Huomenta hutun syötyy - vaik oikeesti se hutun syönti onkin viel isselläin ejessä päin. Aamiainen kun tarjoillaan vasta klo.7.30. lähtien... Kaik eivät "kuku" viel tähän aikaan siis. Ja meneehän siin hutun keitossai aikaa - tiedä vaik ovat juurikin nyt "jo" sitä hämmentämässä?
   Hieno on paikka jossa majailen. Tänne tulen viel joskus uudelleen. On sen verta hyvä paikka. Paikassa ei siis mitään pahaa ihan rehellisesti sanoin muttas...
...klyyvarini ei vaine voi sietää tätä tällaista tuoksullisten aineiden käyttöä! Miten hankala onkaa olla ja yöpyäkin paikassa josa on eri laisten tuoksujen "sinffonia", "kakofonia"?! Allergiasuihkeet ja -tabut kehiin ja toivossa suuressa, väkevässä, jotta se jäisi sit siihen; ei tulisi allergista nuhaa, olisi vaine -reaktio.
   Lämmä - sitä on ollut. Ihan riittämiin ja enempikin. Ehtoolla en saanut unesta kiinni kun oli sen verta lämmä että henki salpaantui oikein siihen sankan sakiaan määrään lämmintä. Mitä lie... jotahin +25´C ja rapiat varmaan. Et ei ainakaan voi valittaa et holotna puistas, ei.
Yritin heitellä liikoja poies ( ilman yöppäriähän nukun jo muutoinkin aina... ); täkki poies pussilakanan välistä ja isse osaksi sit viel pussilakanan ulkopuolelle. Kyl se siitään pikku hiljaa alkoi "vaikuttamaan". Jopas niinkin ettäs nyt kun on loppu yön aikana huoneen lämpötilan laskienut jo siedettävään oloon ja tilaan täsäkin kammarissa niin nyt olisi jo meikä Mummerolle hyvä henkkitää ja jopas nukkuakin. Liekkö ulkosalla mitä pakkasta kun on täänkin lämpö ja tilan näinkin laskenut...?
   Onni on kun eilennä tultuain tänne, tajusin suuni aukaista ja kysellä Hepo Hopiallein liekapaikaa jotta mihkäs "pilttuuseen" sen sit öiseksi ajaksi saisin, niin onpahan sille nyt paikka li´ean päässä! Ei varmana muutoin suostuisikaan tänä aamuna  mihkään suuntaan lähtemään - mokoma rakkine.

   Tänä pänä Heponi turpa sojottaa ylös päin kohti pohjoista, sen tiedän. Nuttas uunnasta ei sen varmempaa. Kassotaan...


----------------------------


   Nyt jatkan tätä ehtoolla majapaikassain...
   Aamusella kunne skriivannut olin tuon aikaisemman ulosantini niin käväisin aamupalalla ja pitimmä oikein ottaa ateriasta tuosta kuva todisteeksi. Miksikö?



No, kun tää oli elämäin EKA kerta kun söin riisipuuroa joka oli tehty appelsiinimehuun! Siis ajatelkaas Armaat Lukijain miun: APPELSIINImehuun!? Enpä ole koskaan moista kuullut, saati ajatellutkaan, ettäs näin voisikin tehdä?
Muttas ei siin mitä, syötyä tuli, hyvää oli. Ja voisin jopa issekkin kuvitella keittäväin itsellein vastaisuudessa johkin mehuun puuron moisen. "Matkailu avartaa." niin makunystyröitä kuin myöskin katsontakulmaa ja näkökykyä. Kyllä.


   Matkahan kävin jällevän klo.8.15. ja se pitää kyl sanoa ettäs kun lähdin puottelemaan, nimen omaan puottelemaan, tuota kasitietä pitkin niin surku kyllä tuli puseroon ja kävi rinnukseeni miun.
Tahti ja vauhit sekä liikenne tuo suunnaton oli ( ja on ) siellä sen verta tihiää ja vauhdikasta että eipää siinä paljoa voine pysähtyä ja jäädä mihkään kohtaan valokuvaamaan, ei. Toista se olisi jollahin pienemmällä tiellä...
Nytkin harmittelin kun voinen vaine Suklaatini akkunasta ulos päin katsella ja nautiskella, niistä ohitsein vilahtavista maisemista sieluin kyllyydestä, sen mitä siin ain kerkesi - vasiten kun isse ajan, olen ratissa. Yssikin suoalue olisi ollut todella I-HA-NA! Siis se aamun autereisen Aurinko Armahan loiste sen nevan päällä ja sen nevan huurteinen valkeus! Voih, ette voi uskoa miten oli kaunista katseltavaa!


