...jos ei jaksa?
   12 tuntia taasen touhuissa mukana päivä tää pitkä. Menemisiä ja tulemisia. Kalakukko-city go go:ssa ensin ja sieltä sit suoraan Ilman Aikoja Iideniin. Tylsää ja tympiää ajamista sinne ja tänne. Ihan tylsää ja puuduttavaa. Mutta tulipahan asiat hoidettua samaisena päivänä ja sitten huomeissa taasen pääsen "palaamaan ruotuun": takaisin Pipparkakkujen pariin josa meneekin viel seuraavat kaksi-kolme päivää. Sit olisi urakka tuo ohi. Vihdoin ja viimein. Jee! ( Enhän ole yhtään tympääntynyt, en? )
   Nyt kotiuduttuain tein visittien näiden, ja muutaman muunkin siin sivussa, jälkehen issellein "evästä": Perunaleipäsiä ja Pannareita useampia pellillisiä kerrallansa. Laittelin jopa Kaikettoman Ruisleipästen taikinankin tulemaan - leivon ja paistan ne huomenissa sillä se taikina on ns. juurella tehtävä ja saapi siten käydä näin vaikkas tulevan yön ylitse.



Siihen sit yhden uuden, vanhan, 1920-30-luvun vintin lattialankuista ja yhdestä akkunasta tehdyn ( hankin tään tänään ) vosekkiminen puhtahaksi, sekä kaikkinainen muu touhuaminen.
Ja, tiesittekö ettei PUNAISTA kenkälankkia "kasva jokahisessa puussa"? Miepä tiesin! Ja tänään sen sellaisen "puun" sitten löysin josa sitä kasvaakin! Vein nimittäin muutama tovi sitten maiharini, "mummon tappo kenkäin", paikalliselle suutarille korjattavaksi. Hän paikkasi, liimasi ja - lankkasi ne. Lankkasi ne jo vuosien saatossa punaisen värinsä menettäneet kenkäin oikialla alkuperäisellä PUNAISELLA lankilla, ja niin se vaine sitten kävi ettäs mie sain sen lopun lankin ( hivenen siitä maksettuain ) kotiini mukaan! Hyvä jutska. Nyt on miul itselläin tulevaisuudessa millä voin isse vosekkia kenkäset nuo kunne vaine tarvista tulevi. Pysyy nahka tuo kenkäin kunnossa ja suojassa sekä VÄRIkin paikallansa!



Ja, ja, ja... hei, sain Sydämen! Tänään sain sydämen jalkain Delfiiniin, minä-kuvaani! Olen sankkevan onnellinen siitä. Todella onnellinen!
   Kaiken tään tohinan ja touhuin jälkehen veto vetäväinen loistaa nyt jo poissa olollaan ( ja vasta 12:sta tunti menossa! ). Tuntuu et en vaine jaksa enää. Tekisi mieli vetäytyä Itulaatikon nurkkaan, peitellä ittsein jollahin pehmiällä shaalilla, himmentää valot ( tuikku korkeintaan palamaan jättää ) ja vaipua kevyesti kohti Höyhensaaria Uni-Jukkasen avustuksella. Tosin luulempa vaine että ei paljoa tarviis kyl unta houkutella täl haavaa kun ennemminkinkin nuijanukutus tulisi kyseeseen... sen verta jo ramasee...
   Muttas ennen kun painun pehkuihin pehmeisiin kerrompas teille Armaat Lukijain mitä oivalluksia mie eilennä ehtoolla tein: miusta on tätä nykyä tullut sankkevan alas vajonut Mummero, etteikö peräti aivan rappiolla olevainen sillä...
- olen par´ aikaa dyykkaaja - keräilen puhtaita pahveja jatkokäyttöön leipomusten kantaviksi alustoiksi ( todellakin puhtaita sekä sit viel putsi-putsistan että suojaan ne pariinkin kertaan ennen kuin käytän niitä ).
- osaan olla humalassa - syntymähumalassa ( kuten "Kännissä"-kirjoituksessain esim. kerroinkin ).
- ja olen oppinut imppaamaan - aina erään miulle tärkiän ihmisen jälkehen imppailen, tuoksuttelen, nenullain piskuisella seuraavan yönseudun, päivän, ja sitä seuraavan yönkin tuoksuaan vaatteistain ja yleensäkin koko koti ja tilastain!
Ja totean sit kaikkinensa, vaik kuin näin rappiolla olenkin, jotta tää onneva on! Näihin taatta kandee ELÄÄ!