Arvoisa, Armas Lukijain miun, sie juurikin siinä masinasi ääressä ( olkoon se sitten tietsikka, kännykkä, tahi mikäpähän vainen räkkine ) joka nytten juuri tätä tekstiäin luet ja jonka mie JUURI NYT tähän nakuttelen, niin "pyydän anteeksi" että nyt nämä valokuvain täsä ovat eilisen -kuviain tältä reissultain miun Reissaaja-Lissinä - eivätkä tään päiväisiä sillä tänä pänä kun tuolla maakunnissa matkasin niin tulipahan vaine mielehein miun jotta ei koskaan niin kehenoa keliä kellekkään ole etteikö siellä voisi matkustaa ja ajaa iellehen ( veettu, et oli keheno keli tänään ajella! ) mutta se on sit ihan toinen jutska, se että milloin siellä matkatessa ( matkatessain ) mie kehtaan pistää nokkain menopelistäin tuosta, oivallisen Hepo Hopiain seljästä alas laskeutua ja "rantautua" matkallain millään, niin SEHÄN on sit ihan toinen juttu SE!
Tulipahan taasen "sitä ihteään", lunta, räntää ja vesisajetta - kaikkea tuota - yhtä aikaa Taivahankannelta alaspäin ja kun se raukka ei keksinyt välleen että miten päin sieltä tulisi alas asti?! Olisiko paree vaakasuoraan, ylhäältä alas päin vahi peräti sittenkin alhaalta ylöspäin?
Muttas ei se mitä. Kunne aikaa antaa, eikää kiiruhda mihkään isse niin ainhan perillekkin asti jolloinkin kerkiää, eiks vaine? Niin miekin tänään. Kiersin tosin hivenen suunitelmaani pisemmän tien kautta mutta tosiaankin ajan kera. Välleen pysähdyin mutamilla kirppiksillä joista tein "löytöjä" ihania: mm. keräämiäin ihkuja Arabian kaffeekupposia yhden setin! Sellattiis vihiriä-kuviollinen, puhalletulla kuviolla olevaisen ( ihana! ), ja muuta vastaavaa; mm. Sorsakosken pieniä-isoja ruokalusikoita pari tsipaletta, jne., jne..
   Ain kandee miettiä siis mitä tekee, milloin tekee, ja miten tekee? Onkoo ain pakko kiiruhtaa, onko ain pakko "suorittaa", ja onko "täällä loppuin lopuksi mitään muuta pakko kuin kuolla?". Sillä kuollahan meitin jokaisen syntyväisen pitää jolloinkin isse kunkin mutta se että syntyä.... sitä kun ei ole pakko kenenkään.
Tahi näin mie sen ainaskin funtsin sillä se on se tuo Ukko-Ylimmäinen joka päättää ( tahi jokin muu - luonto? ) et kuka saapi syntyä. Jos on jotenkin "liian vajavainen" jo munasoluna, sikiönä, yms. vaiheessa niin silloin varmahan luonto keskyttää sen - kait? Tahi jos "siun" vanhempi ( lähinnä kait siis äiti ) päättää että eipäs nyt synnytäkkään vaan tekee keskeytyksen tahi abortin niin silloinhan "sie" et synnykkään! JOTENKA "ei ole pakko syntyä"; ajattelen mie. Piste.

    Muttas välleen asiatakin:
   Eilennä läksimmä matkahan ja sen suuremmittä sepustuksia niin suunnitelmiin näihin tuli jo alkumetreillä sen verta muutosta et palajan kotia suunitelmaani aikaisemmin... Mutta joka tapauksessa sukuloimassa, ystäviä tapaamassa, jne..
Ja tietty kamerain kera siin sivussa; toivossa väkevässä että huomenissa "paluukyydissä" olisi sen verta hieno keli et voisin taasen heilua kamerain kera!
   Eilen poikkesin parin vesistön likellä tähtäilemässä ja kuvailemassa huomaten että siellä koskien ja kuohujen partailla on mm. erilaisia ellipsejä olemasa! Wau! Arvatkaas kuka siellä silloin makasi pitkin pituuksia liukkahien kosken reunuskiviä pitkin ja antoi "palaa"? Niihen kaikkien sammalpeitteisten, lumien ja jäiden peittämien KAUNIIDEN jäämuodostelmien yllä! Sen verta pitkin ja poikin pituuttain että ajattelin et kohta sieltä tulee jokin pii-paa-auto kun viereisen vilkasliiketeisen tien ohitsekulkija on tehnä hälyytyksen tyyliin ettäs nyt sinne on joku kuukahtanut ja siellä se retkottaa - Raukka-Parka, miten lie sinne on joutunutkaan? "Menkää ja pelastakaa se nyt sieltä poies, jos ies enää henkkissä onkaan....!"
   ( Ja tiedän - ellipsi on oikiasti ovaali tahi soikia muodoltansa oleva kappale tahi kuvio muttas nään nyt vaine ovat "ellipsiä" sillä onhan näissäkin omat symmetriset tsipaleensa jos näihin vejetään akselit suuntaan et toiseen! Vaik ei tosin olekkaan mitään "iso-" tahi "pikkuakselia" kuten soikiassa olisi...  )

