"Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.", muttas kun on tätä elettyä elämää jo sen verta plakkarissa niin minkäs teet - väkisinkin tulee muisteltua mennehiä.

   Olimma tänä päivänä kylillä asioillain ja kunne kirjastossa pistäydyin niin muistimma siellä hyllyin välejä kolutessain ja simmuin sattuissa erään kirjasen kantehen sekä sen tekstiin ( "Kaukopartion kujanjuoksu." ) kiinni, aika mennyt joka ei enää palaa.
Silloin muistui kuinka sitä aikoinaan aina, kirjastossa silloinkin niin ikään käydessäin, lainasin myöskin puolisollein kirjoja luettavaksi. Muistelisin että hän ei itse omanut olleskana kirjastokorttia muttas se olin mie joka hänelle sitten lainasin omallain niitä kirjoja luettavakseen. Ne olivat aina juurikin jotahin tuollaista "kaukopartio" tahi muita sotakirjallisuutta. Ian Fleming´n kirjoittamia salaisen agentin ( James Bond ) seikkailuja, yms..
Eipäs olekkaan ennen tullut mieleheni vaikkas olen kait tuota hänen jälkeensäkin käynyt jo eräänkin kerran kirjastossa ja lainannut sieltä luettavaa - issellein.
   Kaffiossa pyörähtäissä nokkaani tarttuvi jostahin jonkun polttaman sikarin tuoksu. Sen sikarin savun tuoksu.
Muistot kiirivät sen silmän räpäyksen sekunnilla aikaan menneeseen, ja siihen kuin hän poltteli sikaria silloin kun Maailma Avara häntä oikein kovasti puristi. Se oli nimenomaan sikari jota hän poltti - ei tupakka. Tietty se että yleensäkin polttaa jotahin nikotiini-peräistä, niin se ei ole hyvä juttu se, muttas näin kun sitten muistelee asiaa moista niin minkäs teet; ikävä on sitä hänen polttamansa sikarin tuoksua. Ja tuoksusta nimen omaan puhun nyt sillä "aika kultaa muistot" tässäkin asiassa. Varmahan jos hän olisi täsä-nyt-ja-näin, sekä polttelisi tuossa vierelläin, niin tuskinpa vaine hirveästi tykkäisin siitä tuoksustansa....?
Hän poltti siis sikaria ja vain kun mieltään ahisti. Kun oli murhaita suuria muoskista tahi jostahin muusta. Ja se että hän poltti - sitä eivät tienneet muut. Ei hän julkisesti poltellut, ei. Eikä alvariinsa, päivittäin, tahi viikottainkaan. Se oli vaine silloin kun ettäs nyt, nyt tarvihtee "hermo-sauhut".
Voi mitä antaisinkaan nytten jos sen tuoksun taasen HÄNEN polttamanaan nenuuni piskuiseen saisinkaan?
   Lähteissäin kylille "lätkimähän" ajatuksein askarteli siinä että mitenkä siinä oli ihminen joka ei koskaan ns. ryysyissä kulkenut. Ei sitten koskaan. Ei ollut risaisia sukkia, ei revennyttä paitaa tahi farkkujen polvia auki, ei ( mie korjasin miitä ).
Aina oli sen "vimpan päälle" laitettu ihminen. Tietysti asian mukaisesti, kulloisenkin tilanteen mukaisesti, muttas vaattehensa piti olla ojennuksessa, niin yllään kuin muutoinkin esim. kaapissa, yölliseksi aikaa jonkin tuolin nojalla, tms. - ei koskaan sikin-sokin vaikkas lattioilla levällään.
Ja se mitä oli sitten vaatetta niin niihin piti olla kestäviä, pitkä ikäisiä ja laadukkaitakin. Hän oli siinä suhteessa "tyylikäs", ajaton pukeutuja. Ja se hänen tyylinsä oli kyllä ihan mukavaa katsella. Ei ole pahaa sanomista siitä, ei.

2012.9.16.%20Tramppiksen%20purku%20%2B%2

Ainua misä hän "röntysäli" saattoi olla metässä mettätöitä, tahi muuta sellaista savottaa, tehhessä - tosin nekin vaattensa eivät olleet kehenoja. Kyllä niillä olisi vaik kylille lähtenyt siltä seisomalta.

"Ikävä syliin.
Laastari hänen kokoaan."