Se oli sitten toinen päivä pääskytysten tänä päivänä täl viikkoa kunne voin ja pystyin lähtiä "kokopäiväiseksi" Taivaanrannanmaalariksi. Ja mikäs oli taasen mennä ja lesetellä kun keli, ilma ja tila olivat mitä mainion puoleisia. Oli Hepo Hopia jolla karauttaa paikasta toiseen, ja välleen sitten "maihin lyödä". Tosin reissullain tällä hokasin jotta Hepo Hopia pitää kyl "koni-tohtorille" viedä kun on sen yssi loimen nurkkanen hivenen rispaantunut... tuulilasin lista respottavi... ovat viimo kerralla varmaan sen hivenen huolimattomasti paikallensa tuolle laittaneet - epäili poikanen kun arvuuttelemassa käytin menopeliäin tätä oivaa, jotta ehken työn tuo takuuseen menisi... Hyvä olisi niin.
   Joo, siin otimma ja läksimmä tänään Maailmalle Avaralla. Laittelimma tosin ensin kaffeet tippumaan masinaan ja sit siitä masinasta termariin. Tein evähät, varustin staltikit matkaan, hivenen syttyjä omasta takaa, ja rutkasti otin vällyä välleen ja ylle. "Ei kun menoks, sano Annien Lenox!"
   Ylen oli viel lähteissä pimiätä. Tai no ei oikeen enää pimiätä muttas hämyistä kylläkin.
Liekkö hämyiset kelit tehnä sen jotta vastaantulijat Hevoilla omillaan eivät oikein uskaltaneet väistellä. Tahi ainaskin siltä tuntuvi vasiten tuolla pieneimmillä teillä kun tuntu et vejin mie vaik kuin pienarta myöten omaani kulkupeliäin niin nämä sivupeiliä hipoen ohitsein livauttivat! Taisin siin kerran tahi parikin oikein ääneen "karauttaa" moista "ohittelua"!
Osasi toki kohteliastakin kanssakulkijaa olla: eräs mettäkonehen kuljettaja pysäytti ajokkinsa pitemmän suoran kupeeseen ja antoin miulle takaansa tulevalle tietä laituuttamalla, pysähtymällä kokonansa ajokkinsa! Vau! Siinä oli tilannetajua poijalla tuolla - jostahin syystä hänet poijaksi ( en mieheksi ) mielsin?

   Hei, muuten, Armaat Lukijain miun, ihan ens´ teks´ pitävi miun Teiltä anteheksi pyydellä sillä nämä tähän kirjoitukseeni nytten liittämäin kuvat ovat osaltaan himpun huonompi laatuisia! Näin siksi että tää blogin-pahus ei antanut niitä muutoin tähän liitellä kuin ensin piti osaa kuvistain näistä "pikkelöidä" aikas lailla rakeisemmiksi! Ja osaa tää ei antanut milläskänä edes sittenkään tähän liittää - elikkä osa tänään ottamistain valokuvistain sit nyt loistavi kokonansa poissa olollaan! Pahkura sentäs! Jos vaine osaisin... jos tietäisin "mistä narusta vetästä" niin tekisin sen, muttas kun en vaine tiedä. Sori.





   Ensimmäinen "rantautuminen" ja tämä on sellainen vanha tuttuin jota olen ain silloin tällöin käväissyt valokuvaamassa; viel oli "tönö" pystyssä. Tosin "sisäänajettuna" jo, mut paikallansa kuiteskin. Seinät ja katta viel kuta kuinkin kondiksessa.
Välillä Lappetelä/Suontaus - Navettakangas. Juuri ja juuri viel Lapinlahden puolta.





   Nousussa Peltomäkeen Katajamäen likellä. ( Pielavesi. ) Täsä huomioni kiinnitti tämä vasemman pientareen "luonnon vilja" joka...



...näin kaunihisti kaarellansa oli. Nimen omaan kaarella ei lahmossa.


   Löytynjärvi, Löytynlahti, Pielavesi:








   Mökillämme:



   Mites se menikään: "Luonto-Äiti punastuu ensin ennen kuin riisuutuu..."? Ei ihan tainut jokahisesta kohaste keretä riisuutua tänä syssynä?



   Pihlajan "punastuneen" lehvästön kauneutta huuruisella hunnulla.



    Näistä tällaisistä kuvistain ( tää ja seuraavat ) mie olen sankkevan pahoillain: nää "pienet" kärsivät eniten tästä "pikkelöinnistä"!
    Muttas tää täsä on nyt jokatapauksessa kuvanen josa oli ihanaiset "hirrsin" kaltaiset, pyöryläiset, huurtehet yllä pihlajan.



    Kuurankukkasia akkunalla.



   "Lumihiutaleita" kumisen lukon suojan päällä - yllä ja alla.






   Meitin peltoaukia ja navettamme.






   "Tänään, vihdoin, täällä!"
   Siitä onkin piiiit-kä aika kussa viimotteeksi tänne asti olen ehättäytynyt. Nyt piti sit näin ottaa ja vasiten lähtiä Taivaanrantojamaalailessain samalla reissulla poikkeemaan.
   Nautin: mikä hiljaisuus! Ei ketään. Ei ristiä ei sielua. Ei mailla ei halmeilla. Vaine mie ja miun askelluksein.
   Ensin, kussa pihaan tulla tuopsuttelin, laiteelimma notskin pystyyn - tietenkin! Sit sil aikaa kussa se hiilostui, kiertelin, kaartelin ja valokuvasin kaikkea, kaikkialla.
   Laitoin evääni ja makkarain notskille lämmä. Vuotastelin, istuskelin, ulkorappusilla, ja katselin seutuja näitä. Ajattelin...
"Näyttä olevan paikoitellen jo 10cm lunta." "Tuli varhain talvi nyt..." ... "Vuosikas oli, vuotas... se oli 2004...



