...mennen, tullen ja palatessa.
   Mietin - istun par´ aikaa paikalla tällä josa tovi sitten tapasin yhden ihanaisen tuttavuuden. Ajattelen häntä ja tuumailen et misähän hän mahtaa täl´ aikaa valetaa? Olisipas aikas moinen sattuma jos sattuisin hänet nytten täsä ns. kotvasen kuluttua näkemään! Wau, se olisi muuten ihanaa! Ihan vaine sattuman sanelemana jutskana.
   Mietin - meitä on muutamat sisarukset; mie ja he loput. Mietin tuossa äsken että on se vaine jänskä mitenkä sitä itse kukin meistäkin on oman laisensa persoona ja heppu? Mitenkä sitä kunkin elämä on eri lainen, mitenkä se on meitä kutakin kuljettanut, ja mihkä vienyt?
Ajatellen miuta ja kahta toista sisarustain niin karrikoiden sanoisinko ettäs vanhin näistä puheena olleista on perheellinen. Sellainen ns. vakio-perhe. Perheen perikuva; mies, lapset, omakotitalo, autot, työt, ja silleensä. Vastuullinen, tavallinen kansalainen. Sitten on miuta nuorempi, yssi sisarus, joka on ns. parisuhteessa ja hänellä on myöskin lapsia ja talo josa asustaa. Hän on näistä, meistä vartailussain nyt olevista, hän jota on "siunattu" kaikin mahdollisin vaivoin. Hän on saanut sukumme ( kahta-puolta sukuja ) kaikki mahdolliset vaivat ja sairaudet. Not good, not. Ja sitten mie isse johka sit vertaan näitä kahta. Mitäs mie olen? Mie olen tällainen jo muoskain Maailmalle Avaralle "päästänyt", yksinhuoltaja, sinkku, joka asustaa osakkeessan ja kuten nytkin ni´ viis veisaan Maailmasta Avarasta joka ynpärilläin arkeaan pyörittää; olen Vapaaherrattarena, jälleen. Ja nautin. Nautin niin kauan kuin voin, pystyn ja kykenen...
   ...sillä lekuri tuossa tovin sitten loineh lausumahan jotta on sitten tää Mummero viel ainaskin kymmenisen vuotta ihan "iskukunnossa"!
Hyvä ettei jäänyt leukapielein lonksalleen, suuni apposen auki, kun lekuri täl´ viisiin tokaisi. Miekö? Tämä tällainen Mummero joka "työntää, vetää" ja muutenkin jokahisesta kohasta "kolkottavi" särkyjensä kera. ( Mie olen se toinen sisarus sarjastamme joka olen saanut "kaiken mahdollisen vaivan geeneissäni, mitä vaine on voinut saada perintönä". Ns. "mitä miulta-hin ei löydy, niin sitä ei sit varmaan tarvita!" ) Että tämä tällainenkö on sitten hyvä?
Vanhuuttain vaine kuuleman "vaivaan" täl hetkellä näissä olkapäissäin. Ei näissä ole pallonivelessä mitään häikkää. On "vaine" kahdessa muussa nivelessä, kumpaisessakin olkapäässäin, sil viisiin ettäs kuivaa on kuin kapakala rannalla happee haukkaamassa. Ei nesteitä, ei kait rustojakaan. Vuotetaan vaine ettäs luupiikkejä alkavat kasvaa, sit hioutuvat siin paikallensa ja asettuvat = kivut loppuvat ajan kera.
Oh, ei. Kuinkahan kauan siinkin vuottaissa menee?
   "Aikainen lintu madon nappaa." Kyllä näinhän sitä sanotaan.
Meni taasen yssi yö harakoille. Jos olisin antanut heti-miten periksi niin sehän olisi sit ollunna kokonaisten kahden tunteroisten unet. Muttas käänsinpäs vaine kylkeä pissillä käyntini jälkehen ja yritin... siis todellakin yritin, nukkua ielleen! Takutin kallooni kovaan että nyt muuten nukutaan! "Nyt nukuttaa ja oikein vietävästi nukuttaakin..."
