Te, Armaat Lukijain miun, me kaikki, jotka jonkun/joidenkin vanhempia olemme, he kaikki, jotka jonkun perähän katsojia olette - ME KAIKKI tiedämme sen mitä on vessassa käynti kun pitää jota-kuta tahi joitahin samalla aikaa vahtia?
   On se pienen lapsen vaihe kun vanhempana ( tahi äitinä vasiten.... puhun nyt etiäpäin vaine äidin näkökulmasta kun olen nimenomaan itse yksilahkeinen persoona ) et voi ensin käydä vessassa ilman ettäs otat sen pienimmän sinne mukaasi.
Jos hän on ainokainen niin mukaan sinne tietty. Jos hän on iso-sisarus niin jonpi kunpi ainakin mukaan ettei toinen toiselleen satu mitään tekemään, yms. vahinkoa synny. Jos taasen hän on pienimmäinen niin vessaanhan mukaan tietty - ettei isompi "rokota" mitenkään... Jos taasen on monen sisaruksen sarjassa pieninnäinen niin silloin vasiten näkysälle kunne olet vessassa. Joko sinne vessan mukaan tahi ainaskin niin että ovi vessaan on auki ja itse näet että mitä missäkin tapahtuu - vähintäänkin kuuloetäisyydelle olemaan!
   Kun tullaan tiettyyn kehitysikään niin silloin lapsesi tuo kyseisessä iässä olevainen EI päästä siuta yssin sinne vessaan vaan siun pitää olla aina "saatavilla". Vähintäänkin siten että vessan ovi ei ole lukossa; hän pääsee tulemaan ihan itsenäisesti tykösi sinne istunnollesi. Mukavasti "katkaisemaan sessiosi" ja RAUHASI, sen "hartaasti kaivatun, ansaitun, oikeutetun" rauhasi siellä "ylhäisessä ykseydessäsi".
   Aikanaan sitten tulee vaiheita kun nämä kullan-nuppumme EIVÄT HALUA edes TIETÄÄKÄÄN että vanhemmatkin käyvät vessassa. Että mekin käymme vessassa. Että meidänkin tarvihtee päästä käymään vessassa. Joskus pitempäänkin kun tuntuu että se on kenties teinitalossa ainut paikka ja aika kun saa olla omassa rauhassa ja -olossa, kun istuu siellä. Tahi mikä paree; ei istu "asioilla" vaan muuten vaine oleilee siellä rauhassansa. Tekee mitä tekee tahi on tekemäti - muttas pääasia että on vessassa ja oven takana....
   Mietin että itselläin tää rumpa alkoi aikoinaan joskus noin 35vuotta sitten. Ensin muoskain miun lukuisine jalkapareineen... ryömiöineen, vauva-vaiheineen. Sitten tulivatkin samaan syssyyn jo muoskain mukelot erinäisineen tsipaleineen kun kävivät tykönämme/tykänäin. Ja ettei vaine "uraputki" siihen olisi loppunut niin yhä edelleen "toimitan" samaa "virkaa" kun tyttärein 24/7 tykönäin käy.
Jos ja kun hän tykönäin on ja ei ole ketään ns. "järjellistä" ihmisen kaltaista samaan aikana tykönäin olemasa niin ovi aukihan mie siellä vessassa silloin käyn. En voi ajatellakaan että oven tuon perässäin kiinni vetäisin ja yssin sit asiain toimittaisin. Oli sitten kyse pytyllä istumisesta tahi vaikka vaine hamppien pesu.
Tietty sitten käytän häntäkin siellä pytyllä istumassa jolloin olemme kahteen pekkaan siellä...
   Muttas kun ajattelen ettäs jos ( ja kune ) ei enää ole edes pieniä muoskain mukeloihia joitten taatta tarvitseisi ovea tuota seppo seljällänsä pitää, eikää olisi tytärtä tätä olemasa, niin miehän olisin itse jo ns. "kuivilla". Vessaan vaine ja "häntä samoin tein sisään". Itse asiassa tää olisi loppunut jo noin kymmen kunta vuotta sitten.
Mutta ei ni ei - edelleen "virkaani toimitan", edelleen vahtivuorossa olen. Ns. ukset ja akkunat auki. Aina.
   Mietinkin että mitenkähän se on sitten joskus tulevaisuudessa kun tulen "tarpeeksi" vanhaksi ja asioitain "hotelli helpotuksessa" toimitan, niin osaankohan sitä silloin ovea tuota sulkea? Ja opinko ylipäätäin sitä sulkemaan? Vahi käykö niin ettäs sen automaattisesti AINA jätän auki, vähintäänkin jonkusen verta raollaan? Oppiiko sitä "vanha koira uusia kuvioita"?
Vanhainkoisakin ( mikä se sit silloisen tahon/paikan nimike onkaan ) varmahan istuskelen pytyllä ovet auki kuin "hollin talli"...