    Tosin kun ajelin sitä kasitietä pitkin niin muistin ettäs siinähän on ainaskin näin talvisin läpeensä noin 60 tahi 80m/h rajoitteet olemassa; miten missäkin pätkässä.
Ajelin isse sen "lakien ja asetusten" mukaan milloin mitenkin ja huomata sain kuin moni vihahti vaine ohitsein - mietinkin että onkoo miun nopeusmittari autossain kohillaan? Ajelenko ns. alinopeutta?
Onhan nyttemmin olemasa ( vahi tulevatko ne vasta tulevana kesänä voimaan? ) liikennemerkkejä jotka osoittavat sen sallitun alimman nopeuden muttas kun... nämähän nykyiset osoittavat sen SUURIMMAN sallitun nopeuden?! Elikkäs en kait mie nyt lakiakaan riko...? Enkä tosin mielestäin ole "teidenkään tukko" kun osaan tarpeen tullen pedaljonkiakin painaltaa...
   Juuri kun tätä tällaista tuolla tien päällä ajattelin ja pohdin niin sepä sit kävikin niin että aivan itse "lottovoiton" sain!
Tiesin ja näin.. olen ennenkin nähnyt täällä päin kulkiessain ja olen rekisteröinyt tään kallooni jo silloinkin... taasen että tämän kyseisen kasitien varrella on peltipoliisit ja ettäs sit niissä JOKAHISESSA ( muutamaan poikkeusta lukuun ottamati ) ON KAMERA!
Mutta niin tääkin, kuin ammoisilla ajoilla joskus muinoin, tapahtui juuri sillä hollilla kun olin uppoutunut ajatuksieni syövereihin nuihin jotka ajan vievät. Tiedän: liikenteessä ei saa ajatella muuta kuin liikennettä, muttas minkäs teet kun on ajateltavaa ja sitten sinne vain humps - humahtaa niiden ajatustensa sekaan. Eikä huomaa pitää rajoituksia silmällä, ei muista nopeuttaan laskea tahi nostaa. Sori, peltipoliisit; en mie tarkoituksella...
   Tulipas siitä "älyn" väläyksestä sellainen morkkis että! Mietin että nyt tökkii oikein kunnolla meikä Mummeroa. Ensin toin eilinen asioideni hivenen kyseinalaistaminen ( josta en sen kummemmin ole täällä teille pakissut - sori... ) ja sitten nyt tää. Sehän on et "ei kahta, ilman kolmatta". Mikähän se mahtavi sit olla se kolmas - mietin?
   Ei mennytkään kauaa kun se kolmaskin sitten "nokkansa näytti": tuli puhelu tuolta vielkin pohjoisemmasta ja miun pitisi sitten olla siellä levelillä sit muutaman viikon päästä tästä päivästä meneväisestä... Kassotaan kuiteskin viellä.... Mietin....

