...eristyksissä historiallisessa, ja mie kiitän sankkevan paljon ( jälleen ) äitiäin miun joka mahdollistaa juurikin täänkin päiväisen Reissaaja-Lissini reissuin miun, kustantamalla aikoinaan miulle ajokortin! Ilman tuota tuon aikaista panostaan, tuota lahjaansa, ei miulla olisi varmahan mahdollista tänäkään pänä tehdä tätä reissuain - saati muitakaan reissujain miun.
Ja se ettäs miulla tällainen mahdollisuus, "ominaisuus" on olemasa, niin se sitten mahdollisti nytkin, tänäänkin, tänä äitienpäivänä kun näin eristyksissä ollahan, miulle sen ettäs mie viel eristyksisempään oloon ja tilaan pystyin ihan vaine ex-tempore lähtemään.
Tiedän sekä tiedostin jo aamusella ettäs mm. sähköuuni ja pyykinpesukone vuottavat puhdistajaansa melkeinpä jo huutamalla muttas minkäs teet kun tällaisen päivän tuo Ukko-Ylimmäinen järkkäili: lämpöä ja tilaa ainaskin sen +15´C, Aurinko Armas tillottavi Taivahankannelta täydeltä kiloltaan ja Tuulen Tuiteroinen pienesti, sievästi, henkäilevi - lue: aikas tuittupäisesti ihan oikeesti kun se nostattelee yöksi tulevaiseksi sankkaa ja sakiaa sajerintamaa.
   Samaten lähettelen samaiseen henkkevänvetoon ISOt kiitokset tuonne rajantaakse, Tuonilmaisiin, puolisollein miun joka aikoinaan yksiin mentyämme opetti tietämättään, erikseen mitään numeroa tekemäti, aivan arkipäiväisesti, normi-jutskana, sen kuinka voi luonnossa liikkua. Se kuinka kävellä voi tuolla metsissä, pienillä mettäteillä, ja teillä pienillä yleensäkin. Sekä ettäs hän näytti, neuvoi kaikki ne paikalliset piskuiset kulkevaiset reitit sieltä Majamma Matalaisen seutuvilta, "kotikonnuiltamme".
Ilman hänen näyttämiä reittejä ja niiden varsilta kertomiaan tarinoita, en tietäisi tuosta paikasta, tuosta kyläkunnasta, mitään. En tietäisi kaikkia niitä polkuja, vanhoja tiepohjia, ulkoilureittejä - en mitään. Sillä sitä ennen en tosiaankaan kulkenut missään. Tosin ei elämäntilanteeni sitä sallinutkaan... "muutama" muoska joista mm. yksi 24/7.
   Voi mitenkä tänäänkin tuonne seutuville halajin, ja siksipä sinne tänään palajin. Muistellen aikoja entisiä... kiittäin kiitoksia eräänkin kertaisen ylös puolisollein ja äidillein vielä eläväiselle.
Aikaa reppuuni mukaan otin rutkasti pitämäti mitään kiirusta. Ajatuksella että nyt kuljen ajan kera rinnallain. Menee mitä menee muttas matkaani tätä teen ja joskus sit perille meen. Menikin siinä aikaa! Jeeru sentäs! Sen mitä aikoinaan reippaasti kävellen vajaata tunteroisena matkasin, ja juoten reilusti vajaana tuntisena, niin nyttenpä siinä menikin sitten kamerain kera keikkuissa puolisentoista tunteroita!

   Silmisuon ( Lapinlahti ) kauneutta viellä keväisen "väritöntä":

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%


2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   Oikialla näkyilee Silmisuonharjun eteläinen pää.
Se on muuten oikeesti, kartoilla lukien, Silmäsuo muttas jostahin syystä ( savolaisuudesta joka kukkiin miussahin näin Savossa ollen? ) se taipuu helposti muotoon Silmisuo?

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%


2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%


2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   Komia kelonen Silimisuon "kainalossa" josta tätä olen ennenkin valokuvanut.

   Sitten vanhalle, vanhalle, kylätienpohjalle jota pitkin on aikoinaan kulkettu Miettilänkankaalta, Herttalan liki, Järvenpäähän.

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   Välleen tää tienpohja on/oli näin helppokulkuista mutta sitten oli paikkoja kun oli vaikeimpia kohtia. Ne olivat lähinnä siinä kohilla jossa olivat sähkölinjoin alusia siivonneet. Sahaneet kaiken piskuisen vesakon ja puuston poies - sekä jättäneet sit kaiken sen katkotun risukon pitkin pituuttaan mm. tään tienpohjan päälle. Olisivat sen verta tehneet samoin tein että olisivat raikanneet ne poies tään osalta....
   Olipas ihanaista astella ja tillotella pitkin pituuttaan. Kuunella lintuin viserryksiä ja ajatella.
Muistelen kuin puolisoin kertoili aikoinaan ajaelleensa veljiensä kera autolla tätä pitkin tuonne tienpäähän, jne.. Ei tästä enää ihan normiautolla pääsisi. Pitis olla en miun haaveilema maasturi tms. menopeli alla ensin.

