Vaik kuin mie issellein olen nakuttanut ettäs sitten ja kans, et mene enää mihkään hautausmaalle kiertelemään - se on nyt poiessa se "huvi" siulta Mummeroinen, niin arvatkaas mistäpä mie tänä pänä issein löysinkään tuossa aamupäiväsen aikaan? No, hautausmaaltapa hyvinkin.
Tosin anteeksi tään suonette Armaat Lukijain miun: kävin kaupalla ostelemassa inkiväärit ja kaffeepaketin kun ne miulta unhoittuivat eileennä tänne Luodolle tullessain ostella... Siinpä samalla "vauhdilla" sitten karautin Hepo Hopiallain hautausmaalle KUN se nyt on paikka joka kertoo aina paljon paikkakunnastansa!
Ja halluun tietää mitä tällä paikkakunnalla on... ollut.



   "Työmiehet rivissä."



   ( Hivenen ylivalottuneita valokuvia nämä kaksi muttas kun en muokkaile valokuviain niin täsä ne nyt ovat joka tapauksessa ihan raa´iltaan. )
   Tunnelma on ihanainen, ainaskin näin kauniilla säällä ja tilalla, tällä hautausmaalla. Mikäs siellä on/oli käppäillessä ja kierellessä näin kauniissa paikassa.






   Vanhempaa puolta hautausmaata - ja vielkin kauniimpaa, seesteisempää.






   Ihanasti monessa, monessa, puussa kasvaa naavaa. Liekkö meri-ilmalla siihen jotahin tekemistä?



   Vanhan kirkon kivijuuret kera uudemman ristinsä. Tätä käytetään nytten kesäkirkkona.
   Tarino en sen kummemmin tästä tällä paikalla ammoin olleesta kirkosta; kerron vain että se paloi 1968, ollen rakennettu 1620, ja pidennetty 1686.

    Toivon hartaarti etten loukkaa näillä seuraavilla valokuvillain kenenkään hautarauhaa ( sanokaatte jos loukkaan? ).
Valokuvasin näitä ihanuuksia muillehin nähdä, ja yritin tosiaankin valokuvata siten ettei mistään käy ilmi kenen hauta on kyseessä tahi kenen omaiset lepäävät tuolla maanpovessa.
Ajatuksella että voisi olla mistä hautausmaasta tahansa, kenen vaine haudat. Mutta kauniit!

   "Hivenen" vanhempia hautamerkkjä:



   Kauan sitten nukkuneita.
   Elämää hekin aikanaan nähneitä - hautamerkitkin elämänkiertoja eräitäkin jo nähneitä.
Tuulien, tuiskujen, poutien ja sateiden, "piiskaamia" muttas siltikin silmiä hivelevän kauniita. Muistoja.






    Yksin kertaisuudessaan kaunista: luonnonkivi ja kaunis risti.



   Mikä siin on että miuta ainahin viehättävät nämä vanhat, metalliset ja ruosteiset hautamerkit?
Ajan patinaa, elettyä elämää. Aika kulkee iellehen muttas risti säilyy yhä muistona omaisesta.



   Tätä katsoin ensin että onpas jännä risti, kunne sitten lähemmä mentyäin hokasin ettäs tästä rististä/hautamerkistä onkin toi itse laatta tipahtanut tuonne maahan.
Siltikin... risti on, ja pysyy.

   "Kruukauksia", kauniita:












   MIUN mielestäin kaikkein kaunein näistä joita nyt valokuvasin!
   Voiko kauniinpaa olla? Jos ja kun mie aikanansa kuolla-kupsahdan, niin voi ettäs, mie toivoisin että miullahin olisi tällainen risti - jos miut haudattaisiin ( miut tuhkataan... )!
   Miksi, oi miksi nyky maailmassa hautamerkkinä ovat ne isot hautakivet ja niissä sit kaiverrukset? Onko niin että nykyään on ne esim. edullisempi laittaa omaisen haudalle kuin tilata ja teettää, tällainen kauneus? Vahi onkoo se vaine tullut tavaksi; "kun kerta kaikilla muillahin on sellainen kivi"...?
   Näissä riesteissä saisi käyttää "mielikuvitustaan" kun näitä tekisi ja suunittelisi. Olisi "kirjoa" hautausmaalla kun jokahisella olisi omanlaisensa risti....
   ...Tosin kun sitten kiinitin taasen jällevän huomioitani näiden isojen hautakivien ( etenkin oikein vanhojen kivien, ja muutamien uudempienkin kivien ) kirjoituksiin niin voiko olla kauniimpia kirjaimia läheisillemme:









   Kirjainten ulkoasujen lisäksi, kulkijessain polkuja ja väyliä nuita pitkin, lueskelin ketä tällä hautausmaalla lepää?
Siellä on opettajaa, luotsia, maanviljelijää. On luotsivanhinta ja talonemäntää. Varmaan meitä kaikenlaisten ammatien omaavia ja osaavia henkilöitä.
   Sitäkin pohdin ettäs aina hautausmailla kulkeissa saapi hyvän "läpileikkauksen" siitä mitkä ovat kunkin seudun, kunkin kylän, tyypillisimmät sukunimet ja etunimetkin. Kiinittäkääpäs Armaat Lukijain ( kenkä nyt pruukkaa hautausmaita yleensäkin kierellä? ) niihin huomiotanne seuraavan kerran kun käyskentelette jonkin muun kylän hautausmaalla kuin siellä omanne kylän!
Saatte hyvän kuvan siitä miten ne vaihtuvat paikkakunnittain. Ja hei muuten, voisi sanoa ettäs myöskin vuosisadoittain ja vuosikymmenin!

   Sitten paluu "maanpinnalle" ja takaisin arkeen kiinni.
   Se on kevättä ja kevättöiden aikaa; Maan Ilmeilijätkin sen konkreettisesti tuta:



   Joku oli lähdössä pellolle töilleen, tahi tulossa pellolta - töiltään.