihan se kun ne sinne järkkäsin - kuten täsä jo aikaisemmin kertoilinkin.
Sitä en kuitenkaan virkannut ettäs...
... kun menin noutamaan Hepoain tätä sen autoliikkeen myyjän tyköä, ja hän ( he ) oli jo sovitusti käyttänyt menopelini tään katsastuksessa siin samoin tein, niin hän siin loineh lausumahan silloin tyyliin:
"Istu alas." "miun on kerrottava sulle..."
"Niin mitä?" "Mitä sieltä on nyt paljastunut?" "Ei taasen... jotain uutta nyt...?": kyselin ja rojahdin alas - istumaan.
"Tämä katsastusmies joka..."
"Niinpä niin - mitä löytyi?"
"...kertoi että..."
"No, kakista jo ulos mietä löytyi, mikä on vikana?"
"Katsastusmiehet harvemmin sanovat..."
"Niin että?"
"...ne harvemmin kehuvat mitään. Ennemminkin iskevät auton paperit pöydälle ja sanovat että hylätty."
"Niin?"
"Ne sanoivat että on muuten HARVINAISEN hyvässä kunnossa oleva auto!" "Vasiten kun peilaa ikää ja kilometrejä!"
Arvatkaas keltä valahti kylmä hiki otsalta alas? Kenellä kävi lävitse kropan huojentava helpotus - aivan kuin olisin saanut...
   Ettäs tälleensä; on muuten jollahin HE-LE-KATIN hyvä kuntoinen Hepo Hopia allaan!
   Puhumatikaan näistä uusista tassuistaan. Ne kun ovat nytten nekin HE-LE-KATIN hyvät.
Oli nimittäin tätä ennen entisen omistajan "mitäpähän lie" -merkkiset allansa ja nekin viel sit edessä eri merkkiset mitä takana oli! Tosin kulutuspintaa oli näissä kaikissa jäljellä ihan laillisesti ( ja ylikin ) viellä, muttas jokahinen kerta kunne niillä ajoin niin tuta sain käsissäin ratin kautta jotta vakaat eivät siltikään olleet.
Nyt kun uudet allensa sain niin ovatpa vaine hyvät ja ehdat. Eivät heilu, eivät hetku, vaan vakaasti etenevät. Ei "tuta" käsissä tunnu ja ajattavuuskin on vakaa sekä varma.

   Tuolla maakuntia pitkin ajellessain hokasin taanoin jotta ovat Maan Ilmeilijät sitten kevääseen ja kesään heräneet. Sen vasiten hyvin huomioi kun ei ensin pitkään aikaan liiku seuduilla millään ja sitten kun sinne lähteekin niin kaikki tavallaan hyppää silmille, tulee paree esille.
   Sitä jäin vaine miettimään että on se tää Maan Ilmeilykin muuttunut ajoista entisistä, ja tietty sen pitääkin muuttua! Hyvänen aika sentäs - mitä siitäkin tulisi jos se pysyisikin ain samassa vanhassa eikää muuttuisi uusien tietojen mukaisesti uusiin uomeniin?!
   Muttas siltikin, en vaine jymmärrä... tahi jos joku teistä Armaat Lukijain miun, jymmärtää tahi tietää asiain laidan  ja vasiten peree kuin mie niin kertokoot hän tään miulle miksi?... miksi nurmipintaisia peltoja hagmotaan näin keväisin? Mitä järkeä siinä on, ja miksi vasta näin keväällä, miksei syssyllä jo esim.?
Entäs miksi kynnetään keväällä eikää jo syssyllä? Vahi onkoo ollut syssyisin niin kiirus ettei ole silloin ehättäytynyt sitä tekemään? Vahi, tahi, tuliko routa jo "niin aikaseen" ettei sitä voinut tehdä? Ennen vanhaan kun tällaiset asiat otettiin huomioon jo ajoissa ja ns. kaik´ kerettiin tehdä jo syssyllä.
Ja miksi jätetään koko kyntäminen suorittamati ja sitten vain jollahin jyrsitään ( sillä hagmolla, äkeellä tahi karhilla - rakkaalla lapsosella monta nimeä? ) ne peltoin pinnat rikki sekä kylvetäänkin siihen puoliksi nurtsiseen pintaan uutta "siementä vakoon"?

