...Maailmalla Avaralla tänä pänä.
   Aamulla lähtiessäin juoksemaan asioitain ( mm. Työhön skriivasimma Pomon kera työsopparini tulevaksi kaudeksi ) mietin notta otanko kamerain killuvaisen mukaani vahi enkö ota? Ajatuksella et jos en otakkaan niin aivan taatusti vastahan tulevi asioita joita OLISI PITÄNYT valokuvata.... Tjaa - otanko siis?
Tietenkin otan! Otinkin. Ja hyvä näin sillä jotahinhan sieltä aina "matkahan tarttuvi" mukaan.

   Kävin luovuttamassa viimo valokuvauksein valokuvat tuttavuudellein uudelle ja siinä sitten vierähtikin, erään niihin valokuvaamani vanhan riihen isoilla, kivisillä, porstuan portahilla istuissa ja jutustellessa, tunteroisia muutamia.
"Ummet ja lammet" käsiteltiin. Maailmaa paranneltiin.
Tiedä vaikka kuin paremmaksi saatiinkin? Tiedä vaikka se nyt sit "paremmin makaa", tää Maailmamme Avarainen? Ainahan sitä toivoa sopii....
   Siinä jutustellessamme ja seuraa pitäissä, simmuihini "pisti" ( mihkäs nämä simmut tällaiset pistät kun tovin jympärillesi siin istuissa nokattain, katselet? ) eräät Lupinien, maan syvistä syövereistä pinnallensa kasvavaiset, piskuiset taimenet:






   Voikoo olla kauniimpia ( taasen kerran tätä sanontaa käyttäin, sori.... ) alkua elämälle?




   Mökillämme pistäydyin myöskin asioillain ja siellä valokuvasin sitten....



...erinäisiä Timangeja....



....ja Vuokkosia Sinisiä, Valkoisia sekä Keltaisiakin - joista tosin en tähän valokuvasta nyt laittele olleskana...






...että Esikkoja ensimmäisiä.

   On aikoja että on aikaa "taskussa" mukana ja on aikoja ettäs sitä ei sitten ole olleskana mukana.
Tänä pänä päätin että sitä nyt on "vaikkas muillehin jakaa" sillä mieli on nytten taasen tätä mitäpähän se on.
JOTENKA otimma ja päätin käydä eräässsä sukumme ammoisina aikoina omistamassa pihapiirissä.
   Se ei asuttuna ole ollunna enää vuosikymmeniin muttas jokin siin on vaine ettäs puoleensa vaine vetää siltikin - ainakin miuta.
Tiedän: toisten oma se on. Kyllä. Elikkäs sori että näin loukkaan jonkun omaisuutta menemällä heidän omistamalleen maalle, sori.
Puolustuspuhe: Sen mitä mie olen täsä tään uusimman omistajansa olemasa ollessaan tuolla poikennut niin eivät HE näytä edes paikalla tuolla käyvän olleskana? Miksi?
Oikein potuttaa moinen jutska näin kun isse haluaisi... Ja kun tuo paikka jotahin kait itsellein näin sit merkitsee.
Muttas kun "tutkimattomat ovat herrain tiet" ja he kait jotahin "Helsingin herroja ovat" niin ne ovat sitten niiden "herrain tiet" tutkimattomia ja jynmärtämättömiä?
   Tänä pänä, juurikin tänä pänä, tajusin ettäs tää on muuten sitten MIUN MUMMOLANI!
Että pitikin ihmisen tyttären elää kaikki nämä vuodet eletyt ( oikein piti ottaa ja laskea päivällensä tää vuosien, kuukausien ja päivien määre, tästä välistä ) jotta juurikin tänä pänä tään asian TAJUSI!
Täällä sitä miekin olen piskuisena lapsukaisena stallade ( tahi ryöminyt, kontannut kait lähinnä siin vaiheessa ) ensimmäiset askeleeni!






   Sen mitä mie olen täällä kesäät-talvet käynyt ( jynpäri vuodenkiertoin ) niin enpäs ole tätäkään ennen hokassut!
Kasso sie, Lukijain Armaani, kuin ovat kaunihisti nuo Keväiset Vuohenjuurten kukkaset jynpäröineet tuon vanhan, vanhan, Pihlajan juuren!



   Ikuistinpas taltehen täänkin. Vanhan vilja-aitan sieltä pihapiiristänsä...



...kuin myöskin tällaisen "rytöläjän" "kaikenkansan" romuja.
Siin on eräskin tsipale vanhoja, vanhoja peltotyökaluja. Äes, niittokone, puimurin osia. Taitaapa olla jokin jauhomyllykin, auton "raatoja" muutamia....



   Ja tällaisen ihanaisen kiven löysin sit tuolta "rytöläjän" kupeelta. Sieltä maanpäällisen kallion lajelta.
Onpahan vaine kaunis kivi.
   Kopasin sormellain tuota kuviointiaan pinnallansa muttas en mie ainaskana saanut sitä siitään irtoamaan. Meinaan ettäs jos jotahin maa-ainesta olisi ollunna? Ja ajattelinkin: "Pöhkö. Jos se olisi maata niin olisivathan sateet sen jo tuostaan valutelleet ja huuhtoneet poies!"
Jotenka jotahin muuta sen siis pitää olla, muttas mitä se on?
   Meinasin kyl kiven moisen kopatakkin mukaani muttas olipahan kuiteskin isompi miltä päältään päin näin näyttävi. Oli nimittäin syvyyttä sen verta että olisi ollunna painava kannella edes Hepo Hopiain tykö.