2020.1.14.%20Blogi%20%281%29.jpg


2020.1.14.%20Blogi%20%282%29.jpg

   Täsä valokuvassain on tuo toinen ellipsi juuri veden peitosta pintaan nousseena ja siksikin noin tumma näöltänsä. Kuten muuten kuvaa paria tuossa edessäkin päin olevainen.

2020.1.14.%20Blogi%20%2812%29.jpg


2020.1.14.%20Blogi%20%2813%29.jpg



2020.1.14.%20Blogi%20%284%29.jpg

   Kiven kupeen sammalpeittehen päällä olevaisia jääpalloja joita kosken kuohut huuhtoivat aika ajoittain aivan kuin hioen tahi muutoin pyrkien kirkastamaan näitä, jottei timanttien näiden hohde haihtuisi milloskana poies.

2020.1.14.%20Blogi%20%288%29.jpg



2020.1.14.%20Blogi%20%285%29.jpg

   Kaksi tsipaletta jäistä palaa kauneutta, sisältäin syövereihinsä kauniisiin sammaleen hantuvia, tms..

2020.1.14.%20Blogi%20%286%29.jpg



2020.1.14.%20Blogi%20%287%29.jpg

   Kosken partaan kauneutta erään kiven reunalta kuvattuna kuohujansa kohti.


2020.1.14.%20Blogi%20%283%29.jpg

   Utareet tahi tissit - kummin vaine.
Mutta katsoppas tuosta valokuvasen tämän yläreunasta kuin on kaunista "pikkumatosen" kuviointia siinäkin?


2020.1.14.%20Blogi%20%2811%29.jpg

   Hiippalakki... tuli miul ekas´ teks´ tästä mieleen.


2020.1.14.%20Blogi%20%2810%29.jpg

   Kauneutta vaine... kumpaisessakin.

2020.1.14.%20Blogi%20%289%29.jpg


   Tänään ajateltuna:
   Tulin tänään tänne "majapaikkaani", tykö ystäväin ja mietiskelin että on se vaine hyvä olla ihmisellä ystäviä, ja vasiten tälläisia ystäviä joiden tykö voi tulla ain joskus käymään ilman sen kummempia selittelyjä, tenkkaamisia, yms.. Tulla vaine ja olla. Vasiten näin kun esim. tänäänkin täällä ystäväin tämän tykönä ei ketään koissa ollunna kun mie tänne tulla tupsahdin!
Sovittin vaine etukätehen jotta tulen, ja saan tulla. Avain löytyy sieltä-ja-sieltä; senkusta menet tupaan - hän tulee sitten yöllä kotiinsa: "Nähdään aamulla herättyä."
   Mietin että ihanaa olla poissa kotoa vaik kuin Majastain Mahtavaisesta tykkäänkin! Ihanaa kun saa laittaa "aivonsa välleen narikkaan" ja olla vaine. Ei hoputa työt ja askareet siinä kotosalla kun ja jos siellä olisin - täällä ei ole "tointa mihkä ryhtyä" - olen vaine. SAAN olla vaine! Skriivat tätä, evästää, töllöttää töllöä, lukea kirjaa, tahi mitäpähän vain haluankin tehdä. Ei siis pakkoa mihkään, mitään, minnekkään! Wau! Ihanaa - sanoinko jo että IHANAA!
Totaallista lomaa meikä Mummerolle!
Pitäskin olla oikein laissa määrätty että JOKAHISELLA ihmisellä päällä Telluksemme pitäisi välleen olla tällaiseen mahdollisuutta, ja vasiten tällaisia YSTÄVIÄ!


2020.1.14.%20Blogi%20%2814%29.jpg

   "Kukka" kivessä ja jokin pallo, josain pajunoksassa.

2020.1.14.%20Blogi%20%2815%29.jpg



2020.1.14.%20Blogi%20%2816%29.jpg

   "Hääm-burger."


2020.1.14.%20Blogi%20%2818%29.jpg

   Voih kun "mie niin mielein pahoitin" kun tääkin valokuvanen "latistaa" täänkin kuvasein miun! Ihanainen, kiiltävä, siliä pintainen, ja kartionmuotoinen, jäämuodostelma kaislan varressa kiinni.