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   Puolisoin lampi - puhuttiin aina etunimellä; xxxxxx-lampi.
   Jäässä näytti tääkin viellä olevan. Kuten kaikki muutkin piskuiset vesistöt näköjään viellä tällä levelillä. Vaine isot seljät ja virtaavat paikat auki ovat.
   Teki mielein miun ihan rantaansa asti tassutella mutta jätinpä tekemäti. Ei vettä virtaavaa, ei vattä sulaa - mitäpä mie sitten sinne menisin?

   Järvenpää ( Ala-Pitkä-järvi ):
   Osaisinkohan mie kuvailla oikein?
Tää on sellainen rotko-laakso, tahi laakso-rotko? Siis pitkän järven pääty ( kuten nimikin jo kertoo; "Järvenpää" ) joka on kahtapuolta nousevaisten "seinämien" keskellä. Isot mäet kumpaiseenkin suuntaan.
Ja se ettäs kun kuikkavi tästä valokuvauspaikastain kulkevaiselta tieltä tuonne kuvaajan seljän taakse ( kuvittele sieluis simmuin tilanne tää oi, Armas Lukijain miun ) niin siellä rotkosen tään lävitse kulkevaisen tien toisella puolella tämä rotko ( tekisipä mielein miun sanoa ettäs "rotkelma, notkelma" ) jatkuu sitten viellä etiäpäin kohti kaakkoa ilman vettä, kuivana ( vanha, vanha, esi-isiemme aikainen järven tään pääty? ). Siten se nousee sieltä kertaalleen "pinnalle" maan - vain painuakseen kotvasen kuluttua takaisin "maanpoveen" alas, muodostain tuon puolisoin lammen joka tuossa edellä oli; Oravainen ( Siilinjärvi ) .

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

    Kauaksi ja lähelle ( alla ) "tähdättynä":

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%


2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   Maailaismaisemaa kohdassa kohti Oravaisen kuvetta.
   Tuolta mäen tuon edessä olevaisen rinteiltä bongasin jonkun maasturin. Mietin: "Kenpä siellä mahtavai olla?" "Olisiko mettähommisssa vahi - kalassa?" "No, tuskinpa vaine kalassa kun on lampi tuo viellä jäässä..."
"Tosin on siellä kyllä olemassa yksi asumuskin..."

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   Humalamäkeä ylös... ( noustaan "huipulle" päin sieltä rotkon pohjalta )

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

    "Loppuelämä."
...ja elämän loppu sen rorakkoisella pinnalla.

   Järvenpään-kierto. On tällä tiellä nykyään olemasa ihan oma nimikin mutta en muista sitä. Se on tullut tähän miun täältä lähtöin jälkeen...   

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

    Meinasin ikuistaa, huom. meinasin mutten onnannut... tään kelon päällä pesiväisen Lokin kun se tuossa pesällään istui. Olin vaine auttamattoman hidas tähtäilemään ja hivenen myöhäinen ettäs ajoissa olisin hokassut sen siin nakottavan.
Lehahti lentoon moinen otus ja jäti jälkeensä vaine tään kelosen kera pesänsä, kuvattavaksi.

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   En ole ennen tätä-kään hokassut!
Liekkö-lie joskus jotahin asutusta tällä paikoilla ollunna vahi miksi, miten, on Terijoensalava ns. keskellä ei mitään, kasvamassa?
Ja kattokaatte! Ei mikä tahansa -salava vaan tullattiis "monitahoinen", mahtavainen.
Muttas jos tää tällaisenaan olisi jokusen, vaikkas vaine omallain pihallain, niin tuskinpa vaine enää silloin mahtavaiseksi sanoisin...!

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   Ikuistin sitten täänkin: laatan joka kertovi milloin ja ketkä, ovat istuttaneet tämän ison männyn kupeella olevaisen Lehtikuusimetsän.

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   "Kotikolo."
   Kelo nro.3.

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   "Tie vie, tie kulkevi."
   "Sitten viimeksi...." ovat tätäkin tienpohjaa entranneet. On nyt iso, leviä, ja kantavaine tie olemasa täsä tällä osuudella tätä tietä. Syynä tähän entraukseen on varmaankin paikallisten poikain ( puhun "pojista" vaikka omistajansa aikamiehiä jo ovatkin muttas kun he ovat omien poikain ikäisiä niin siksipä siis sitten ) omistavan soratoiminta tien päädyssä olevaisella soranottopaikalla. Sinne pitää nenga päästä isojenkin ja raskaimpienkin konehin mennä.

