...ja samoin tein kaiken maailman asioita hoitamaan sinne, tänne, ja tuonne. Etenkin tänne ja tuonne. Ja näin mennessä ainakin toimien Taivahanrannanmaalarina.




   Ulmalansalmella Lapinlahden puolella.
   Ihmetyksen kummastus oli ettäs NYT JO vejet näin näyttävät sulaa! Eihän tästä ole kuin tovinen kunne viimeksi liikenteessä olen ollunna ( tosin en mitenkään sen pidemmällä, valokuvaamassa tahi muuta sellaista muttas kuitenkin... ) ja jotahin nähnyt. No, viimeksi tietty maanantaina ja sitä ennen lauantaina, ja perjantaina... Mutta en siltikään muista ettäs silloinkaan, tahi nuina kertoina, olisin näin vielä ollunna sulaa ja missään!







   Koivula-tilan kupeella, Leppälahden kylässä, Maaningalla, Kuopiossa.
   Miten käy viljoille, miten heinälle? Mitä kasvaa ja kasvaako mitä? Tosin olihan se vuoden 20013-2014 vaihde kun lumi tuli pysyvästi maahan vasta 2014 tammikuussa ja sit suli poies pääsääntöisesti jo 2014 maaliskuun loppuun mennessä! Ja kait tuota silloinkin jotahin viljaa sekä heinää saatiin?!
Muttas siltikin - ihmetyttää, kummastuttaa tää "pientä kulkijaa".




   Kolme viimeistä Patajärven ja Patalahden välisen Patajoen/padon kupeilta. Paikkana edelleen Maaninka ja Kuopio.
   Sekin oli ylläri-pylläri ettäs kunne täsä, tätäkin tietä pitkin kuljin, tuossa tään kuluvan kuun alkupuolla, niin tää tiehän oli silloin viel aivan jään ja lumen peitossa. Entäs nytten? Nytten on pääosin tämäkin tie kuten muutkin soratiet ( asvalttisista puhumatikaan kun ne ovat jo täysin! ) sulia! Vaine "pahimmin" paikoin, sakeimpien mettäin katveissa, on katetta päällä hiekkapintansa!
Oi ja voi! Mietin ettäs tästään jos lähtisi "pistäytymään" tuolla mettähallituksen puolella niin eipää enää ole mitään lumista vallia tienposkessa mihkä tussauttaa. Se on kerta linttuu ja suoriltaan sinne mettään asti silloin.






  
  Kaikeista näistä luonnon "ihmeistä", "ilmastomuutoksista", oudoista ilmoista ja tiloista huolimati, vahi näistäköhän nimenomaan johtuin, sitä vuottavi malttamattomana tulevaa kevättä! Voi kuin sitä vuottaakaan!
Tänä pänäkin kun koissain viel olin kera tyttärein miun 24/7 ja Aurinko Armas sattuvi välleen vähänkin pilkistämään rakosesta pilvien Taivahankannelle niin tuntui ain että mikä ihanuus!
Se tunne, se ihanuus, se valon kirkkaus ja loista. Se piristysruiske minkä siitä valosta ja loisteesta saapi!
   Vaikkas sitä onkin syntyjään näin Pohjolan ihmisiä, ja koko pienen ikänsä asustanut näillä leveleillä, niin on se vaine "kummallinen" kaipuu ja ilon aiha kun sen tuollaisen valopallosen vaikutuspiirille pääsee. Ja kuinka sitä "elää" sitten vasta kunnolla kun Aurinko Armas loistaa!