2020.1.14.%20Blogi%20%2817%29.jpg

   "Kylmän tassut." ( Rakastan näitä tälläisiä jäämuodostelmia! )


2020.1.14.%20Blogi%20%2819%29.jpg

   Jokin Hämppis, Nämänäkki, päällä hankkevan pinnan.


   Sitten mökillemme jossa käytin sukumme mummoa kera ystävänsä, ja josa sit kärtäsättiin yksissä tuumin makkarat! Jam!
Tosin meinasin ensin että isseksein... sillä oikeestaan olisin kaivannut sitä "omaa rauhaa" siellä muttas kyllähän tuo taasen näinkin meni vaihteheksi.
   Sen sanon "vielä" ettäs puolisollain oli ain tapanansa sanoa miulle: "Kyllä siusta joku viel hyvän vaimon saa.", kun jotahin tein hänen mieleen, oikein, tms..
Nyt tuolla kun notskia tuota rakensin ja sitten sitä "piirtämään" aloin niin lähtipäs notski tuo eka raapaisulla, ja eka tikulla, tulille!
Siitä tuli sitten mieleen puolisoin ( ja tää puolisoin sanontakin ) jonka kera eräänkin kerran käytiin nimen omaan tuolla mökillämme notskilla, saunomassa, jne., ja hän oli hän JOKA ain pruukkasin ne sitten sytytellä kun sen paree meistä osasi tehdä!


2020.1.14.%20Blogi%20%2820%29.jpg

   "Fronz-sai-Ollie."
( Ei varmana mitään yhteyttä Robin´n tsipaleeseen Frontside Ollie muttas nimen vaine tuon tämä sain juurikin sillä hetkellä kun tään näin sillä pihanmaamme lumipeittehen yllä. )


2020.1.14.%20Blogi%20%2821%29.jpg

   Pakkasen panemia: Kärhän kehrän ja Ruusun kiulun kauneutta.

2020.1.14.%20Blogi%20%2822%29.jpg


    Tänään:
    Istun tosiaankin tuvassa täsä ja täällä, "jumalan seljän takana", "ei missään", ja nakuttelen tätä. Mietin nyt ettäs lopetanko tähän ja alan lukemaan kirjaa? Istunko tuohon töllön etehen ja töllään vaine? Vahi vielkö pakisen jotahii? 
  
   "Ajatukset ne ovat jotka ajan vievät.", yhä iellehen, sillä huomaan että yhä edelleenkin ajatuksein ovat "siellä josakin", rakkaani luona. Ei, eivät ne mihkään hävie vaik´ kiloja ja metrejä tulisi väliimme kuin monta tsipaletta lisää. Tiedän että hän iellehen ( tai näin ainahin TOIVON suuresti ) tällä Telluksellamme stallade josakin, jotenka mihkäs ajatuksein sitten laitaisin muualle kuin hänen tykönsä? Ei niitä voi kääntää jonnehii muualla kuin jotahin sähkölieden kytkintä: on ja off - niks ja naks. Vaik kuin toivoisin, vaik kuin ajattelin, jotta kun näin matkan selkään issein laitan niin johan on kumma jos ne eivät haihdu!
   Joka IKINEN sekentti, joka ikinen minuutti, tunti, päivä ja yökin, joka hetki - menee kaivatessa, ajatellessa ( olen siis todellakin "läheisriippuvainen"! ) häntä.
Misä hän nyt on, mitä tekee ja ennen kaikkea kuinka voi? Onko jo palannut vai onko ielleen Maailmalla Avaralla?
Milloin nähdään, milloin ollaan yksissä? Mitä kertoisin hänelle jos nyt soittaisi? Mitä tuumaisin matkastain taasen tästä? Muistaisinko kaiken kokemain ja tuntemain kertoa? Mikä, tahi mitkä, olisivat ne kaikkein tärkeimmät asiat jotka pitis muistaa ekas´ teks´ "toitottaa"? Mikä olisi "päivän polttavinta" ainesta?
   ...ja näin sitä sitten huomaan taasen huomen aamuna että jällehen meni päivä yksi, ja jällehen meni yö toinen, ettei, ettei kuulunutkaan mitään, ja siltikin mie yhä henkkissä olen! Olen henkkissä, hengitän, elän, ja iellehen käyn - yssin.
Surku sukeltaa sisuksiin, ikävä itkettää isseäin. Kaipuu kasvaa kupellain ja rakkaus raatelee rintaani.
   "Ikävä on mun sua,
    sä etkö sitä jo nää.
    Ikävä tarttuu paidan helmaan,
    siihen kiinni jää.
    - se tekee kipeää."