   Ooo-key, koneilla on ikä, tietty ikä, olemasa. Vasiten näillä nykyajan koneilla. Entisillähän, sellaisilla "vanhanajan, hyvillä, iäkkäillä", paree-koneillahan, se on ollut aina vähintääkin 20vuotta ja rapiat. Hyvässä lykyssä enempikin - vuosikymmeniä suorastaan. Eiks vaine?
Nää nykyiset - hyvä jos kestävät viisikin vuotta. Enarista voi puhua jos joku ehättäytyy "ikään kypsään"; kymmeneen vuoteen!
   Tänne Majaani mahtavaiseen muuttaissa oli täällä kaik alkuperäiset, kymmen vuotiaat, konehet.
   Näistä vaihdatin kylmäyksiköt yhteen pienempään kun mitä mie nyt näin yssin asustaissain tekisin sellaisilla perheellisten härveleillä? Suurin osa kun niistä seisoisi tyhjillänsä! ( On toiminut hyvin ja toimii ielleenkin. )
   Vaihdatin myöskin sähkölieden kun se entinen oli sellaisen rasvan, "paskan", yms. sellaisen peitossa entisten omistajiensa jäljiltä... Sitä paitsi halusin KIERTOilmauunin ja keramisen lieden! Niillä kun on helpompi ja paree työskennellä.
Se olikin hyvä. Niin kauan aikaa kunne sitten kerran siitä "kärähtivät" vastukset, sitten toisen ja kolmannenkin. Onneksi takuun aikana sentäs... Taisi siinä rikkoutua kerran tuuletinropelikin sieltä takaseinästänsä - ja silloin oltiinkin jo takuuajan "äärirajoilla". Korjaaja totesikin silloin jotta sitten ensi kerralla kandee vaihtaa koko liesi kun korjaaminen tulisi tämän jälkehen kalliimmaksi kuin mitä uuden ostaminen!
Nytten sitten, viikkoja muutamia takaperin, tulikin se "seuraava kerta" eteheni ja miulle aika etsiä, hankkia, ostaa, uusi -liesi. Töitähän se etsintäkin teetti muttas nyt on sit Majassa Mahtavaisessa uusi uuni, uusi liesi; uusi sähköliesi kiertoilman kera ja tietty - keramisena jällehen.
   Muttas "ei täsä viel kaikki"...  Viikkonen jälkehen lieden tuon hajosi sit kyökkini "viimoinen" kone. Elikkäs silloin meni tään kyökkini viimoinen ALKUPERÄINEN kone mäsäksi. 11vuotta se kestikin! Ei ylle, ei alle, ( ei siis kymmenen, ei 12vuotta ) vaan aikas tarkaan ( suunilleen ) 11vuotta. Jotenka ei kun kauppahan mirs-mars, ja lieden kera samalla "kimppa kivaa" tarjouksia pyytelemään.
   Nyt on "hyvä", nyt on ehtaa "kama" kyökkini "pullollaan". Heko, heko...
Muttas jos sattuisin saamaan esim. tään kotikoloni täsä nytten myytyä niin olisipas siin uudelle omistajalle, asujalle täällä, uutukaiset masinat käyttää. Ei mitä tahansa "vanhaa" kamaa ja kalustoa. Tahi mikä ettei - vaikkas en saisikaan myytyä niin ompahan vaine MIULLA mieleiset ja tasan tarkaan nyt jonkin aikaa moitteettomasti ( tai ainaskin näin toivoisin! ) toimivat konehet!
   Niin ettäs - miksikä nämä nykyajan konehet eivät kestä kuin sen viisi vuotta, tahi korkeintaan kymmenkunta? Miksi ne rakennetaan, tehdään, niin heikoiksi? Siksikö että ihmiset ostasivat ain uusia ja uusia kun ei niitä kandee korjata tahi korjaututtakaan ( miten toi sana taivutetaan? ) kun osasetkin maksavat tuhottomasti!? Toki kauppias, tehtaat, tehtaiden yöntekijätkin näistä, aina uusista ja uusista rakennettavista, leipänsä tienaavat muttas siltikin... EI!
Ei sen näin pidä mennä! Kestävää rakentamista, kestävää kulutusta! Taloudellisuutta pitemmällä tähtäimellä niin miulle kuin siullehin. Kestävyyttä niin konehin kannalta kuin sitä myöten sitten pitkällä tähtäimellä luonnollekin! HALOO - LUONTO! ( ja meidän kaikkien kukkarot.... )