Se oli sitten ns. tavan-Piippareiden vuoro valmistua. Tosin kun puhun tavan-Piippareista niin tarkoitan vaine normi-vahnäjauhoilla ja sokeri, sokerilla, yms. tehtyjä Piippareita - maidotonna. Muttas kuiteskin, Piippareita kuin Piippareita ja tavallisina vaine...



   Elementit mökkien valmiina ja koristeltuina Alli Hopa. Tosin kekkasin yhteen näistä elementeistä...



...tehdä tällattiis "jekun" syöjälle/ostajalle/omistajalle uudelle tämän.
Toivossa "suuressa ja väkevässä" elellen ettäs juurikin tämä uusi omistajansa sit aikanansa hoksaa tämän "källin" ja näkee Fronzen tuolta mökin jonkusen näiden sisuksista... Kerro en täsä, nyt ja näin, et minkä mökkisen sisuksissa hän asustelevi jottei tämä paljastuisi jos joku teistä Armaista Lukijoistain sattuukin olemaan sit tulevaisuudessa kyseinen hölö...




   Päivän Sydän tuli vastahan tätä "Hannu ja Kerttu-mökkiä" koristellessain.
   Näille kaikille isoille mökeille laittelin mie aineosatiedotteet mukaansa kera mökkien nimien.
Nimet ovat gluto: "Hiutale-", "Paanu-", "Sydän-" ja "Aalto-" mökki. Sekä tavan mökit: "Lumihiutale-", Kivenkolo-", "Sydämentie-" ja sitten tämä "Hannu ja Kerttu-" mökki. Tietty jokahinenhan näkevi itse omat asiansa näissä koristeluissain muttas miusta nämä ovat miun näkemänäin näin.




   Täsä sit keksi-Piipparit. Näissäkin ( kuten gluton Piippareissakin ) näyttäis nyt tänä jouluna olevan miulla lumihiutale-koristelu se "in".
 
   Sarjassamme: "Älä tee niin kuin mie teen - tee niin kuin neuvon."...



   Tässäpä siulle Armas Lukijain, yssi Piippari-keksi koristeltuna sankkevan oivallisesti - eiks vaine?
Tästä sitä näkee et vaik kuin tarkkaa hommaa teenkin niin aina sattuu "lapsuksia" silloin tällöin.
   Pursottamassa olin kuristetta piperillä ylle tään Piipparin kun hokasin oikiakätisenä ( piperipussin ollessa oikiassa kädessä ja täten katsontani kohdan varjoon, pimeälle puolelle, jääden ) ettäs mikäs nyt on kun ei massaa reijästänsä tulekkaan? Tajusin katsastaa jälkeäin tekemääni tarkempaan nostamalla pussikkaani hivenen ylemmäksi, ja ka - sinne olikin pussiseen tuon kylkehen tullunna hivenen SUUREMPI reikä! Ja piperit tietenkin pellolle siitä jättäin näin "hienon" jäljen jälkeensä sitten...



   Täsä toinen "töppönen".
   Elementtejä, näitten mökkisten, yhteen laittaissa sulatan ain sokerin paistinpannulla ja siitä sit dippailen sitä liitellen näin nämä palaset yksiin.
Niin nyt täsäkin tein.
Kunne sitten tuli hetki ettäs pitimä noutaa jällehen uudet palat liittäksein ne toisiinsa kiinni, ja enhän mie muistanutkaan katkasita JUURI SILLOIN virtaskaa liedestäin! Niin siin nyt sitten kävi ettäs "osasin" mie eka kerran elämässäin SOKERIN polttaa pohjaan kiinni! Wau, "oppia ikä kaikki", näköjään tässäkin hommassa siis.
"Onni onnettomuudessa" että pruukkaan käyttää, ja omistan, vain aidon rautapannun! Helppo puhdistaa ( liottaa, kiehuttaa tai kuten nyt; krapsutella ) tällainenkin kare pohjaltansa poies. Toista se olisi sellaisen teflonisen tms. pannun kera. Epäileisin jotta pannunen se olis ennemminkin "pill...un päreinä" kuin et sen täysin puhtahaksi saisin.

  Täsä tänä pänä valmihiksi saamain mökit nää. Jo tomuskilla "sihdattunakin". Niin "takaa"...



...kuin "edestäkin":



   Miusta näistä tuli ihan hyvät... sittenkin. Viel huomenissa sellofaanit ynpärilleen, lahjanarulla itsekukin puketti kiinni ja nimi/tuotelappu sit siihen naruseen mukaan. Jep, sittenpä ( toivottavasti ) tältä osin olisi tää joulu "paketissa".