  
  Mietin, kun en päässyt valokuvaamaankaan, sitäkin ettäs...
Milloin ihminen puhuu totta?
Milloin muuneltua totuutta?
Milloin valehtelee?
   Nimittäin kun olin aamupalalla ja juttelin eilisen vastaanottovirkailijan kera siellä huomenia vaihtain, ja ilma ja tilaa "päivitellen" niin tyyli oli tämä:
Kerroin että puuro oli hyvää - ja se oli todellakin hyvää! Kerroin etten ole ennen viel tuollaista tapaa tehdä sitä nähnyt? Sitten jo juteltiinkin säästä. Kertovi hän että se oli sitten pakkasta. "Jotain -11´C, oli ollut yön aikana." Tuumasin siihen jotta niin miekin luulen koska tuntui..."
Teki mieleni miun sanoa sen jälkeen että illalla oli kuitenkin ollut SISÄLLÄ liian kuumat olot ja tilat. Mutta sitten aamuun viileni sisältäkin sopivasti  kun ulkoa pakkanen hiipi hissun kissun viilentäin näin huoneidenkin lämpöä ja tilaa.
Seuraaviksi sanoiksi olisin lausunut että rakennuksen rakenteet nuo fuskaavat sen verta kun sen verta vanhet ovat. Kuten aina vanhat "itse itseään ilmaavat" rakennukset niin tääkin varmaan "hengittää" itse...? ( Kaikkea sitä kerkiääkin, ja kykeneekin, jo jutellessa toisen kera, ajatella!! )
....joten "tyydyinkin" vain jatkamaan että:"...tuolla ulkona käydessäin ( sillä ihan oikeestikin käväisin jo ennen aamupalaani ulkona kun kävin tarkistamassa että olivathan lykkineet Heposein li´ean päähän kuten ehtoolla lupasivat tehdä puolestain? ) huomasin vain että on varmaan jotain -15´C tietämillä kun sen verta vilposalle tuntu."
"Mihkäs mie sen Hepoin liean laittelen sit kunne tästä teiltä iellehen lähden...?"
   Mietin että puhuinko totta - vahi muuneltua totuutta? Valehtelinko, kaunistelinko vaine?


   Samaista mitein jo tuossa ennen reissullein lähtöäin kun kiikutin tyttärellein 24/7 hänen tilaamansa täytekakun sinne joukoltansa syödä:



   Se oli tällainen Kuningatar-juusto-täytteinen täytekakku jossa oli tumma( tavallinen )pohja ja suklainen ( Fazerin-sininen ) päällys. Siis makia kuin mikä miun mielestäin - siis sokerillinen tarkoitan.
   Kun kakkusen heille kiikutin ja sitä siellä maistelivat, söivät, niin kuului että onpas kaunis ( mielestäin suklaapäällys ei ollut vimpan päälle laitettu... ). "On muuten hyvää." Jne.
   Mietin jo silloin että ovatko he tosissaan vahi onko se "kullattua" puhumista? Onko se peiteltyä totuutta, vahi valehtelua? Sellaista "vain tapaa" kun joku jotahin tuo ja tarjoaa? "Olla ns. vieraskoria"?

   Teemmekö me ihmiset miten tätä tällaista? Kuinka usein?  Miksi? Tarkoituksella, tarkoittamati?
Vahi onko kaik tottta mitä sanomme?
Itse en tykkää puhua puppua - mieluummin suoraan ja kiertelemäti, kaartelemati. Tiedän että se sattuukin joskus. Minuun tahi vasta puoleen mutta miusta paree että sanotaan suoraan kuin piilotellen. "Valheella on paskainen loppu." elikkäs joskus se kuitenkin ilmi, tahi etehen, tulevi joten miksikäs ei sitten nyt kuin vasta myöhemmin? Onko sillä väliä milloin? Miksi väistämätöntä pitäisi siirtää? Sama on kuitenkin tulos sillä mitä sanomme ennemmin tahi myöhemmin?
Tietty tästä tällaisesta saapi/saan "kovan" "maineen" mutta sori vaine ettäs olen tää tällainen; realisti, fakta pohjainen ihminen.


   Tupos-paikkakunta ja mieleen läikähti aatos eka kerran: kohta KOTONA! Tutuissa maisemissa, ja paikoissa, jo. Ihanaa!
Keli mitä mainioin, ja olo sekä tilakin jo hiven paree... vasiten kun tietoa maailmalta sain hivenen toisen laista...
   Kävin moikkaa Oulunsalossa tutut paikat ja osaksi tutut ihmisetkin jo...
   Sitten... Luotoa kohden.
   Ensimmäiset merkit horisontissa. Tuulimyllyt nämä nykyaikaiset. Kertoivat ne että kohta, aivan kohta, perillä ollaahan.