...ja JO lokakuun 10. päivä kun oli vastaavat kylmät. Muistan sen hyvin: oltiin oltu juuri edellinen yö täällä mökillä yötä porukalla - mie, puolisoin ja muoskain miun. Paleli niin he-le-ka-tisti vaik vällyä jokahisella yllä oli. Mutta kun se tuli yllärina se kylmä - kotoa lähteissä oli viel ollunna lämmä? Seuraavana aamuna ( kuvastain tästä näkyvi ) oli sitten pakkasta likemmä -10´C ja ensilumi maassa! Ei sitä silloin viel vuotettu tulevaksi, ei..."

  
Petäjäjärvi, Pielavesi:



   Pnaganjokea, katse Pieni-Pankaa päin.



   Pätäjäjärvi itse Mutalahden kohdalta.



   Petronkosken kuohuja ja suvanto...



...sekä kosken tuon yssi "nappi" että koskenpartaan kivistön jäätikkuja.





   Karhukankaan takana, Laajakummun vieressä, "Lapissa". Pielavesi.
  
   Paikka tääkin sellainen on josa käväisen ain välleen. Nyt olen pitkään tätä "karttanut" kun ohi mennessäin olen hokassut jotta ovat sitten viime käyntini laajentaneet kovin soranottomonttua tään vierellä: kohta koko "Lappi" poiessa jo on!?
Nyt jattelin ettäs nyt on PAKKO käydä. Pakko ennen kuin kaiken "tuhoavat" ja kun kerta kelikin on näin sopivainen.



   Tähän ei sanoja tarvita...



   Tään Riippa-Koivun ensimmäiseksi täältä halusin löytää, ja löysinkin. Tänne asti eivät olleet viel "kerenneet". Onneksi!
   Voikoo tätä kauniimmin koivunen piskuinen kasvaa ja "kumarrella"!






   Maisemia näitä kauniita kohti Arkkuvuorta. Onkohan sienne kätketty joku aarre kun on ARKKU... vahi onko kyse ollut jostahin vainaasta...?






   Tuolta se tulla "puuskuttavi", tuo soranotto. Ja pilaa tällaiset "kauaskantoiset", kaunihit maisemat!



   Miun Lappi.






   Päivän Sydämenkin sieltä Lapistain löysin.
Tää on tällainen kallion pinnalla olevainen, kauniin muotoinen, pälvi.


   Jynkänlahti, Maaninka, Kuopio:



   Rannassansa on, liekö jokin kalastusmaja, tällainen majanen kaunis. Taitavi jo hyljätty olla.



   Katse Jynkänniemeä kohti lävitse rannan kasvillisuuden.



   Ja sitten Nuutilansaarta kohti.



   Tässä tätä seljän kauneutta katsellessain ja aikaani täällä tovin viettäissäin hokasin pinnalla jään tällaisia pieniä Kuuranruususia... vahi onkoo nää Jääruusuja? No, olipa mitä oli mutta olivat sellaisia että laittoivat täänkin Mummeron, aslias Taivahanrannanmaalarin, jäälle ( JO? ) menemään ja kumartelemaan sankkevan alas...












   Talventörröttäjä rannan kasvillisuuden seassa.



   Tienoon, ja tien, tämän seudun kaunista kuurasta, maisemaa.


   Leppälahti, Maaninka, Kuopio:



   Lato yssinäinen katveessa metsän.
   ISO peltoaukia, tiloja äärellänsä ja sitten tää yssi latonen tuolla "äärillä maan".


   Kattaalankylä, Maaninka, Kuopio:



    "Kappale kauneinta Suomea." vahi "Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän kuinka kaunis voikaan olla hän."?


   Oli nyt joka tapauksessa mitenkäs vaine niin on vaine ylen kaunista katseltavaa tää niin kuin oli myöskin KAIKKIALLA muuallakin tähän aikaan kun on lunta maassa, lunta puussa, ja huurrehunnut viel päällänsä.
Ei keli, ei ilma eikä tila ollut tänä pänä mitenkään kehenompi kuin toissa päivänä vaik´ silloin Aurinko Armas valaisikin kilollaan tienoot nämä. Nyt oli mielestäin ihan yhtä kaunista katseltavaa kaikkialla.

   Sen vaine taasen tälla reissullain jymmärsin että vaik´ kuin Matti Kukkaroain kiduttavi niin on se vaine vällee henkisesti hyvä käväistä näin tuulettumassa. Mieli lepää, ajatukset avartuvat. Ja - hei, saan mm. kontakteja! Nyt mm. sovin täl reissullain ensi kevääksi yhteen paikkaan valokuvaus-reissun!
Jahka aika tulee, kussa ilma ja tila ovat sopivaiset. Kussa valo tuo taivaallinen kera Aurinko Armahan loistehen on siin TIETYSSÄ kulmassa, niin sitten mie sinne lähden. Ihanaa!
Vasiten kun kuulin että siellä olisi kuvattavana myöskin vanhaa ajokalustoa! Jee! Nyt jo mielessäin hykertelen - tosin kerroin kohteen omistajallekin jo et kuin olisin siitä mielissäin...