...vaik siel haudassakin maata mutta olipahan taasen rupeama unettomia öitä!
   Siin meni valahtelemati sellainen viikkonen-toista sankkevan vähillä unosilla kunne sitten tuossa mennehen suunnuntain ja maanantain välisenä yönnä kun täysikuu taittuvi laskevaan kuuhun, sain nukuttua kahden tunnin pätkän yhtä kyytiä ihan todellista unta!
Saatte muuten uskoa Armaat Lukijain miun kuin tuntui ihmeelliseltä herätä sellaisen ihanan unen jälkeen, ja kun viel tajusin ettäs nyt muuten NUKUIN ihan oikeesti syvää, ns. hoitavaa unta! Sitä ei voi varmaan tarpeeksi hyvin näin sanoiksi pukea ja kuvailla toisille mutta ah, mitä autuutta se olikaan. Wau!
Ja nyt sit jo viimo yön aikana useammankin pätkiä ihan oikeaa unta.
   Nyt alkaa tuntumaan että täsähän jotahin jo jaksaakin eikää kuljeksi vaine simmut ristissä. Sitä niin kuin Maailma avartuu ihan oikeesti. Näkee kaiken taasen "maailman näköisenä" eikää vain simmut sikkuralla, luomet lurpallaan, ns. arkista hämäryyttä.
Voin kuvitella jo jotahin tekeväni ( kuten mm. tään päivän olen "istunut tällä koneellani" ja tehnyt valokuvistani yhtä tilaustyötä ) ja jopa järjellisesti tekemisissäin mukana ollen.
   Mietin jotta jos olisin josain töissä, vasiten jossain sellaisessa tarkkuutta vaativassa työmaassa, niin mitähän se olisi ain tällaiset unettomat yöt, unettomat jaksot? Ne olisivat varmaan yhtä helvaten! Mitenkä silloin voisi työtä tehdä täysipainoisesti, tuotannollisesti, vastuullisesti, yms.?
Tietysti ottamalla niitä unipillereitä sitten. Niitähän mie täsä jo harkihhinkin tällä "jaksollain" ihan tosissain tuossa loppupuolellaan mutta onni ne jäivät viel vaine harkintaan: en kerennyt ihan oikeesti kopasta. Jääpähän elimistöltäin se "riemu" viel kokemati.
   On se vaine jänskä juttu tuo Kuu-Ukkonen kuin nuinkin suuren vaikutuksen saa aikaseksi ihmis´poloiseen , sen suuremmin voimastaan mitään isompaa haloota tekemäti?