Eilennä ehtoolla jännitin omassa kotonain että näenkö mie enää päivää uutta seuraavaa? Näinköhän enää herään aamuun uuteen uutukaiseen ja saan "julistaa" että yksi elämäin virstapylväs näin saavutettu on? Että mie sittenkin maaliviivan tuon  ylittää voisin? Mie jonka rinnalta ja viereltä on niin moni muu lähtenyt jo 53vuoden kunniallisessa iässä?
Olenko mie sen verta onnekas, sen verta Onnettaren suosiollisen suosion alaisuudessa että miulle suodahan kunnia ja onni moiseen onnevaan? Saan nähdän päivän jolloin täytän JO 54 vuotta ja täten voinen sanoa ettäs mie pääsin, pääsin kuin pääsinkin näinkin pitkälle?
Aamulla sit sain kuin sainkin simmuin nämä "rähmäkäpäläiset" aukaista päivähän tähän uuteen ja todeta ettäs tottahan tää nyt on: mie ja ikää sen 54vuotta! Wau! Mie tein sen! Mie "pystyin" siihen, sittenkin. Niin kuin tää virstan ylitys ja ohitus nyt mitenkään miun ihtein tehtävissä olisi, miusta... miun ansiotain olisi?!
Olempas onnessain - kuiteskin.
   Onnellisempi olisin jos Ystäväin viel juhlintaani osallistuisi muttas se nyt taitavi olla vaine toiveunta, se sellainen. Niin sanotusti "tuulen huuhtoma perse", kuten äitini miun tapasi aina sanoa kun jotahin mönkähän meni, yms..
Joten "kippis" vaine issellein, itseksein.
Ja sitä paitsi johan mie juhlinkin!
Aamuni anivarhaisen aloitin - niin arvatkaas millä Armahat Lukijain miun? No, tyttärein miun 24/7 papereita täyttäin ja käsitellen, läpi ,jotta sitten hiven myöhemmin pysytin kiikuttamaan ne viskaalisen eteen käsiteltäviksi. Siinäpä sitä onkin päivälle tätä juhlintaa jo ihan "kummoisesti". Enhän tuota olekkaan niitä käsitellyt sitten-kuin-viimeksi...!
Totuuden kertoiksein kuiteskin, ostimma mie issellein Sushia muutamat tsipaleet ja söin sit koissain ne nasuuni piskuiseen. Sekä pesen pyykkiä, tiskaan astioita, yms. sellaista arkista askaretta. Joops, kyllä.
Mutta sen verta kuiteskin juhlistan päivääni tätä ettäs laiskottelen: jätän tään päiväin jumpat jumppaamati ja olla öllöttelen senkin ajan! Wau! Hyvä mie, hyvä Mummero! Siussa on poweria!
Ja ostinhan mie lahjankin isselein. Arvatkaas mikä se oli?



Se oli tällainen piskuisen pöyriä, piskuisen ISO, Kakatus palleroinen. Tällainen isohko siis jolla on suht isot piikitkin. Elikkäs juurikin kuten mie: sopivasti ( suuresti ) piikikäs ja sopivasti särmikäs Heppu. Tarpeeksi tarmokas ja voimakas taistellakseen tätä karmeaa ja kalseaa, kaltoin kohtelevaa, Maailmaa Avaraa vastaan! Piste!

   Mietin "mittapuita" näitä tuonne Maailmalle Avaralle ajaessain asioita nuita hoitaaksein.
   Ensimmäiseksi nämä ihmisten synttärit ja ikä tää "maaginen" mielessäin; 53vuotta ja sen ikäisenä delaneet. He ketkä lähteneet ovat siinä iässä... kaikki he kerraten mieleni sopukoissa. On se tääkin aihe omana synttäri päivänään kelata!
   Mietin kuin isäni teki itsemurhan silloin aikoinaan juurikin sitten synttäristäni seuraavana päivänä; täytin silloin 40vuotta.
Sen muuten sanon vihjeeksi näin kuuluvaiseksi kaikille teille jotka Armaita Lukijoitani miun olette ettäs älkäätte iki-kuuna-päivänä suunitelko tahi toteuttakaatte mitään merkkitapahtumaa ( kastajaisia, häitä, tupareita, yms. ) itsenne, puolisonne tahi jonkun läheisenne merkkipäivälle tahi sen välittömään läheisyyteen - edes sitä itsemurhaa!
Sillä etenkin jos se on sitten vaikkas jokin eroon, eroprosessiin liittyvä, päivämääre, hautajaiset, tms. ns. mieltä mataava tapahtuma niin hän joka siinä on juurikin silloin sen päivämääreen iloisemmen kemun omaava henkilö, niin hän taatusti tulee muistamaan sen päivämääreen koko loppuelämänsä, ja sen kuinka joku teki silloin jotahin sekä mitä tämä joku sitten teki! Ei voi olla masentavampaa, mieltä alentavampaa, omaa juhlaa latistavampaa, tapahtumaa! Siitä häviää sen silijän tein heti ainaskin puolet, siitä kyseisen henkilön ilojuhlasta, kun saapi pitää aina mukanansa tätä toisen ihmisen antamaa pahaa!
   Mietin, muistiini on jäänyt jotenkin kummasti kuin sitä aikoinaan likkapäänä olimma kuudennella luokalla ( numero 6 siis ). Olin 160cm ( numero 6 ) ja painoin 60kg.
Nytten numeroni on poikkeuksellisesti 5:nen. Olen 54 ( en vielä 5 ja 5 vaan siis viisi ja neljä ). Pituutta varmahan jo vaine 159cm ja painoa - no, painoa on noin 57kg, onnessaan 55kg ajoittain. Ja tänä vuonna tulee viisi vuotta Ystäväin kera yksissä...
Onkohan sitten kunne täytän seuraavat pyöriät, numeronain taasen kuutonen?
Sinällään ei mitään itua, ei järkeä, pähkäilyillä näillä muttas kuiteskin...

   Kait täsä pitää kaikesta huolimati onnessaan silti olla? Mikäs tässä Maailmassamme muuttuvaisessa ollessan on?
Tellus tää pyörii edelleenkin oman akselinsa ynpäri? On keväät, kesät, syssyt ja talvetkin - kuta kuinkin paikallansa.
Itse kykenen asumaan - vielä. Kykenen liikkumaan, huolehtimaan itsestäin ( ja tyttärestäin ). Järki pelaa, sen mitä nyt pelaa... heittäin ajoittain tunnemyräköissä aivan totalisesti härän pyllyä!
Tunnen. Osaan itkeä, iloita, surra, ja nauraa. Välitän. Tykkään. Ja kaipaankin myös. 
Siis olen, elän ja kykenen rakastamaan.
    Tarvitseeko ihminen muuta? Viis jostahin synttäreistä ja niiden juhlimisesta, tahi juhlistamisesta?...