  Hailuotoon mennessä Oulunsalon puolella lauttarannassa, yllä ja alla:






   Saanen esitellä: Meriluoto ja Merisilta - menopelit oivat jotka yntävät merta tuota nyt jäissä olevaista jotta me ihmiset ajokkeimme pääsemme mantereelta Luodolle ja Luodolta mentereelle.



   Oulu horisontissa; tuonne sitten siis parin viikon kuluttua "uudemman" kerran... no jaa - kassotaan nyt...



   Lautanuraa takse katsoin ja sitten väylää tuota aukaistavaa ejessä päin:






   Eteläinen horisontti Luodonseljässä Perämerellä ja...



...pohjoiseta puolta kera "Kotipuun".
Nyt oli Kotipuu ilman asukkejaan kun on talvi. Eivät Merimetsot taija oikein digata talvesta meidän...



   "Paalupaikalla". Autoin etuakkunan lävitse tähyilin määränpäätä...


   "Läpiajo" Luodon jonossa kera muiden saapuneiden, kuin konsaan elefantit perätysten.
   Kyl mie taasen kasselin tätä jonoa, letkaa, joka lävitse Luodon kiiti - mie tietty osana sitä itsekkin. Ollahan toillaan kuin konsa norsut siin lasten laulussa "Pienet elefantit." Ensin yssi kaartaa mutkaan tulevaan ja hiljentää vähäsen. Sitten toinen seuraa ja tekee samaiset jutskat. Sitten kolmas, neljäs, jne..
Nyt kassoin kuin etupäästä letkaamme ensin joku nääntyi jollehin sivutielle, sitten toinen ja niin edelleen. Loppuin lopuksi se olin mie yssi ja ainut joka ajelin koko Luodon pässätä päähän. Mie olin yssi ja ainuva joka tänne Marjaniemeen tulin. Eikäää täälla taidakkaan nyt muita yöpyjiä paljoa olla? En ainakssn ole nähnyt ja tiedosta et olisi. Toki ns. turisteja käppäili täällä päivemmällä, jne.. muttas hekin jonnehin häippäsivät sit poies. Olisiko lautalla mennehet mantereelle - et vaine käymäsiltään olivat täällä?
Ei talvi houkuta turisteja "asustamaan" ja olemaan? Eräätkin ( tod. näk. Japanilaiset 9 kyselivät miulta englannilla että onko täällä kaffiota auki olevaista...? Kerroin sen mitä tiedän tään Luodon elämästä heille; ei, täällä ei kovin montaa ole...näin talvisin...

  
   No, muttas... ei mitään kyl mie täällä viihdyn vaik´ pitempäänkin! Etenkin kun sain huomata asetuissain aloillein että olen saanut näinkin hulppeat maisemat omaksein:



   Voikoo tästään enää paremmaksi laitella?
   Olen täällä korkialla kuin ikään tornissa olisin. Näen kauaksi, korkialta. Aurinko Armas tillottavi, ei Tuuli Tuiteroinen inu. Ei Pohajn tuulet valita ja vongu.
Mikäs tässä ollessa ja öllötellessä näin?


     Äkkiä vaattehin vaihto ja vihdoin, viimein - valokuvaamaan! Haa! Mie, kamerain ja - ulos! Äkkiä!

"Korkataanko?"

Laitoin jäihin kylmememään...
Mie tarjoon...

Nimimerkillä: Reissaaja-Lissin "piikkiin".

    "Seuraava eteppi on sitten Ruotsi."
   Ensimmäinen määrän pää aina tänne saavuttuain on näköjään aallonmustaja ja siinä sit tää sen ihan ulommainen kolkka. "Selkä puoli säätä vasten."... "Myrskyluodon Maija." jne., jne..



   "Kliseistä" - kyllä... Olen tienyt että talvi pakkaa jäät rantaan ja silleensä.
Mutta miksi ei KUKAAN ole KERTONUT miulle että se on tällaista? Näin kaunista ensinnäkin?!
Ja että se pakkaa niitä myöskin tuonne selälle? Wau!






   Tällaisen "paaden" löysin rannan aallonmurtajalta ja siitä sit nämä reikäset oivat:












   "Lahdattua" jäätä.



