Olen huomannut täsä näihin päivän, näihin vuorokausien aikana, ettäs vaikkas huoneessain on televisio, vaikkas otimma mukaani luettevaksi kirjasen ja toisenkin niin... enhän mie ole kerennyt! En ole kunpaisiakaan avannut kertaakaa sit tänne tuleman. Aikain mennyt on kameran kera heiluissa, ottamiain valokuvasia laitellessa nettisfääreihin ja talletellessain tiedostoihini, sekä laitellessain niitä sit tänne katsottavaksi teillekkin Armaat Lukijain miun. Näihin se on tää aikan täällä oikeestaan mennyt.
Enkää valita - ainaskana kameran kera heilumista.
   Juuri nyt kun tätä taasen, tätä blogiain eilisen jälkehen laittelen, niin nyttenpäs aamusella aukaisin eka kerran radion auki, sitten perjantaisen aamun. Netti-versiona aukaisin jotta saan kuunella omaa paikallista asemaa ja sen musaiikkia! MUSAIIKKIA on ikävä, sitä kiellä en, muttas muutoin saisi toki rativokin olla ihan vaikkas vaine hiljaa.
   Tuli uutiset äsken sieltä asemalta ja tajusin juurikin silloin että sitähän on ollunna meikä Mummero aivan niin kuin tieto-tyhjiössä. Ei tietoa mitä on tapahtunut "ulkomaailmassa", todellisuudessa. Mie kun olen nyt elänyt täällä täsä "Karkkimaailmassa" kameran kera...
Siellä on mm. USA:ssa annettu jokin lupa viruksen "jälkeen" ( onhan se siellä viellä, se virus, olemasa kutienkin muttas joka tapauksessa on annettu... ) avata joitakin pelejä/pelipaikkoja. Suomemme Lapissa on palanut jokin paikka? Ja jotahin muutahin ne tuntuvat kertovan? No, ainakin sen ettäs Sää Ilmeilijät ennustavat pouta ja lämmä! 


   Muttas palataanpas viel eiliselle ehtoolla: Niinhän siinä sit kävi ettäs enhän mie osanut silloin olla paikallain vaan heiluin viel uusia kertoja kamerain kera eilisen kirjaamiseni jälkeen, suuntaan et toiseen.
Täsäpä nyt ekas´ teks´  niitä valokuvasia:



   Ankkureita satamassa - ja karkkia Taivahanrannanmaalarin tapaan:













   Ja sit viimoiset valokuvat huoneeni akkunalta kuvattuna yöllisin Aurinko Armahan loistein.
   Se meni Yötön Yö taasen sinne puolille öin touhutessa ja kuleksiessa valokuvaten...
Ja nytten tänä aamuna sit ylös neljän hujakoilla.... LOMALLA siis olen jos ette ole huomanneet Lukijain Armaani: aikataulutus sisäisen kelloin on iellehen kuten kotonakin ollessain.




--------------------------------------------------------------


   Nämä valokuvain kävin sit tosiaankin nappaamassa TÄNÄ aamuna kun sisäinen kelloin, "kukko tuo ani varhainen" jällevän miut ylös ämpesi neljättä käyden! Siin ei auta kun periksi antaa silloin. Pöh!
Olen tosin hivenen yritellyt "narranut" nyt sitä kukkosta endin aikana ja aina kun olen havahtunut näin aikaseen niin olen vain kääntänyt kylkeä ja torkahdellut kuudelle asti tyyliin: "Ei vielä, ei vielä, ei vielä.... Mie NUKUN!"




   Pettymys. Tään valokuvasen nimi voisi ollakkin ihan oikeesti "Pettymys.", sillä kuten valokuvastain tästä näkee niin se oli todellakin pettymys kunne tuonne ulos kerkesin ylösnousuin jälkehen ( yö-hampaat pitimmä ensin poistaa suustain ja pisulla käydä! ) valokuvamaan. Ei Aurinko Armasta misään! Vaine pilvilauttaa peittävää ylitse Taivahankannen. Maalaileppas siin sitten Taivahanrantoja!? Mitäh, täh?!



   Onneksi "vastaranta" antoi sit tilallensa nakiaa nasun täydeltä kuten näissä yllä ja alla näkyvi:






   Siellä se on... josain... se Aurinko Armas. Tuolla pilviverhon kätköissä takana Luodon tään.



   Kotiain, asuntoain, kohden palatessain kuljin kalastajamökkien välistä hiljalleen ja kuulin kun josain liki, jokin lintu, äänteli... Pyörtäin jynpäri ja äkkäsin nämä Tukkasotkat yllä mökkipiippujen!
Siellä ne nuo akat olivat keskenään yhden piippusen päällä, ja ukkoset sit toisen piippusen. Oli niin kuin "tyttökerho" ja "poikakerho" koolla...






   Eräs vaja raitilta tuolta ja itse raitti autio ( alla ).
   On se vaine hiljasta, sankkevan hiljaista, nytten täällä. Vois sanoa melkein et jos ei olisi lintuin nuiden laulavaisten ja raakkuvaisten ääniä, niin melkeinpäs oma henkkitys olisi se isoin ja kuuluvin ääni täällä.
Ollahan kuin "kusi sukassa" tahi "huopatossutehtaassa": ei ääntä, ei ihmisiä, ei liikettä, minkäänlaista, misään. Aivan kuin aavekaupungissa olisi endiin verraten ja katsoin.
   En ole ennen tällaistä elämässäin kokenut. Enhän tuota ole aikaisemmin misään kulkenutkaan näinkin kesäiseen aikaan ja vasitenkaan paikassa joka on näin sesonki-riippuvainen paikka. Aivan siis älytöntä tää tällainen "vastakohtaisuus"!






   "Hyvästi elämän pitkospuut!", tältä aamulta ja taasen.


   ( Nyt aamukaffeelle... )