( Vastuu lukijalla: nämä ovat vain miun mielipiteitäni - eivät muiden.)

   Se on sitten nytten viikon verta kun meikä Mummero istuvi ns. koulunpenkillä! "Johan tuota oli aikakin"? Meinaan että siitä on sen noin... noin... sanoisinko aikas tismalleen kymmenisen vuotta ( jos muistan oikein ) kun viimeksi olen ollut vastaavassa jutskassa mukana.
Kysehhän on siis sellaisesta "kupparin kurssista" jossa meitä ihmisiä opetetaan KUINKA hakea työtä! Siis voiko olla älyttömämpää juttua? Mietinkin aamusella tuolla sohjon keskellä stalladessain jotta: Tää tällainen on ensinnäkin yhteiskunnan rahan tuhlausta jos ei nyt muuta negatiivista sanottavaa tästä "mallista" löytyisikään... Henk. koht. sanoisin että voiko olla älyttömämpää AJAN tuhlausta? Tälläkin ajalla tekisin mie kotosalla ( tahi missäpä nyt vaine ) jotahin ihan järjellistä hommaa! Hakisin sit vaikka itsenäisesti töitä - jota sitten tuolla tehdään oikein "valvotun silmän alla". Ettäs tälleensä. Aivan "stypid"!
   Tuntuu ettäs tää tällaiselle "kupparinkurssille" ihmisen pakottaminen on enempi rangaistus kuin mikään kannustin johkin että nyt skarppaappas. Ainakin kun miettii sitä että pitää istua tekemäti mitään muuta kuin kuunella, kuunella ja sitten viellä kuunella. Heureka että osaa olla yksinkertaista, typerää, sanoin kuvamattoman pitkäveteistä. Vaikiaa, sankkevan vaikiaa, tällaiselle "Durachell"-pupulle: olla paikallansa.
Ja tätä asiaahan "helpottaa" ( kyl se muuten oikeestikin, siis ihan OIKEESTI onkin helpompaa ) kun vetäjänä on ihminen joka puhuu koko ajan. Sillä jos olisi sellainen verkalleen puhuva ihminen niin tuonnehhan simahtaisi jo ihan alkumetreille. Muttas kun on "papupata" äänessä alvariinsa niin on edes jotahin mitä seurata; jos sieltä jotahin miullehin tarttuis mukaan? Jokun "täky"?
Tosin en voi olla ajattelemati ettäs toisaaltaan kun on nuinkin puhelijas tapaus niin tuntuu ettäs siinä on kyl ihminen joka varmaankin rakastaa omaa ääntänsä?
   Funtsin sitäkin kun katselin, kuuntelin ja näin yhden päivän mutu-tuntehella tuntien ajattelen kaikkia meitä jotka tähän nyt osallistumme, ettäs täsäkin porukassa on ( ainakin miun mielestäin ) tasan tarkkaan yksi ( tahi kaksikin ) sellaista henkilöä joka hyötyy ihan OIKEESTI tästä kurssituksesta. Ja hänkin juurikin sen takia ettei ole ollut viellä ns. työelämässä kiinni. On nuori ja ei ole ollut hakijana ( kait ) viel misään.
Tosin hänen luulisi vastaavasti kyllä osaavan hyödyntää paremmin tällaiset nettimaailman haku-kanavat, työpaikka-saitit, yms. ihan itsenäisesti, ilman mitään tällaisia "kupparikursseja", kuin mitä me osaanottajat vanhemmaiset... Jotenka miksipä siis hänkään tätä tällaista kurssitusta tarvihteisi? Oi, kertokaatte se miulle!
   Omaa itseni taustaa ajatellen niin onhan se ihan ok jotta nyt "jo" "pääsin" tähän tällaiseen kun entisestä on aikaa sen verta... Joo-o? Ja kun vasiten peilaan jotta olenhan tuota ollut Töissä nyt sen viimeiset viisi vuotta - kausityöläisenä tosin, niin miksi mie?
Sillä nyttenkin täsäkin ryhmässämme on näitä kokonaan työelämän kokemattomia sekä samalla myöskin jatkokoulutuksia käymättömiä, kun ovat sen verta nuoria. Sitten on myöskin työttömäksi jääneitä joilla ei ole edes kausitöitä tiedossa. Ja yssi taitaa olla jopa "elämäntapa-työtön". Niin heihin kun peilaa niin olisihan miun paikalle löytynyt varmaan joku toinen tällainen "työtön"...