Siin meni sitten loppu yönseutu vatvoissa et nukutaanko vahi eiköö nukuta? Pätkä-sellaista, hyvinkin pätkittäin. Niin ettäs nyttenkin tuntuu ettäs "väsy painaa, uni ei anna lainaa..." Neljältä lannistuin ja annoin periksi nousten puuhailemaan aamuisia askareitain.
Näinpä sitten olen tälkin hetkellä edellä "aikataulustain" ja tapan aikaani "ylimääräistä" näin nakuttain...
   Ai niin, sille Ystävällein pitää muistaa pirauttaa... ja Jyrältä kysellä aikaa...
   "Katso maailaismaisemaa ja ymmärrä, kuinka kaunis voikaa olla maa..." - tai joteskin niin se meni.
Katsoin maisemaa ja ynmärsin jotta ollahan menossa kovaa vauhtia vuoden pimeimpiä aikoja. Talvi tulee, syssy saa, pimeäksi maan. Ei paljon enää tuossa ennen seitentä etehensä paljoa näe. On niin sysi pimiää. Ehtoolla taitavi pimiä laskeutua äärille maan niin ikään seittemän pintaan. Elikkäs jääpi sitten sen kokonaista noin 12 tunteroista valkiaa aikaa.
Oih, kesä mennyt on... Kuis täsä taasen näin kävi: kesää mennyttä ei oikein kerennyt edes alkaa elää kun jo tämä synkiä kausi jo ehättäytyi seuduille näille?

   Muutamia tunteroisia myöhemmin...
   Ihan ekas´ teks´: odottajan aika on pitkä - sen tietävät kaikki he jotka ovat joutuneet jotahin tärkiää vuottamaan. Vasiten jos on mielekkäästä asiasta kyse. Jos taasen ei niin mielekkäästä, niin sittenhän se aika lentää kuin siivillä varustettu väkkärä olisi. Eiks vaine? Aivan siis epärehellistä!
   Tuumailin täsä päivällä, ja yhä ielleenkin, jotta onkoo miusta yrittäjäksi? "Mieleni miun tekevi, aivoni miun ajattelevi..." Kovin olisi kutkuttavaa mutta riittävätkö rahkeeni? Osaanko puljata kaiken sen byrokratian, pulikoida niiden papru-sotien uppeluksissa? Pelkään niitä. En uskokkaan et käytännöstä tulisi pulmaa, ei. Olen sen verta "maalaisjärjellä" varustettu Mummeron hupakko ettäs sen uskon miulta luontuvan kun syntynyt olisin toimittamaan sitä "harmaata arkea".
Paikka olisi mielestäin mitä ihanteellisin - jep. Pientä fixiä sinne, toista tänne, ja a´ vot sie kuin ehtaa tulisi. Se vaine ettäs häntä poikki ensin pitis saada entisestä ja sen jälkehen pesä jonnahin uuteen rakentaa? Se ei olekkaan niin helppoa, se.
   Samoin kuin löysin paikan soman ( joka tosin vielä on toisen oma... ) niin löysimpäs täsä tänä pänä sellaisen hautapaikan josta EI voi hautapaikka enää paree olla! Ei voi olla olemasa ihanempaa paikkaa - jos miut siis joskus haudattaisiin johkin paikkaan, meinaan...
Kun näin sen niin tulipahan mieleheni miun jotta nyt muuten Mummero a´la Humisevanharjun voisi sit oikeestaan vaik "potkaista tyhjää" kun sen verta ihanainen paikka löytyi. Eiks olisikin ihan "pätevä" syy heittää veivinsä? Se vaine ettäs ensin "pitäis" heittä se veivi ja samalla hollilla pitis sit kaikkien omaisten tietää et mihkä kummaan se tääkin Mummo-Rukka sit pitäis haudan uumeniin laskia? Sekään kun ei ole helppo jutska, se ettäs ilmottaisin omaisilleni ettäs miut sit muuten haudataan sinne ja sinne Maailman Ääriin!