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

    Nyt sitten laskeudutaan rotkon tuon toisenpuolen ( koillisen ) harjanteen päältä kohti järven tuon keskikohtaa jossa on tie ( Laatasmäentie ) siltoineen ja josta lähtien järven tuon kupeet jo loiviempia siten ovat mennessä kohti luodetta sirppimäidessä muodossa. Järvi tämä piiiit-kä on. Sanoohan sen jo nimikin: Ala-PITKÄ. ( Hivenen Pohjoisemmassa on sitten Ylä-Pitkä. )

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   Jäässä tämäkin viellä aikas monelta osin.
   Valokuvasin täsä tuota jään pinnan väri"kylläisyyttä". Viel ihanaisempi luonnossa kuin mitä tähän valokuvaani sain tallennettua.

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

    Ns. Järvenpään ja varsinaisen Ala-Pitkä-järven "kohtaamispaikka": ensimmäinen loppuu, toinen alkaa - ja toisinpäin.
    Kelo nro.4. ja nytten sitten näin ihanaisen ISOna. Ihan oikia keloPUU. Kuvattuna "edestä ja takaa".

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%


   Saanen esitellä: Ala-Pitkä -järvi:

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%


2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

...ja sitten se Ala-Pitkä -järven Järvenpää-osuus:

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%


2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

   "Katson maalaismaisemaa..." - enkä jymmärrä miksi jotkut ihmiset eivät voi siteää maaseutua? Mitenkä jotkut eivät pidä maaseudusta? Mitenkä jotkut eivät voi ymmärtää maaseutua?
   Yssi suuri "kaahee, aakee, laakee" paikka kylällä tällä. Ja tuulee/tuuli niin pirus...ti tuolat pohjoisesta päin ylitse peltojen näiden!
   Läksin oikeestaan aivan väärinperin kiertämään tätä lenkkiäin. En lähteissäin ottanut olleskana huomioon Tuivertavaa Tuulosta ( kuten aikoinaan tein aina kun läksin täällä juoksulenkeillein ) joka täten oli enimmän osan matkaani ns. vastatuulta tahi sitten silleen sivusta ettäs olisipa ottanut oikein makiasti korviini avonaisiin ( ei pipoa, ei hattua tahi huivia minkäänlaista, mukaani sattunut ) jos miulla ei nyt olisi ollunna POIKKEUKSELLISESTI niissä nappikuulokkeet "suojinaan"!
Onneksi sattuivat olemaan niin eivät ihan korvat soineet ulinasta tuosta; olisipa se ollut näky komia kun Mummeron tään korvanlahdet olisivat lepatelleet Tuittuavan Tuulen tahdissa kuin ainai jotkut "heikko päiset heinämiehet"!
( Sain muuten kuulla täsä taanoin että tällaiset korvat kuin mitä miullahin on, tällaiset vähäisemmästäkin Tuulosesta "nokkaansa ottavaiset" niin niitä kutsutaan nimellä "Tuulikorvat"! )

2020.5.10.%20%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4%

    Herttala.
    Tätä valokuvaani varten en kysellyt nykyisiltä omistajiltaan lupaa! Anteeksi jos voisitte suoda tään....
     Halusin ottaa valokuvan paikasta tästä koska tämä on talonen jossa puolisoin vanhemmat ovat aikoinaan asustaneet, muutaman muun talon ohella tällä kylällä, perheineen kunne tälle kylälle tulivat ja asettuivat aloillensa.
Asettuivat, ja asettuivat.... Sillä isä perheen tään kuoli aikas nuorena onnettomuudessa ja jos näin ei olisi tapahtunut niin todennäköisesti, jos hänen sen aikaisen edeltävän elämäntapansa olisi toistunut, niin "ei olisi äiti kerennyt purkaa tavaroitaan edellisestä muutosta kun jo isä ilmoitti että älä pura niitä - hän osti jo uuden paikan heille".
Muttas, joopa - täsä ovat asuneet silloin, täsä piskuisen piskuisessa talossa ( silloisessä mökissä ), isä, äiti ja lapset  monet, sekä sitten tämän isän moninaiset sisarukset.
Ahdasta on ollut, ihan kertomati sen tietää varmaksi, mutta tottapahan "sopu sijaa on antanut" kun kaik ovat asettuneet esim. maate yölliseksi ajaksi kuka mihkin kohtaan mökkisen tuon silloisen, ( mm. ) lattioille.

   Reissu tehty. Ajateltu asioita. Pohdittu problematioita.
Sen "virttä viisaammaksi" kuiteskana tulemati.
   Muttas onnellinen olen. Tuli lähdettyä, tuli käytyä, tuli happee haukattua; saatua "happimyrkytystä". Ja mikäs sen paree kuin "kotikonnuilla" käydä ja olla. Aurinko Armaan suodessa loistettaan lämpöistä, Tuulen Tuiteroisen "hyvälessä".
Onnellinen olen, vaik´ en nyt päässytkään muokieni kera olemaan, tapaamaan sukumme mummoa.