Jotenka kyselen iellehen etttäs mitenkä mie kuvaan kuulun tuohon?
   Muttas ei mitä. Käyn "kupparinkurssin" tään lävitse tunnollisesti. Kasson mitä sieltä löytyy, antaako se mitään miulle vahi ei? Onpahan se sitten "chek" siltä osin ja sil viisiin.
Joka tapauksessa tiedän että haen näin muutoinkin itsenäisesti töitä. Työ-paikkaankin haen; siitä onkin jo hiven taasen ollut juttua ettäs jos, vaikka, kuin... ensi kesänäkin. Muttas nyt haen tosiaan ihan oikeesti mustaa-valkoisella siihenkin paikkaan. Samoiten muutamiin muihinkin. Ja sitten vielä mietin lisäksi ettäs uskaltaisinko... -puotia.... mitenkähän se sit nyt olisi...? Riittävätkö rahkeeni nää?

   Jällempänä skriivattua:
   Se ettäs omaa tällaisen klyyvarin kuten miekin... Se ettäs haluja olisi vaikkas sun mihkä... Se ettäs ei kuitenkaan kykene kun kroppa pistää vastaan...
   Olipas eilennä ehtoo taasen mukava istuskelle koissa ja potea klyyvarini aikaan saanoksia. Teki nimittäin allergisen reaktion tuosta eilisestä rakennuksesta josa tuo "kupparinkurssi" pidetään. Oli kivat oltavat. Meni allergiatabut, meni -suihkeet, ja meni särkylääkkeetkin samoin tein.
Tänä aamuna sitten ääni on käheänä, klyyvariin ja nenu- sekä otsaonteloihin koskee kun limakalvot turpoavat. Klyyvari piputtaa - vettä, ei räkää.
   Täten julistin tään "kupparikurssin" osaltain päättyneeksi. Toimin tietenkin "etikettien" mukaan: ilmoitin jo kurssittajan puolelle, kohta menen lekuriin ja sit ilmoittelen viel kotvasen kulutua "maksavalle taholle" elikkäs työkkäriinkin moisesta jutskasta. Joko ymmärtävät "yskän" tahi sitten eivät. Tulee karanteenia tahi sitten ei tule. Sama se täsä tapauksessa. Katson ettäs terveyteni on kuiteskin sen edellä; ennemmin terveys kuin "pakkopullana" kurssitusta terveyteni uhalla.
   Näin jälki käteen "viisaampana" taasen asiaa moista miettiessäin huomaan ettäs se mitä tunsin siellä paikan päällä jo eilennä, se kun tunsin että suuni limakalvot reagoivat, niihin sattui, niitä jomotti, ja tuntui ettäs happi loppuu "pierettää"... niin nehän olivatkin alkusoittoa tälle! Heureka sentäs!
Ja kun muistelen ettäs mitenkä täsä viikkosta muutamaa sitten reagoin aivan vastaavalla tavalla jo erääseen toiseen taloon ( kerroin ehken tästä teille Armaat Lukijain? ) vaik oleskelin siellä vaine vajavaiset muutamat tunteroiset, niin eihän tää nyt sitten sen "uudempaa" uutukaista issellein ole?
   Hyvänen aika sentäs! Tulee eittämäti mielehen jottas kun nytten olen tätä Humisevaaharjua, Majaani Mahtavaista, myyskennellyt jotta piskuisempaan asumukseen pääsisin, niin onkohan tää nyt oikein viisasta?
Mietin vaine nimittäin ettäs löytäisinköhän sittenkään toista saman moista asumusta issellein tältä leveliltä? Toista tällaista jossa ilma kiertää! Jossa voin henkkittää vapaasti, josta ei tule allergisia reagtioita, jne.. Elikkäs onko sittenkään viisasta edes HAAVEILLA asumuksensa, kotinsa, muutosta kun ei koskaan tiedä mitä sieltä uudesta koista sitten tulisikaan vastaan? Tod. näk. ei välttämäti ihan hyvää juttua. Pitää nimittäin olla aikas moinen saattuma että siinä sit olisikin tällainen hyvä "ilma ja tila"?!