 Kassos oikein tarkkaan sillä täsä maisemassa on... 



... Pupu-Jussien oma kiitotie.

   Maisemia jera ahdetun, "pakatun", jään:












   Hassua ajatelle nyt helmikuulla ettäs tälläkin paikalla...



...oli vielä elokuun loppu päivillä, suurilla hellesäillä, tällaista.






   Jäänkansia rannassa. Paikoissa joissa ei ollut ahtojäätä.



   Tällaisen rakosen äkkäsin erän pakatun jääkasan huipulta ja tätähän sit piti sieltä laeltansa lähtiä tavoittelemaan!
Ihan vasiten siis. Ilman että pelkäisin jotta jos jää tuo mahtavainen ( noin parikymmen senttinen ) murtuisikin tassuin alta? Jos siinä olisi josain kohtaa ( juurikin tassuin alla tietenkin! ) ohuempi paikka - sattumalta...
Muttas niin vaine mie tänne huipullensa kuitenkin itsein änkesin ja mitkä olivatkaan maisemat sit sieltä:









   Täsä funtsin että kun oikein tarkkaan katsoo tuota ahtojään edustaa tuossa meren tuolla niin eiköhän vaine siitä kuullakkin hiekkainen maa, rannan santa, lävitsensä?
Eli onko tää kaik ahtojää joka näillä rannoilla on, kulkenut siis NÄIN kauaksi rannan sannan päälle? Onkoo tuo sitä aluetta viellä jolla miekin kesemmällä viel tassuttelin kulkiessain tätäkin rantaa pitkin?


   Jäitä tutkaillen - taasen:



  Tästä näkyy jään tuon "heikon" paksuus...



   "Keijujen siipivarasto."



   "Jääruusu."
   Ruusun SINULLE ojennen...



   "Jäälehti."
   Sellainen löytö jota en osannut valokuvat sen ollessa jäässä vaan päätin nostaa tään kämmenellein, rukkaseni tummaan taustaa vasten: sain näin paree tään muodot esille.

   Poies, "kotiin" jo...



   Viimeinen vilkaisu ulapalle ja heipat...



   Sataman mökkejä.
   Luulen ( tiedä en ) että nämä on entisiä kalastajien mökkejä mutta nyttemmin kait sitten ns. kesämökkeinä lomalaisille ja kalastajille iellehen.



    Niin se tääkin päivä "pahanen" ehtooseen ehättäytyi vihoin ja viimein. Sori muuten kuvastain tästä joka näinkin piskuinen nyt on. Kännylläin nappasin Aurinko Armahan mennessä maate ja jostain syystä se nyt lykkäsi sen sit näin piskuiseksi?
Huomenissa on miun tarkoitus sit käydä vastaavaan aikaan kamerain kera hillumassa tuolla, kun se lupailee ( ne Ilma ja Tieteilijät siis lupaavat ) huomiseksikin hyvää säätä.

   Mietin että mikä se onkaan nyt ollut näin suosiollinen meilä Mummerolla kun ilmat ja tilat ovat suosineet näin? Vahi onkoo se se kuulu jing ja jang -efekti kun on hyvät ilmat niin sitten oli nuo aamuiset vastoinkäymiset sen taatta? Onkoo että ilmat tasoittavat? Vahi ettäs sit nuo vastoinkäymiset tasoittavat tätä säätä?
No, sama se. Otammo vastahan mitä annetaan ja koitan kestää kaiken. "Taipuu mutta ei taitu" - menttaliteetillä.
   Sen tiedän että toivon hartahasti että ensi yönä NUKUN! Hitto, on saatava unta välleen. Vahi sattuisko olemaan nyt SE aika kuusta? Onko kuun taittumassa täydennyksen puolelle juuri nyt; se nimittäin valvottaa näköjään enempi kuin täysoi-sellainen?
   Muttah - johkin aikaan se huominenkin aamun tulee vastahan jonkin "mutkan" takaa ja sit taasen kassotaan mispö meikä likka itsensä löytää? Tiedän: täällä olen, täältä en häviä mutta mitä tapahtuvi - se onkin sit toinen jutska se...
  
   Öitä.