...kiitos ja kumarrus.
Voikoo ihminen olla enää nöyrimmin kiitollinen kuin miltä itsestäni tuntuvi juurikin tänä ehtoona? Voikoo olla omallaan tavallaan onnellisempi kuin mitä nyt olen?



    Kiitos Pomo, kiitos asiakkaat, nuo tuiki tärkiät ihmiset jotta esim. miekin leipäin eteheni olen taasen tään kesän saanut.
Kiitos ihana paikka ( mm. Pomoni ansiosta ) josa Töitä olen saanut tehdä - ja teen viellä hivenen huomenissa, ensi lauantaina ja sit vielä esim. parin viikon päästäkin, muttas se ettäs nyt, tänään, loppui tämä ns. joka päiväinen leipämme raadanta tältä haavaa. Paikka tämä on nyt kiinni tältä kesältä asiakkaille päivittäisille. Avoinna vaine tilauksesta ja tilaisuuksissa.
Kiitos kaikki te/he apukädet jotka olette käyneet tänä kesänä mm. miuta täällä avittamassa kun muutoin en yssin tahi yhdessäkään olisi pärjännyt. Kiitos ja kumarrus teille.
 
   Mietin tänään tätä valokuvaa viime vuotista silloiselta lopetuspäivältä katsellessain jotta eivät ne ole vuodet veljeksiä täsäkään asiassa...
   Vuosia on jo vierähtänyt useampiakin kun on ain ns. lopetuspäivää vietetty. Milloin näin kesäistä milloin sitten joulun aikaan talvistakin. Muttas nyt oli EKA kerta ettäs ns. ei mitään joukkoa paikalla. Ei ns. omaisia paikalla olleskana. Vaine mie, ja onneksein tään päivän apukätenäin toiminut avulias muoskain mukelo. Siin me kaikki - koko tään kertainen konkka-ronkka.
Ei kaffitteluja, ei kakkuin syöntiä. Ei pirskeitä suuria, eikää pieniäkään. Eka kerran täällä olo aikanani.
Hivenen siis surkukin puseron alla kaihertaa; misä kaik ovat? Tiedän kyl´ oikeesti misä itse kukin juurikin tänään on ja oli muttas kun olisihan se ollut taasen kiva porukalla ja silleensä - eiks vaine...
No, muttas, jospaa sitä tulee sit tulevaisuudessa viellä tilanteita että kaik´ olis yhes koos...

   Mitä tästä kesästä "käteen jää"?
Tästä kesästä kätehen jää se ettäs miun pitis enempi luottaa itseeni.
Pitis uskoa itseeni ja kykyihini - muttas vaikiaa se on.
Vaikkas itssekin välleen huomaan ja tajuan että osaan ja taidan niin kummasti sitä vaine on ihmisen ( miun ) mielehen iskostettu että kun ethän sie osaa mitään...
Ja sekin jotta "ei oppi ojaan kaada": ilmottauduin juurikin yhdella gluteenittomien leivonnaisten kurssille... Lisää tietoa tahtovi hän! ( toivottavasti sieltä saapi sitä... sillä hivenen skeptisyys hiippailee tienoillani jotta näinköhän sieltä mitään saan...? )
Osaan ja taidan erikoiskaffeiden teon ohjeiden mukaan! Eihän tuossa olekkaan mennyt kuin sen.... vuotta niitä opetellessa! Muttas kuiteskin; MIEKIN jopa olen siis oppivainen - ja vasiten sellaisen konehen käyttöön, wau!
Mitäs muuta?
Osaan leipoa ja osaan myöskin aikas kivasti "soveltaen" leipoa... näin paikkamme sanontaa lainatakseni ja käyttääkseni.

   Joten kiitos ja kumarrus; taasen tään kesän "oppitunneista" näistä, kiitos.